Riku Rantala lähimatkailee Helsingissä

https://beta.www.hs.fi/matka/art-2000006407660.html

Itä-Helsingin puolella asuvana, syntyperäisenä, muttei stadilaisena helsinkiläisenä ajattelin artikkelia lukiessani, ettei kukaan tuollaista kirjoita tosissaan ja päivätty kellonaika vahvistaa epäilykseni, kolumni on laadittu yön pikkutunteina ja ehkä jopa hieman herkässä mielentilassa.

Ensinnäkin. Sörnäisillä ja Kalasatamalla ei ole mitään tekemistä Itä-Helsingin kanssa. Kulosaari eristää Itä-Helsingin kantakaupungista. Itä-Helsinki alkaa vasta Herttoniemestä ja herttoniemeläisten mielestä vasta siitä itään. Kulosaari on ollut entisaikaan oma kunta, eivätkä kulosaarelaiset laske itseään sen enempää itä-helsinkiläisiksi kuin kantakaupungissa asuviksikaan. He ovat kulosaarelaisia.

Jos jotain paikkaa Helsingissä on syytä hävetä, kaihtaa ja piilottaa matkailijoiden silmistä, niin se on nimenomaisesti Sörnäisten metroaseman ja Kurvin kulmat. Siinähän ovat aivan vieressä ns. piritori ja Katri Valan puisto. Jos et ole koskaan nähnyt narkomaania tai huumekauppiasta, sellaisen näet taatusti ja nimenomaisesti Kurvin kulmilla notkumassa, mikäli selvisit Kaisaniemen puistosta ja Hakaniemestä hengissä. Paikallisia ihmisiä katsellessa on vaikeaa kuvitella alueen asuntojen maksavan yli 5000 euroa/neliö ja että aivan alueen vieressä on Suomen punavihreä kupla Kallio. Romanialaiset kunniakansalaiset myyvät siellä ”namuja” jopa alaikäisille.

Riku matkaili seuraavaksi kansainväliseen ilmapiiriin Itäkeskukseen. Sitähän jo Alexander Stubb luonnehti ikään kuin ulkomaille matkustamiseksi. ”En tiedä, miten hyvin te voitte liikkua, mutta Itäkeskukseen kun menee, se on kuin  Somalia. Se on hieno paikka.” Sama Karpaattien nero totesi myöhemmin, että: ””Monikulttuurisuus on rikkaus. Ei mulla muuta.”

Riku kävi Puhoksessa lussuttamassa vesipiippua. Jos se on vieraskulttuurin ainoa anti Suomelle, niin anti olla. Puhos muistuttaa meitä suomalaisia siitä, millaista on mennä johonkin lähi-itäläiseen basaariin. Rakennukset ovat purkukuntoisia ja epäsiistejä. Ihmiset hieman nuhjuisia. Osa liikkeistä myy jotain epämääräistä ja suomalaisille outoa. Yhdistävänä tekijänä Puhoksella ja Kurvilla on se, että romanialaiset kunniakansalaiset myyvät siellä ”namuja” jopa alaikäisille.

Lopuksi Riku seikkailee Mogadishu Avenuella. Aikuisille tuskin tarvinnee selittää, miksi Meri-Rastilantietä kutsutaan leikillisesti sen hassunhauskalla lempinimellä sen enempää kuin Itäkeskuksen Tallinnanaukio tunnetaan kantasuomalaisten keskuudessa talibaninaukiona tai kauppakeskus Itis lähi-itäkeskuksena.

Kymmenen-kahdenkymmenen vuoden kuluttua Itäkeskus voi muuttaa nimensä itäiseksi segregaatiokeskukseksi. Sitten voidaan jo puhua todellisesta ”ulkomaan matkailusta.” Toivottavasti Suomessa ei koskaan tarvitse kuitenkaan puhua mistään erityisen herkästä alueesta.

”Kun aamulla herättyään katseli kauniille Kallahdenselälle, ei todellakaan muistanut olevansa vain muutaman kilometrin päässä kotoa.”

Suomenlahti ei ole kaunista nähnytkään, varsinkaan talvella, jolloin meri on sekä likainen että harmaa. Kesällä se on vain likainen.

 

kosonenjuhapekka

Sisukas suomalainen ilman puoluetaustaa. Mitään vaihtoehtoa ei pidä poissulkea. Maalaisjärjen rippeiden vakaa puolustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu