Korreloiko reservistä eroamisbuumi NATO-kytkennän kanssa

Porilaisten marssi alkaa seuraavasti: ”Pojat kansa urhokkaan, mi Puolan, Lützin, Leipzigin ja Narvan mailla verta vuoti, viel’ on Suomi voimissaan,
voi vainolaisen hurmehella peittää maan.

Liekö totuus se, että suomalaisia ei kiinnosta vuotaa vertaan muilla mailla vierahilla. Itselläni on kokemusta sodan kaltaisista olosuhteista 80-luvun Libanonista. Siellä oltiin mersua tienaamassa, ei verta vuotamassa. NATO:n kautta kuitenkin se riski kasvaa, että suomalaisia sotilaita siirrellään testaamaan myös muiden puiden, kuin Karjalan mäntyjen kestävyyttä. Afganistanissa sitä jo harjoiteltiin ja sieltä tultiin isojen poikien perässä pois häntä koipien välissä. Mitä jäi käteen?

Toisin kuin Yhdysvaltain armeijassa, Suomen armeijalla ei ole tarjota kuin hikeä, verta ja kyyneliä. Ei ole kymmenien tuhansien rekrytointirahaa, armeija ei tarjoa oikopolkua yliopistoihin, eikä armeijalla ole omia ammattikouluja, joissa voi opiskella ilmaiseksi melkein ammatin kuin ammatin. Merkittävimmän edun saavat ne, jotka onnistuvat ajamaan CE-kortin itselleen intissä.

Moni varmuudella ajattelee, että miksi olla reservissä, kun NATO:n 5. artikla ja ydinsateenvarjo suojelevat. Logiikka on sinänsä paikkansa pitävä. Antaa muiden sotia, jos sotiminen kiinnostaa. Ei se kiinnosta miljoonia ukrainalaisiakaan. Yli 40 miljoonaisesta kansasta viidennes on häipynyt maasta ja ainoastaan noin pari prosentia osallistuu suoriin sotatoimiin. Muut vetävät lattea Kiovan kahviloissa ja odottavat sodan loppumista.

kosonenjuhapekka
Sitoutumaton Helsinki

Sisukas suomalainen ilman puoluetaustaa. Mitään vaihtoehtoa ei pidä poissulkea. Maalaisjärjen rippeiden vakaa puolustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu