Palkkavertailua pohjoismaalaisittain

Iltalehti kirjoittaa artikkelissaan palkkaeroista pohjoismaissa.

Aihe on ajankohtainen, kun suomalaiset taistelevat näinä päivinä tulevista palkoistaan. Yleiseksi linjaksi näyttäisi tulevan 3.5% korotukset tänä vuonna ja ensi vuonna pari prosenttia lisää.

Ostovoima ei siten juurikaan parane, ellei inflaation laukka hyydy. Suomen kansainvälinen kilpailukyky sen sijaan paranee näillä prosenteilla rutkasti, kun muulla palkat nousevat reilummin.

Palkkaerot pohjoismaisittain ovat todella suuret, kuten taulukoista on nähtävissä, mutta taulukoissa on myös ainakin Suomen osalta epätarkkuuksia, jotka vaikuttaisivat nostavan keskipalkkoja suuremmiksi, kuin mitä ne käytännössä ovat.

Merkittävää on se, että taulukossa Tanskan palkat ovat peruspalkkoja ja Suomen ansiot kokonaispalkkoja, tosin ilman lomarahoja. Ruotsalaisten ansiot vaikuttavat taulukossa taas kautta linjan poikkeuksellisen alhaisilta samoin kuin norjalaisten palkat.

Hämmästyttävää on se, että vuodesta toiseen esim. poliisien ja palomiesten keskiansiot saadaan Suomessa lähelle 4000 euroa peruspalkkojen ollessa 2300-2700 euroa/kk. Tämä selittynee sillä, että tilastokeskus laskee mukaan myös päällystön palkat henkilöstön kokonaismäärän ollessa pohjoismaalaisittain molemmissa ammattiryhmissä Suomessa todella alhainen. Outoa taulukossa on myös ruotsalaisten sairaanhoitajien matala ansiotaso. Valehtelevatko suomalaiset hoitajat palkkansa, kun muuttavat Ruotsiin paremman palkan perään?

Ruotsin jopa Suomea alhaisempaa palkkatasoa ei selitä kuin se, että siellä joko kierretään veroja tehokkaasti tai sitten siellä on onnistuttu työvoimaperäisen maahanmuuton toteuttamisessa tavalla, josta kokoomus haaveilee, eli yleinen palkkataso laskee, kun kilpailevaa ja halvempaa työvoimaa saadaan yllin kyllin. Ehkä alhaisempiin palkkoihin on syynä myös se, ettei Ruotsissa ole esim. perintö- eikä autoveroja ja muutenkin yhteiskunta siellä on selkeämmin rakennettu ilman järjettömiä himmeleitä, jolloin julkinen sektori toimii kustannustehokkaasti.

Ei ihmekään, että tanskalaisista puhutaan roliganseina, heitä on syytä pitää oikeasti maailman onnellisimpana kansana. Jos esim. Kööpenhamina on kallis kaupunki, niin siellä ei tarvitse autoa pystyäkseen liikkumaan tehokkaasti paikasta A paikkaan B. Puolet köpisläisistä liikkuu polkupyörillä. Myös julkinen liikenne liikuttaa porukoita. Tanska on myös niin pieni valtio, ettei siellä tarvita mitään sivukonttoreita, vaan asiat hoituvat sieltä, mihin yritys on perustettu. Kaikki on käden ulottuvilla ja toiminta siten kustannustehokasta. Myös ilmasto hellii tanskalaisia. Talvet ovat leutoja, jolloin esim. lämmitykseen ei tarvitse panostaa samalla tavalla kuin Suomessa. Pohjanmerellä riittää tuulta pyörittämään tuulimyllyjä energiantuotannon tarpeisiin.

Norjassa hyvän palkan lisäksi yhteiskunta subventoi elämää monin tavoin esim. tukemalla sähköauton hankintaa todella tuntuvilla summilla, jolloin sellaisen voi hankkia jopa tavallinen duunari tai keskituloinen lapsiperhe.