Miksi Saksa hävisi sodan itärintamalla 1941-1945

Syy selviää puhtaasti numeroista.

Neuvostoliitto kasvatti sotavarustetuotantoaan siviiliväestön elintason kustannuksella ja hyödynsi näin tehokkaasti rajallisia voimavarojaan. Saksassa sen sijaan keskityttiin laatuun määrän kustannuksella ja tekniikan uskottiin olevan ratkaisevassa asemassa.

Totuus lukuina. Neuvostoliitto tuotti panssarivaunuja koko sodan ajan vähintään kolminkertaisen ja teollisuustuotannon päästessä vauhtiin jopa kuusinkertaisen määrän Saksaan verrattuna. Vaikka saksalaiset tuhosivat venäläistankkeja 1:4 hyötysuhteella lähes sodan loppuun saakka, se ei riittänyt.

Saksan ongelma oli sekä itä- että länsirintamalla se, että siltä puuttuivat kaukopommitusvoimat, joilla se olisi voinut moukaroida sekä Britannian että NL:n aseteollisuuden maan tasalle. Tämän toteuttivat vastavuoroisesti Iso-Britannia ja Yhdysvallat omilla pommitusvoimillaan yhteistyössä, vaikka työn hinta oli hirvittävä.

Neuvostoliitto tuotti sodan aikana 72200 panssarivaunua Saksan 23700 vastaan ja samaan aikaan vastaanotti lend and lease sopimuksen perusteella tuhansia sota-ajoneuvoja Englannista ja Yhdysvalloista. Sama suhdeluku koski myös lentokoneiden tuotantoa. Ei ihmekään, että Erich Hartmanilla kumppaneineen riitti alasammuttavaa.

NL pommitti Helsinkiä kolmasti talvella 1944. Jos saman olisivat toteuttaneet britit omilla pommitusvoimillaan, Helsinki olisi nyt suhteellisen uusi ja moderni ja vailla vanhan arkkitehtuurin taakkaa. Nelimoottoriset pommikoneet, joita tuotettiin kymmeniä tuhansia ja jotka kykenivät jopa 10tn. pommikuorman kuljettamiseen, ratkaisivat sodankulut liittoutuneiden eduksi lännessä, koska niillä tuhottiin täydellisesti sekä sota-, että siviili-infrastruktuuri jopa aivan pieniä asutuskeskuksia myöten.

Suomen onni oli se, että NL:n kalustoa ei vyörytetty kesällä 1944 käytettyä enempää Suomea vastaan. Joukkoja tarvittiin Narva-joelle muodostuneen eteläisen rintaman murtamiseen ja kun Suomen rintama ei antanut periksi, Stalin siirsi joukot tärkeämmille rintamalohkoille.  Toisessa tilanteessa Suomen armeija olisi poljettu suohon toimittamalla yhä uutta kalustoa tuhoutuneen korvaamiseksi. Puna-armeijalta eivät loppuneet sen enempää miehet kuin aseetkaan. Niitä vain tarvittiin onneksemme toisaalla.

Näillä ajatuksilla on hyvä muistaa, että Suomi on ostamassa uusia torjunta/monitoimihävittäjiä reilut 60 kappaletta.

Pieniä ovat silakat joulukaloiksi.

Kun sotateollisuus alkaa jauhaa, Venäjä kykenee toimittamaan hävittäjiä 60kpl/kk. Määrä korvaa tässäkin laadun. Suomella on edelleen tuo reilut 60 konetta, jotka hupenevat kulutuksen myötä yksi kerrallaan. Mistäpä niitä hankitaan uusia, jollei Saksa niitä myy, kuten 1944?

 

+8
kosonenjuhapekka
Sitoutumaton Helsinki

Sisukas suomalainen ilman puoluetaustaa. Mitään vaihtoehtoa ei pidä poissulkea. Maalaisjärjen rippeiden vakaa puolustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu