Kumpia antautuu enemmän, venäläisiä- vai ukrainalaisia sotilaita
Venäjän puolustusministeriö on tiedottanut Ukrainan eliittijoukkojen mittavista tappioista Kurskissa. Lukuihin voi suhtautua skeptisesti, mutta on päivänselvää, että drone-kaluston, liitopommien ja ohjusten aikakaudella tappioitta moista operaatiota ei kyetä toteuttamaan. Samaan aikaan Venäjän armeija etenee armottomasti Donetskissa ja julkaisee samaan aikaan videomateriaalia antautuvista ukrainalaissotilaista.
Voitaisiinko siis todeta, että sotilaiden taistelumotivaatio on yhtä korkealla molemmin puolin rajaa.
Kiovan hallinto on myöntänyt, että Kursk-operaation tavoite oli saada Venäjän rynnistys Donetskin alueella pysähtymään. Tämä suunnitelma petti ja seuraava ongelma olisi saada Ukrainan parhaimmistoon kuuluvat joukot ja aseet taistelukykyisinä takaisin Kurskista ennen kuin ne menettävät operaatiokykynsä.
voisi varmaan hissuksiin itsekukin myöntämään että koko sotaliike Kurskiin rajan toiselle puolen oli melkoinen hölmöntölmäys.
Ilmoita asiaton viesti
Tuskin antautuminen on osoitus taistelumotivaation puutteesta vaan looginen ratkaisu kun vaihtoehtoina on itsemurha tai antautuminen. Tosin Venäjä on helpottanut valintaa ampumalla itse hyökkäyksestä takaisin kääntyviä, joten ”sotilas” voi vain valita kumman puolen kuulasta kuolee.
Ilmoita asiaton viesti
Näistä arvuutteluista tulee mieleen kansakoulun alaluokat, jolloin kysyttiin: ”KUMPI JA KAMPI TAPPELI. KUMPI VOITTI”
Ilmoita asiaton viesti
”Voitaisiinko siis todeta, että sotilaiden taistelumotivaatio on yhtä korkealla molemmin puolin rajaa.”
No, vastataan nyt kun kerran kysytään. Eli: ei, sillä ei ole höykäsen pöläyksen arvoa eikä merkitystä mitä esimerkiksi sinä tai minä ”toteamme” osapuolten sotilaiden taistelumotivaatioista.
Toki voisimme arvailla jotakin siitä tosiasiasta, että toisen osapuolen sotilaat on nyt pantu viimeiset kaksi ja puoli vuotta hyökkäämään vieraan valtion alueille, kun taas toisen osapuolen sotilaat ovat koko sen ajan vain puolustaneet omaa maataan. Jotta se selviäisi edes itsenäisenä.
Todella paljon olemme saaneet viime aikoina kuulla tarinaa siitä, miten ukrainalaiset sotilaat ovat jo ”loppuun väsyneitä”, mutta emme halaistua sanaa siitä, että venäläiset sotilaat olisivat yhtään väsyneitä. Jos kerran näin, niin ehkä niille jälkimmäisille on jaettu niin paljon jotain pervitiiniä tai muuta höökipilleriä, että väsymys ei tule mieleenkään. Tai sitten on ehkä määrätty kuolemantuomio kaikille, jotka osoittavat väsymyksen merkkejä. Kuka tietää?
No, paljonko minä nyt muista ihmisistä tiedän, mutta sen voin kyllä sanoa, että koko sen 30 vuotta, mitä ehdin olla Suomen armeijan reservissä, minulla oli erinomaisen korkea motivaatio puolustaa tarpeen tullen omaa maatani. Vaikka sitten oman henkeni uhalla, koska ”minulta ei kukaan tule viemään minun maatani, koska se sattuu olemaan ainoa mitä minulla on”.
Jos olisimme jostain syystä päättäneet lähteä hyökkäämään Neuvostoliittoon tai Venäjälle, taistelumotivaationi olisi tod.näk. ollut huomattavasti vähäisempi. Vaikka sitten kuinka olisi ollut kiva saada Karjala takaisin.
Että tämänkaltaisiin asioihin suhteutettunakin voidaan näitä taistelumotivaatioita tarkastella ja arvuutella, jos joku oikein kovasti tuntee tarvetta sellaista harrastaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kosonen: ”Samaan aikaan Venäjän armeija etenee armottomasti Donetskissa ja julkaisee samaan aikaan videomateriaalia antautuvista ukrainalaissotilaista.”
Ja Kosonen uskoo kaiken sellaisenaan, mitä tuo valehtelun suurvalta julkaisee.
Ilmoita asiaton viesti
Vielä joudumme odottelemaan päräyttäviä uutimia siitä miten Venäjän armeija etenee armollisesti Donetskissa, vyöryy vastustamattomalla voimalla Dneprille koko perhanan joen pituudelta ja ottaa samalla miljoonia ukrainalaissotilaita sotavangeiksi.
Ehkä tämä tästä. Ootellaan kärsivällisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Totuus on aina sotien ensimmäinen uhri. Kaikkien sotivien osapuolien kohdalla.
Ilmoita asiaton viesti
Ja siksikö Venäjän uutisointi pitäisi ottaa vakavasti?
Ilmoita asiaton viesti
Propagandaa suoltaa niin Venäjä kuin länsikin, kumpaakaan ei pidä ottaa vakavasti.
Ilmoita asiaton viesti
Ööh? Minusta on tyhmää lukea tai kommentoida uutisointia, jos mihinkään ei pidä suhtautua vakavasti. Arvailuunko me perustaisimme päätelmämme?
Ilmoita asiaton viesti
Venäläiset eivät uskalla antautua, kun he pelkäävät, että heidät palautetaan takaisin Venäjälle.
Ilmoita asiaton viesti
Tuossa alla Venäjän hölmön tölväyksestä pari todistusta.
https://x.com/janikosk1/status/1823804210443604466?t=udrzhuhKkoE8RaG84vZIwA&s=08
https://x.com/Havoc_Six/status/1822641324421435432?t=YdiAhv2gYqLS9k6ibjYubg&s=08
Myös kaikki puheenvuoron sotilas-asiantuntijat voivat muistella omia asiantuntevia tuntojaan. Heidän blogeistaan voi ammentaa lisää. Kolmatta vuotta kuitenkin mennään. Venäjän shakkimestarin ylivoimaa todistetaan päivittäin.
Blogin kirjoittaja on tuotunut tätä täysin yhdensuuntaista viestiään esiin jo vuosia. Välillä hän kertoo, että ei tämä ole hänen sotansa. Kuitenkin hän on yksi ennen asiasta kiivailleita kirjoittajia. Joka syksy kerrotaan, että talvi koittaa ja Ukraina antautuu. Ihan kohta peli on selvä ja shakkimestari voittaa. Venäjän ihmeaseet möyrivät eteenpäin. Javelinin kestävät tankit jne.. Välillä esitetään venäjätrollien tapaan väitteitä pelkkien lehtien otsikoiden pohjalta, jotka ihan juttu lukemalla tulisi oikeaan valoon. No itse en osaa sanoa lopputuloksesta mitään. Sen voin sanoa, että Venäjä epäonnistui pahasti alkuperäisistä tavoitteistaan ja on kärsinyt käsittämättömät tappiot. Mutta silti kenraalikunta ei näe heillä mitään ongelmia. Eläkää toivossa. Ehkä ”epävaltio” saadaan hävitettyä.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni Venäjän hyökkäys ei ole edennyt mitenkään loistavasti. Mitään suurta läpimurtoa ei ole saavutettu.
Läpimurrolla tarkoitetaan tilannetta, jossa läpäistään vihollisen puolustus ja sen jälkeen päästään etenemään vihollisen selustaan melko vapaasti. Vihollisen puolustus romahtaa ja suuret alueet vaihtavat nopeasti omistajaa. Paras esimerkki tästä oli kaiketi sodan alkuviikkojen tapahtumat tai Ukrainan Harkovan alueen takaisin otto. Samoin ehkä tämä Kurskin hyökkäys.
Venäjän hyökkäys on paljon kalliimmaksi käyvä tapa. Jatkuvaa painetta pidetään yllä ja kalliita hyökkäyksiä pitää tehdä jatkuvasti, jotta päästään hieman eteenpäin. Toki läpimurto voi olla ihan päivien tai vuosien asia. Minä en kuitenkaan tiedä siitä. Nähdään sitten tulevassa.
Taitaa tuo Adiiviikan valtaus ja sen jälkeen tapahtunut muutmien kymmenien kilometrien eteneminen kestänyt jo vuoden.
Voi näinkin tietenkin sodan voittaa, jos
resurssit riittävät ja vastustaja ei pysty lopulta kääntämään suuntaa. Mutta tappiot ovat valtavat. Kyse ei ole ylivoimaisesta sotataidosta, vaan kyvystä tapattaa omia ihmisiä loputtomasti.
Toki Venäjä tukijoinern kertoo Ukrainsn kärsivän vielä enemmän. Oliko Ukraina menettänyt jo esim 18000 panssarivaunu. Näin sitä mennään.
Ilmoita asiaton viesti
Lintunen jo kertoi, että ukrainalaisia sotilaita on antautunut Venäjällä jo yli 7000, siis yli viisinkertainen määrä Venäjälle hyökänneisiin verrattuna.
Ilmoita asiaton viesti