Mitä Suomen nuoret tekivät Afganistanissa

”Suomi ei ole kyennyt julkiseen tilintekoon Afganistan-operaatiosta, sanoo Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun tutkija Ilmari Käihkö. Sotaveteraanit, jotka lähetettiin parikymppisinä etulinjan taisteluihin, ovat tuntemattomia sotilaita.”

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000008310670.html

Ihmettelen, kuinka joku kehtaa kirjoitetussa tekstissä verrata rauhanturva-, tai modernimmin kriisinhallintatehtävissä olleita sotilaita sotaveteraaneihin. Heitä pitäisi pikemminkin verrata palkkasotilaisiin, koska nuoret miehet ja osa ammattisotilaista lähtevät näihin sotilasoperaatioihin lähinnä rahankiilto silmissä. Vuoden komennus ulkomailla nimittäin kohentaa rauhanturvaajan tai kriisinhallitsijan henkilökohtaista taloutta huomattavasti.

Jopa aikana, jolloin itse olin rauhanturvatehtävissä, motiivina oli yleensä raha. Sitä tehtiin silloin auto ostamalla. Niinpä Golanin kukkuloilla oli ns. mersuparkki. Ostamalla uuden luxus-auton Saksasta verovapaasti ja myymällä sen säädösten mukaisesti kahden vuoden Suomessa käytön jälkeen suomalainen rauhanturvaaja nettosi vielä hyvinkin reilut satatuhatta silloista markkaa. Se oli iso raha, jolla moni rahoitti ensimmäisen omistusasuntonsa.

Tunnen Afganistanissa palvelleita henkilöitä. He pysykööt nimiltään salassa, koska ne, jotka julkisuutta kaipaavat, hankkivat sitä itse.

Afganistanissa palvelleet nuoret miehet ovat keskimääräinen kattaus koko Suomen nuorisosta. Toki lähtijöiden joukosta on karsittu rikollinen ja terveydellisesti heikko aines, mutta lähtijöiden joukkoon mahtuu silti koko kansan kirjo amisviiksipojista yliopistomaistereihin saakka. Naisten määrä rauhanturva- ja kriisinhallintatehtävissä on sen verran vähäinen, ettei heitä kannata tässä erikseen edes mainita.

Suurimmalle osalle palvelusta suorittaville Afganistan oli ns. käkkimistä, eli aikaa vietettiin suurelta osin tukikohdan muurien turvissa. Jos oleskelu vartioasemien muurien ulkopuolella ei ollut täysin turvallista Libanonissakaan, Afganistanissa sellaista pidettiin suorastaan hengenvaarallisena ja yksin ei muurien ulkopuolelle ollut mitään asiaa. Kaikki liikkuminen suoritettiin osastoina ja pidemmät matkat ajoneuvoissa, jotka muuttuivat operaation jatkuessa panssaroiduiksi. Vain harva voi sanoa nähneensä maata muualta kuin panssariautosta tai helikopterin ikkunasta käsin. Operaation vaarallisuudesta kertoo se, että sinkkiarkuille oli myös Afganistanissa käyttöä ja jotkut menettivät siellä ainakin osan terveydestään tai mielenterveydestään. Suomalaisten kriisin hallitseminen Afganistanissa oli kuitenkin sellaista, ettei ns. vihollista yleensä edes nähty. Toisaalta lähestulkoon kuka tahansa päivänvalossa kohdattu paikallinen henkilö isompia poikia myöten saattoi yön pimeydessä muuttua taistelijaksi. Melkoisen stressaavaa, eikö?

Ken haluaa lukea asiasta enemmän, kannattaa tutustua Tuomas Murajan kirjaan sotilaana Afganistanissa. Kirja on tosin kirjoitettu upseerin näkökulmasta.

Sen sijaan kysyä voisi mitä suomalaiset ns. erikoisjoukot, eli puolustusvoimien valmiusyksikön kantahenkilökuntaan kuuluvat, tekivät Afganistanin komennuksillaan?

Tästä toiminnasta saattaa antaa viitteitä tanskalaisen sotilaan Thomas Rathsackin kirjoittama Jääkäri-Jaeger kirja.

”Tanskan puolustusministeriö yritti estää kirjan julkaisun, mutta ei siinä onnistunut. Ministeriön mukaan kirjassa vuodettiin julkisuuteen luottamuksellista tietoa, joka vaaransi kansallisen turvallisuuden. Kirjoittaja itse perusteli kirjan kirjoittamista muun muassa sillä, että tanskalaisilla veronmaksajilla oli oikeus tietää, mihin heidän verot menevät.”

Itse näkisin, että nämä kansainväliset kriisinhallintaoperaatiot ovat suomalaisen veronmaksajan näkökulmasta lähinnä järjettömän kalliiksi tulevaa puolustusvoimien henkilöstön kouluttamista. Paikallisiin olosuhteisiin suomalaisten sotilaiden läsnä ololla ei ole mitään merkitystä. Lisäksi harjoituksesta hyötyy mitättömän pieni osa reserviläisiä suhteessa koulutuksen tarpeeseen. Yllättäen myös pärstäkerroin astuu kuvaan mukaan. Toiset ramppaavat komennuksilla yhtenään, toiset eivät pääse niihin koskaan, vaikka haluaisivat.

Esimerkiksi Malissa, jonne on lähetty myös suomalaisia sotilaita, paikallishallinto haluaisi ulkomaisista joukoista eroon. Juuri tämänkaltaisissa operaatioissa menetetään eniten sotilaiden henkiä.

+6
kosonenjuhapekka
Sitoutumaton Helsinki

Sisukas suomalainen ilman puoluetaustaa. Mitään vaihtoehtoa ei pidä poissulkea. Maalaisjärjen rippeiden vakaa puolustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu