Miksi Euroopan yhteinen ja oma puolustus on sula mahdottomuus.
Koko Euroopan yhteisessä puolustuksessa kengässä hiertävänä kivenä on se, että I- ja II-maailmansodan kauhujen jälkeinen maailma ei salli Saksan nousta enää koskaan merkittäväksi sotilasmahdiksi.
Veikko Huovinen kirjoitti osuvasti romaanissaan Veitikka, että Saksan kansa on omimmillaan silloin kun marssilaulut soivat, sotaliput liehuvat ja rautasaappaat kolisevat.
Saksa on Euroopan väkirikkain ja samalla taloudellisesti hyvinvoivin ja rikas valtio. Sillä olisi sekä taloudelliset että tekniset edellytykset nousta sotilaalliseksi suurvallaksi.
Ranska ei sellaista tule varmuudella hyväksymään, eikä Saksan vasemmistokaan ole asiasta kovin innostunut.
Rautasaapas on tästä huolimatta ottanut jo horjuvia ensi askeliaan Saksan rajojen ulkopuolella bundeswehrin seikkaillessa lähi-idän kriisipesäkkeissä.
Historiallisista näkökulmista katsottuna Euroopan yhteinen puolustus kaatuu nimenomaisesti pelkoon Saksan uudesta sotilaallisesta noususta.
Sellainen olisi sallittava, jos puolustus aiotaan rakentaa jonkin muun kuin Ranskan ydinpelotteen varaan.
Käyttämällä vähintään 2% bruttokansantuotteesta vuodessa puolustusmenoihin saa Saksassa jo valtavan ja sotilaallisesti merkittävän armeijan. Saksan BKT oli 3.9 biljoonaa USD v. 2019, siitä 2% on noin 78 miljardia dollaria. Sillähän saisi hankittua 400 häivehävittäjää vuodessa ilman velanottoa. Saksa voisi varustaa itselleen parissa vuodessa USAAF:ia vastaavan ilma-aseen.
Saksalaiset itsekin tajuavat, etteivät tarvitse 2% bruttokansantuotteestaan asevarusteluun. Vähempikin riittää.
Vertailuna. Suomen armeija pärjää 2 miljardilla vuodessa.
Miten ihmeessä yhteinen puolustus olisi mahdollinen, kun itse koko Unionikaan ei toimi pankkijärjestelmineen edes perustasolla. Tässäkin tapauksessa kotiinpäinveto ja maksattaminen muilla alkaisi jo välittömästi ensimetreillä.
Toinen asia on uskottavuus. Saksan puolustusministeri ja CDU: n puheenjohtaja Kramp-Karrenbauer lausui muutama viikko takaperin , että ” Eurooppa ei pysty suojelemaan itseään” ja että EU: n ja Euroopan puolustuskyky ilman Yhdysvaltoja on pelkkä illuusio”.
Nyt Britanniakin on ottamassa puolustuspotentiaaleineen pesäeroa EU: n suuntaan.
Jos vihollinen hyökkäisi esim. jäsenvaltio Suomeen, en usko että EU-puolustksella olisi halua tarjota mitään kättäpidempää mielen pahoittamisen ja pakotteiden lisäksi.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä siitä Brexitin jälkeen asiasta tuli pykälän verran haastavampi. Silti toimiva yhteistyö on aina ja vain tahdon asia. Nyt Venäjä ei muodosta Keski-Euroopalle riittävän merkittävää sotilaallista uhkaa, jotta hommaan viitsittäisiin lähteä. Varsinkin kun Nato palaa uomiinsa kun Trumpista viimein päästään.
Ilmoita asiaton viesti
”Varsinkin kun Nato palaa uomiinsa kun Trumpista viimein päästään.”
Trump ja Trumpin yhteydet Kremliin ja Putiniin olivat Euroopan suurin turvallisuus-uhka. Uhka ei ole poistunut. Trumpin keplottelut valtansa säilyttämiseksi eivät ole onnistuneet, mutta Trump ei nähtävästi luovuta.
Bidenin hallintokaudella ei ole syytä huokaista helpotuksesta. Teumpista ei olla vielä päästy eroon.
Englannissa on yhä persuhallitus, eikä sen toimista ole mitään takeita.
Ilmoita asiaton viesti
Ranska nimenomaan lobbaa Euroopan puolustuksen omavaraisuuden puolesta, ja Saksan poliitikot korostavat USA:n välttämättömyyttä Euroopan turvallisuuden takaajana. Eiköhän Ranskan lobbaamaan konseptiin kuulu myös Saksan sotilaallisen kyvykkyyden korottaminen.
Ilmoita asiaton viesti
Blogin otsikko ”Miksi Euroopan yhteinen ja oma puolustus on sula mahdottomuus.” on totta. Miten se Euroopan yhteinen ja oma puolustus eroaisi Natosta, mikä on valtaosalla jo puolustusratkaisuna? Ei muuten kuin niin, ettei siinä olisi mukana USA eikä Kanada. Ei pyörää kannata keksiä uudelleen.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan yhtä ”viisasta” olisi jos Sveitsi ja Norja alkaisivat ajamaan uutta Euroopan Unionia.
Ilmoita asiaton viesti
itse olen kuutioinut asiaa, eu armeijaa siten että palkka-armeija esim 100 000 tai 200 000 miestä, koostuisi eri maiden kansalaisista. Armeija ei kokoontuisi kansallisten lippujen alle vaan eu lipun alle jolloin kansalliset ristiriidat poistuisivat joukkojen ympäriltä.
Maat osallistuisivat rahoitukseen bkt suhteella, esim se mainittu 2pros ja kalusto ostettaisiin, kehitettäisiin eu alueella joka olisi valtava, kymmenien kymmenien miljardien potti eu teollisuuteen ja kehitystyöhön.
Sotilaat olisivat siis palkkasotilaita, ammattilaisia urasotilaita eivätkä kansallisen armeijoiden sotilaita ja he eivät olisi alisteisia kansallisvaltioiden komentoon.
Tällä armeijalla olisi huippukoulutus, huippuvälineet ja riirtävä rahoitus toimintaansa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei tullut mieleen, mitä riskejä tuollainen armeija sisältäisi alkaen siitä, kenen komennossa joukko-osasto olisi?
Ilmoita asiaton viesti