Miksi lännen lahjoittamat aseet eivät ole ratkaisseet sotaa Ukrainassa

Ukrainan ja Venäjän välinen sota on ensimmäinen laaja sota, jossa ei puhuta sodasta kehitysmaata vastaan, vaan vastakkain on kaksi nykyaikaista armeijaa laajoine resursseineen ja teollisine kyvykkyyksineen (Ukrainalla takana lännen sotateollinen osaaminen) . Lännessä ja erityisesti Yhdysvalloissa ollaan tuudittauduttu modernien tarkkuusaseiden ylivertaisuuteen, koska niillä on saavutettu laajaa menestystä tähänastisissa sodissa. Jotka siis on käyty sellaisia maita vastaan, jotka ovat laskettavissa pitkälti kehitysmaiksi.

Venäjä sotilaallisena suurvaltana sen sijaan on jo osoittanut kykenevänsä minimoimaan länsimaisten tarkkuusaseiden, kuten risteilyohjusten ja tarkkuustykistöaseiden aiheuttamat sotilaalliset vahingot. Keskeiseksi tekijäksi on muodostunut elektronisen sodankäynnin (ELSO) kehittyneisyys, jossa Venäjä taitaa tällä hetkellä olla saman verran länsimaita edellä kuin mitä länsimaat ovat Venäjää edellä hävittäjäteknologiassa.

Kehityskaarien erot näkyvät siinä, että Venäjä on ELSO-sodankäynnillä kyennyt lieventämään länsimaiden lahjoittamien erilaisten erityisesti satelliittisuunnistukseen perustuvien ohjusten ja tykistöammusten vaikutusta. Tämä näkyy mm. siinä, että Ukraina joutui lopettamaan GPS-ohjattujen 155mm Excalibur-tykistökranaattien käytön, koska ne pystyttiin ohjaamaan ELSO-menetelmin kauas ohi maaleistaan.

Venäjä myös pystyy vastaamaan kohtuullisen nopeasti uusien asejärjestelmien uhkaan, vai onko joku vielä kuullut sanaa Bayraktar v. 2024?  Nämä dronet olivat ELSO-sodan ensimmäisiä uhreja.

Koska sotaa Ukrainassa ei kyetä ratkaisemaan kirurgisen tarkoilla täsmäiskuilla, sitä käydään enenevissä määrin varsin perinteisin menetelmin, jotka kehittyivät huippuunsa jo reilut sata vuotta sitten, eli perinteinen tykistö on noussut arvoon arvaamattomaan. Ja se, kenellä on enemmän tykkejä, hallitsee taistelukentän tapahtumia. NATO on myös tässä suhteessa jälkijunassa. Venäjällä lienee erityyppisiä tykistöaseita saman verran kuin koko läntisellä yhteisöllä yhteensä. EU:n lupaamat miljoona tykistön kranaattia riittävät tässä sodassa maksimissaan kuukaudeksi.  Venäjän sotateollisuus kykenee valmistamaan saman määrän ammuksia kolmessa kuukaudessa ja kuinka paljon heillä on vielä kylmän sodan varastoja jäljellä. Tähän päälle Iranin, Kiinan ja Pohjois-Korean toimittamat ammukset ja a-tarvikkeet. Peruskranaatit ja patruunat ovat bulkkitavaraa, eikä niiden valmistukseen tarvita huipputekniikkaa, paitsi tietysti lännessä, jossa toleranssien ja sertifikaattien on oltava kohdillaan. Idässä ei ole niin väliä, jos työntekijän näpit silpoutuvat sorvissa. Lännessä koko tehdas pysähtyy työtapaturman johdosta.

Tästä syystä länsi ei kykene miljoonan tykistökranaatin toimituksiin kuin valtavin ponnistuksin, jos sittenkään.

Yhdysvallat on ainoa Venäjää vastustava maa, jolla olisi varastoissa aseita luovuttaa Ukrainalle. Yhdysvaltain ongelmana lienee se, että sen tuhannet ylijäämä M1A1-Abrams tankit ja Hummerit ovat paksussa naftaliinissa erämaa-varastoissa ympäri Yhdysvaltoja ja niiden käyttöön ottaminen kustantaisi satoja miljoonia dollareita. Huolimatta USA:n valtavasta sotilasbudjetista, näitäkin on käytetty ”elinluovutuksiin” eli monista varastoissa olevista taisteluvälineistä puuttuu kriittisiä osia.

Koska Yhdysvallat eivät ole virallisesti sodassa, tämänkaltaiseen operaatioon ei ole katsottu olevan tarvetta.

F-16 ei myöskään ole sateentekijä, koska kyseisten USAF:n käytössä olleiden koneiden lentotunnit ovat jo lähempänä maksimeja kuin minimejä. Tästä syystä F-35 koneiden toimituksilla on jonkinsorttinen kiire ja viivästykset niiden valmistuslinjoilla tuottavat harmaita hiuksia tällä hetkellä yhdelle jos toiselle taholle.

Esim. kansalliskaartin käyttämät F-16 koneet ovat jo elinkaarensa päässä, eikä niitä voi lahjoittaa mihinkään sen enempää kuin Suomen ilmavoimien Hornet-hävittäjiäkään. Koneiden määrällä ei voida korvata sitä, että ne vanhenevat käsiin ja puhuttaessa nykyaikaisista hävittäjistä niitä ei voi verrata satavuotiaaseen DC-3 koneeseen, jollaisella vielä Suomessakin lennätetään turisteja. Kun nykyaikaisen hävittäjän tunnit tulevat täyteen, se muuttuu vaaralliseksi lentäjälleen, koska mikä tahansa rakenteellinen osa saattaa pettää G-voimien puserruksessa.

Jo pitkään jatkunut sota loppuu joko rauhanneuvotteluihin tai siihen, että NATO marssittaa Ukrainaan muutaman satatuhatta sotilastaan. Tarkkaan säädelty aseapu vain pitkittää ukrainalaisten tuskaa.

Länsimaat kritisoivat Kiinaa Venäjän tukemisesta ymmärtämättä sitä, että totta helvetissä Kiinaa kiinnostaa, miten sen moderni aseteknologia pärjää taistelukentän olosuhteissa. Sitä samaahan harrastavat myös USA sekä Euroopan sotilasmahdit. Kiina ei voi lahjoittaa aseitaan, tekniikkaansa tai osaamistaan Ukrainalle, koska sitä kautta tieto valuisi suoraan USA:lle. Mikäli Kiina on suunnitellut hyökkäävänsä Taiwaniin, ei olisi suotavaa, että sen ensisijainen vastus, eli USA:n armeija olisi perillä Kiinan sotasalaisuuksista. Länsimaat maksavat myös jossain määrin hintaa siitä, että niiden uusinta teknologiaa vuotaa Ukrainan kautta nyt Venäjälle, joka on saanut runsaasti sotasaaliiksi liki pakasta vedettyä länsikalustoa.

Sodan edelleen pitkittyessä taistelukentällä nähdäänkin kalustoa, jolla on parempi vastustuskyky nykyisille asejärjestelmille.

kosonenjuhapekka
Sitoutumaton Helsinki

Sisukas suomalainen ilman puoluetaustaa. Mitään vaihtoehtoa ei pidä poissulkea. Maalaisjärjen rippeiden vakaa puolustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu