Petokset ja miten niiden tekeminen ylipäätään on mahdollista

Ahneus, hyväuskoisuus ja typeryys.

Petosrikoksen synty kiteytyy näihin avainsanoihin.

Päivi Happonen avaa petosrikollisuutta YLE:n artikkelissa, joka luettavissa myös tästä:

https://yle.fi/uutiset/3-12172820

Esimerkkitapauksena nainen, joka osti Jopon 150 eurolla.

Kautta maailman tiedetään, että jokin, mikä on poikkeuksellisen halpaa, ei ole hyvää. Tätä ei tietenkään voi yleistää, koska omistajan on joskus syystä tai toisesta pakko myydä halvalla ostajan eduksi. Olen itsekin tehnyt kirpputorilöydön eurolla ja myin sen eteenpäin satasella. Asiat pitää suhteuttaa. Jos joku myy uutta 500 euron arvoista tuotetta alle puoleen hintaan, tai vaikkapa Albert Edelfeltin taulua tonnilla, niin aina tulisi kysyä, että miksi. Ahneus estää meitä kuitenkin kysymästä sellaista. Nainen menetti Joponsa huijarille myös typeryyttään, kun ei kysynyt myyjältä kuittia.

Petoksia tehtailevat ovat yleensä epätoivoisia, häikäilemättömiä ja/tai ahneita. Härskeimmissä petoksissa rahallinen hyöty voi olla jopa suhteellisen vähäinen, mutta aiheutettu haitta todella suuri. Tälläisiä ovat mm. taannoin muodissa olleet mökkipetokset. Rehellisen näköistä toimintaa, eivätkä hälytyskellot soi. Upea mökki hienoissa myyntikuvissa vuokralla esim. Levin tai Ylläksen keskustan liepeillä normaaliin markkinahintaan. Koska kysyntä ylittää tarjonnan, ennakkovuokraajia riittää. Muuten kaikki on ok, mutta vuokraajan saapuessa paikalle a) mökkiä ei ole olemassakaan tai b) mökki on olemassa, mutta se on jonkun muun kuin sitä vuokranneen omistama. Yleensä ihmiset ovat maksaneet ennakkoja satasen parin verran. Sellaiseen ei kenenkään talous kaadu, mutta perheen muut kulut petoksesta voivat olla monikymmenkertaiset.

Silkkaa typeryyttä ovat ns. rakkauspetokset.

Sain itsekin joskus 2000-luvun alkupuolella sähköpostia kuvissa todella upean näköiseltä naiselta, joka oli löytänyt minut netistä ja oli erityisen kiinnostunut minusta. Hän asui Venäjällä ja olisi mielellään tullut tapaamaan minua, jos olisin lainannut hänelle rahaa viisumia ja matkakuluja varten. Glasnostin jälkeisessä Venäjässä sinänsä ihan ymmärrettävä rahantarve. Muutoin ihan hyvä, mutta minua ei ollut löydettävissä netistä muutoin kuin sähköpostitse. Sähköpostiosoitteeni oli saatu jostain muualta. Pelasin peliä ja katsoin, mihin se johtaa. Nainen ”katosi, kun joidenkin kaipuun ja rakkauden täyteisten viestien jälkeen valehtelin olevani rajavartiolaitoksen upseeri.”   Ihmisen täytyy olla erittäin hyväuskoinen ja samalla äärimmäisen typerä, jos lähettää rahaa ulkomaille täysin tuntemattomalle ihmiselle.

Sama koskee sellaisia tapauksia, joissa kaksi pukuihin sonnustautunutta, pulisongit ja kiiltonahkakengät omaavaa miestä soittaa ovikelloa ja virkamerkkiä esittämättä ilmoittavat aavistuksenomaisesti savon murteeseen viittaavilla sanankäänteillä olevansa poliiseja.  Soita silloin poliisit paikalle ja pian.

0
kosonenjuhapekka
Sitoutumaton Helsinki

Sisukas suomalainen ilman puoluetaustaa. Mitään vaihtoehtoa ei pidä poissulkea. Maalaisjärjen rippeiden vakaa puolustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu