Murha, tappo, murhan yritys, tapon yritys…

Kyseiset rikosnimikkeet kilpailevat nykyään suomalaisen median lööppiotsikoissa naisten seksuaalisen tyydytyksen kanssa. Kauhistelemme Ruotsin jengiväkivaltaa ja samaan aikaan puukko heiluu Härmässä liki ennätystahtiin.

Väkivallasta ei pidä syyttää pelkästään äärioikeistoa tai äärivasemmistoa, koska väkivalta on kaikkialla keskuudessamme; kodeissa, kouluissa, työpaikoilla. Kiusaamisvapaita vyöhykkeitä ei ole kuin juhlapuheissa ja väkivallan uhriksi saattaa joutua täysin sattumanvaraisesti oleskelemalla väärässä paikassa väärään aikaan. Ei siis voida puhua mistään kansankodista, kun poliisi joutuu säästelemään voimavarojaan määrärahojen loppuessa jo heti alkuvuodesta ja suljetulle osastolle kuuluvien henkilöiden vaeltaessa kaduilla sankoin joukoin.

Väkivaltaa on ollut aina ja se on ikään kuin osa suomalaisuutta. Suomalaisuuteen on kuitenkin tullut runsaasti lisämausteita sitten 90-luvun alun.

Nykyaika nostaa tapahtumat aivan eri tavalla valokeilaan kuin aikaisemmin. Lehdet suorastaan mässäilevät haltuunsa saamilla video- ja valokuvatallenteilla ja ikään kuin sokerina pohjalla, kovan luokan (entisistä) rikollisista on tehty julkkiksia ja kuuluisuuksia nostamalla heitä podcasteihin ja TV-ohjelmiin ainoana kompetenttina entisyys. Täytyy toki kunnioittaa sitä, että entisyydestään pääsee eroon, mutta en silti ymmärrä median tarvetta nostaa rikollisia valokeilaan, ainakaan positiivisessa sävyssä.

Huolestuttavaa on myös se, että väkivallan raaistuessa, myös poliisin otteet kovenevat. Yhä useammin näemme rikoksen tapahtumapaikoilla perinteisten sinivuokkojen sijasta maastopukuihin pukeutuneita kommandoja automaattikiväärit käsissään. Heidät tunnistaa poliiseiksi ainoastaan selässä lukevan poliisitekstin avulla. Kuka kaipaa USA tyylistä poliisia, joka turvautuu ensisijaisesti aseeseensa rikosta selvittäessään?

Väkivaltaa vastaan kehitellään mitä ihmeellisempiä ratkaisuja asekielloista ulkonaliikkumiskieltoihin saakka.

Apuja haetaan myös sosiaali- ja mielenterveystyöstä.

Nämä kaikki edellä mainitut ovat menettäneet tehonsa jo aikaa sitten, koska lait eivät vaikuta rikollisiin ja muihin keinoihin ei anneta riittävästi varoja. Kansa on medikalisoitu lääkärien kirjoittaessa psyykkeeseen vaikuttavia mielialalääkkeitä niin, että jännetuppi tulehtuu. Erilaiset mieleen vaikuttavat lääkkeet ovat äärimmäisen vaarallisia ihmisten mielenterveydelle, on Roponen asiasta mitä mieltä tahansa. Jo tavallinen unilääke saattaa aikaansaada perusterveelle ihmiselle epäterveitä pelkotiloja ja SSRI-lääkkeillä on todella paljon haittavaikutuksia.

Kun yhtälöön lisätään alkoholi-, huume- ja ihmissuhdeongelmat sekä yksinäisyys, saadaan kaduille runsaasti aikapommeja, joiden sytytyslanka vaihtelee äärimmäisen lyhyestä tuntemattomaan.

Voisiko kirjoituksen lopettaa ranskalaisittain ces´t la vie?

 

 

 

kosonenjuhapekka
Sitoutumaton Helsinki

Sisukas suomalainen ilman puoluetaustaa. Mitään vaihtoehtoa ei pidä poissulkea. Maalaisjärjen rippeiden vakaa puolustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu