Pekka ja susi; kun propaganda menee liian paksuksi

Suomen lehdistö on näihin päiviin saakka julkaissut Ukrainan sotatiedotteet lähestulkoon sellaisinaan. Uutisten sekaan mahtui mm. tieto venäläissotilaiden tekemistä vauvojen raiskauksista. Tämä uutinen osoittautui sittemmin vähemmän todenperäiseksi ja yhden ukrainalaisen virkahenkilön sepittämäksi tarinaksi, jolla kuitenkin myytiin länsimaissa lehtiä. Siltä osin propaganda saavutti tavoitteensa.

Lähestulkoon jokainen varteenotettava suomalainen lehti julkaisi sotaan liittyviä tiedotteita Ukrainan ilmoituksina ja Venäjän tiedotteet vastavuoroisesti väittäminä.

Onko nyt saavutettu se rajapyykki, jossa edes Suomen lehdistö ei enää usko, kun Pekka huutaa suden tulevan.

Tänään Iltalehden artikkelissa Ukraina väittää Venäjän pudottaneen käärmesaarelle fosforipommeja.

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/4e163b5b-12d1-4f09-8abc-cfeaa5f99938

Oleellista on siis se, että uutisen totuusarvo jätetään nyt lukijan itsensä arvioitavaksi sen sijaan, että tapahtuma uutisoitaisiin absoluuttisena totuutena.

Sodassa totuus on aina ensimmäinen uhri.

Itselläni on kirjastossani joitain kirjaharvinaisuuksia, jotka valvontakomissio määräsi sodan jälkeen hävitettäviksi niiden sisältämän (valvontakomission mielestä) liiallisen propagandan vuoksi. Tähän joukkoon kuuluvat mm. Linnoksen Ilmojen miekka ja  Hemdalin Tulenjohtaja.

Nämä pian satavuotiaat kirjat kuvaavat todellisia tapahtumia ja ovat painetut vuosina 1941 ja 42. Aikana, jolloin Suomessa vielä haaveiltiin Suur-Suomesta ja Suomen armeija oli voimiensa tunnossa. Teksti kirjoissa on kuitenkin sellaista, että on helppo ymmärtää, miksi venäläiset määräsivät kirjat roviolle.

Sodan aikana huonolaatuiselle paperille painetut kirjat eivät enää kestä runsasta pläräämistä.

Russofoobikolle kirjat ovat kuitenkin nautinto luettavaksi. Ne ovat sisällöllisesti samaa tasoa Armas.J. Pullan Ryhmy ja Romppais-tarinoiden kanssa. Niissähän venäläisiä pannaan halvalla, mutta huumorin kera.

Hemdal kuitenkin upseerina osaa tuoda samalla sodan realiteetit hyvin esille. Ruumiiden löyhkän miltei haistaa kirjaa lukiessa. Siis venäläisten sotilaiden ruumiiden. Suomalaiset kaatuneet sivuutetaan parilla sivulauseella. Linnos taas kuvaa tapahtumia toimittajan vapaudella.

Ukraina hallitsee propagandasotaa suvereenisti, mutta propagandassa on omat riskinsä juurikin Pekka ja susi ilmiön mahdollisuuden johdosta.

Yksi riskitekijä propagandan uskottavuudelle on näyttelijätaustaisen presidentti Zelesnyin esiintyminen. Hän on jokaisessa lähetyksessä pukeutuneena puhtaaseen armeijan t-paitaan ja hänellä on tarkkaan stailattu sotaparta. Mutta tarkkasilmäiset huomaavat, että Zelesnyi ei ole juurikaan nähnyt nälkää eikä vaikuta vähääkään riutuneelta tai väsyneeltä. Tämänkaltainen esiintyminen voi vaikuttaa sekin negatiivisesti.

Kuinka uskottava loppujen lopuksi on sellainen valtiopäämies, joka nukkuu yönsä hyvin ja levollisesti samaan aikaan, kun omia sotilaita kaatuu rintamilla satojen taistelijoiden päivävauhdilla.

 

 

 

kosonenjuhapekka
Sitoutumaton Helsinki

Sisukas suomalainen ilman puoluetaustaa. Mitään vaihtoehtoa ei pidä poissulkea. Maalaisjärjen rippeiden vakaa puolustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu