Pyörävarkauden selvittäminen ei saisi jäädä omistajan selvitettäväksi

Poliisi tutkii autovarkaudet muttei juuri pyörävarkauksia. Asenteen on muututtava, sillä sähköpyörä voi jo olla arvokkaampi kuin vanha auto.

Otsikko on lainattu HS:n pääkirjoituksesta.

https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000008400986.html

HS avaa pääkirjoituksessaan keskustelus polkupyörien varkauksista ja samalla osoittaa moitteen poliisin suuntaan. Poliisi voi toki katsoa peiliin asiassa, mutta ihan ensimmäisenä ei poliisia kannata ryhtyä syyllistämään siitä, että polkupyöriä anastetaan joka vuosi kymmeniä tuhansia.

Pääkirjoittaja ei ole väärässä arvioidessaan, että polkupyörä voi olla kalliimpi kuin käytetty auto. Hyvänä esimerkkinä käynee oma polkupyöräni, jossa tietyn, yksittäisen komponentin hinnalla saisi jo toimivan auton. Polkupyörän hinta voi kaupassa nousta jopa reilusti yli 10 000 euron, varsinkin, kun korona-aika on nostanut yksittäisten komponettien hintoja ja heikentänyt niiden saatavuutta. Samaan aikaan juurikin sähköpyörien kysyntä on noussut voimakkaasti, eikä tiettyjä malleja edes riitä kaikille halukkaille.

Polkupyöriä anastetaan juurikin siksi, että ne ovat helppoja anastaa. Pyöriä on helppo siirtää, niiden lukitukset ovat heikkolaatuisia ja yleensä helposti murrettavissa. Tärkeintä on kuitenkin se, että anastetuille pyörille on jälkimarkkinat. Yleensä ns. pöllityn pyöränsä löytää tori.fi tai vastaavalta netin kauppasivustolta.

Pyörien omistajat ovat keskimäärin melko välinpitämättömiä omaisuutensa suhteen. Poikkeuksen tekevät hintavat maantiepyörät, joita ei juurikaan varasteta. Tämä johtunee siitä, että ne ovat omistajiensa sijoituksen kohteita ja silmäteriä, joita säilytetään jopa makuuhuoneissa, eikä niillä tehdä kauppa- tai uimareissuja eivätkä ne jää työpaikan pyörätelineisiin, vaan omistaja vie pyöränsä tarvittaessa vaikka työhuoneeseen.

Jos kaikki pyöräilijät toimisivat samoin, pyöriä ei juurikaan varastettaisi.

Millä varkauksia tai näpistyksiä, jollaisiksi useimmat polkupyörävarkaudet kirjataan, voitaisiin vähentää?

Tässä syyttävä sormi osoittaa ensimmäisenä kohti vakuutusyhtiöitä, jotka eivät vaadi pyöränomistajilta juurikaan mitään, vaan korvaavat varkauden asiakkaille isompia kyselemättä. Jos vakuutusyhtiöt edellyttäisivät edes pyörän runkonumeroa, jotta pyörän saisi vakuuutettua, niin valtava määrä varastetuksi ilmoitettuja pyöriä löytyisi joka vuosi. Sellaisia ovat löytötavaratoimistot, joenpohjat ja metsät pulloillaan. Pyöriä, jotka olisi identifioitavissa omistajalleen, jos rikosilmoitukseen olisi kirjattu runkonumero.

Mieti, jos ilmoittaisit vakuutusyhtiölle ja poliisille, että sinulta on varastettu punainen Toyota, josta et muista edes mallia, arvo kuitenkin 5 000 euroa, mutta et tietäisi sen rekisteritunnusta tai VIN-numeroa. Erityisenä tuntomerkkinä mikki hiiri tarra takapuskurissa. Mahtaisiko vakuutusyhtiösi korvata sinulle mitään tai poliisi löytää autosi?

Poliisi kirjaa täysin puutteellisia rikosilmoituksia varastetuista polkupyöristä vuosittain tuhansia. Millaiset edellytykset poliisilla on selvittää rikosta, kun anastuksen kohteeksi on ilmoitettu punainen Jopo ilman muita tunnisteita. Niitähän ei ole myyty Suomessa kuin jotain 50 000 kappaletta. Poliisi tekee seuraavalla viikolla etsinnän narkomaanin kotiin ja löytää sieltä viisi todennäköisesti varastettua jopoa, joista neljä on punaisia. Minkä niistä palautat omistajalleen? Itse asiassa omistajakin on jo ehtinyt vaihtua, koska vakuutusyhtiö korvasi Jopon hinnan varkauden uhrille. Yhtäkään jopoa ei kuitenkaan palauteta edes vakuutusyhtiölle identifiointiongelmien johdosta, vaan he loppujen lopuksi myydään poliisin huutokaupassa uudelleen varastettaviksi. Ikiliikkuja keksitty?

Kalliit sähköpyörät ovat toki hieman eri asia, mutta niitä ns. pöllitään juurikin kauppojen tai päiväkotien edustoilta ja työpaikkojen pyöräparkeista tai pyöräkellareista. Painavina niitä ei voi kantaa asuntoon tai työhuoneeseen. Akun irrottaminen ei estä varasta, koska uusia akkuja saa jälkimarkkinoilta.

Ihmettelen, ettei hinnakkaampiin sähköpyöriin ole kehitetty varkaudenestojärjestelmiä.

Sellainen olisi helppoa kytkeä osaksi pyörän elektroniikkaa ja voisi yksinkertaisimmillaan edellyttää sitä, että akun ja pyörän elektronisen ohjausjärjestelmän olisi tunnistettava toisensa, jolloin akun vaihtaminen ei onnistuisi ilman koodeja ja varastettu pyörä olisi siten käyttökelvoton. Niissä voisi myös olla virtalukko, joka samalla lukitsisi ohjaustangon samoin kuin moottoripyörissä. Kaikki sähköpyörät voisi myös rekisteröidä, eikä pelkästään kovakulkuisia ”polkumopoja.”

On hyvä muistaa, että jokainen polkupyörän omistaja tai käyttäjä voi tehdä varkaan elämästä hieman vaikeampaa säilyttämällä pyöräänsä huolellisemmin, lukitsemalla sen kunnolla ja kirjaamalla pyörästään muistiin niin hyvät tunnisteet, kuin mahdollista. Nykyisin arvopyörän voi varustaa myös GPS-jäljittimellä, jonka voi aktivoida puhelinsoitolla. Paremmat jäljittimet eivät ole riippuvaisia pelkästään GPS-signaalista, vaan ne osaavat paikantaa itsensä myös puhlinlinkkien perusteella. Sellaisen hinta ei ole kuin pari sataa. Eikö se ole halpa hinta, jos pyörä on maksanut yli 5000 euroa?

 

+3
kosonenjuhapekka
Sitoutumaton Helsinki

Sisukas suomalainen ilman puoluetaustaa. Mitään vaihtoehtoa ei pidä poissulkea. Maalaisjärjen rippeiden vakaa puolustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu