Miksi Euroopan yhteinen ja oma puolustus on sula mahdottomuus.

Koko Euroopan yhteisessä puolustuksessa kengässä hiertävänä kivenä on se, että I- ja II-maailmansodan kauhujen jälkeinen maailma ei salli Saksan nousta enää koskaan merkittäväksi sotilasmahdiksi.

Veikko Huovinen kirjoitti osuvasti romaanissaan Veitikka, että Saksan kansa on omimmillaan silloin kun marssilaulut soivat, sotaliput liehuvat ja rautasaappaat kolisevat.

Saksa on Euroopan väkirikkain ja samalla taloudellisesti hyvinvoivin ja rikas valtio. Sillä olisi sekä taloudelliset että tekniset edellytykset nousta sotilaalliseksi suurvallaksi.

Ranska ei sellaista tule varmuudella hyväksymään, eikä Saksan vasemmistokaan ole asiasta kovin innostunut.

Rautasaapas on tästä huolimatta ottanut jo horjuvia ensi askeliaan Saksan rajojen ulkopuolella bundeswehrin seikkaillessa lähi-idän kriisipesäkkeissä.

Historiallisista näkökulmista katsottuna Euroopan yhteinen puolustus kaatuu nimenomaisesti pelkoon Saksan uudesta sotilaallisesta noususta.

Sellainen olisi sallittava, jos puolustus aiotaan rakentaa jonkin muun kuin Ranskan ydinpelotteen varaan.

Käyttämällä vähintään 2% bruttokansantuotteesta vuodessa puolustusmenoihin saa Saksassa jo valtavan ja sotilaallisesti merkittävän armeijan. Saksan BKT oli 3.9 biljoonaa USD v. 2019, siitä 2% on noin 78 miljardia dollaria. Sillähän saisi hankittua 400 häivehävittäjää vuodessa ilman velanottoa. Saksa voisi varustaa itselleen parissa vuodessa USAAF:ia vastaavan ilma-aseen.

Saksalaiset itsekin tajuavat, etteivät tarvitse 2% bruttokansantuotteestaan asevarusteluun. Vähempikin riittää.

Vertailuna. Suomen armeija pärjää 2 miljardilla vuodessa.

kosonenjuhapekka

Sisukas suomalainen ilman puoluetaustaa. Mitään vaihtoehtoa ei pidä poissulkea. Maalaisjärjen rippeiden vakaa puolustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu