Sähköllä kulkevien ja sähköavusteisten kulkuvälineiden virittäminen on aivan liian helppoa.

Espoon poliisi ihmettelee sähköpotkulautaa , joka kulki rapiat 80km/h Espoossa Kehä I:llä. Poliisi ei voi kuin ihmetellä, koska mitään lähtökohtia selvittää kuljettajaa ei ole, ellei joku automaattisen liikennevalvonnan tolpista ole rekisteröinyt kuljettajan garderoobia poliisin naamakirjaan.

Nopeakulkuisen sähköpotkulaudan tai polkupyörän voi joko ostaa valmiina Kiinasta tai sitten virittää itse niin kutsutuilla speedbox-ohjaimilla, joilla ohitetaan rautapohjaisesti lain edellyttämä nopeudenrajoitin vain pari ruuvia irrottamalla.

Kiinalaisille tai yhdysvaltalaisille valmistajille jopa 80km/h kulkeva potkulauta tai sähköfillari ei ole mikään ihme tai hämmästelyn aihe. Kyseisissä maissa ei ole mitään keinotekoisia 25km/h avustusrajoituksia. Saat ajaa niin lujaa kuin kantti kestää. Toki sähköfillarilla se onnistuu myös Suomessa, mutta yli 25km/h nopeudessa sähkömoottorin keskimäärin 250W teho täytyy tuottaa omista jaloista. Olen mittauttanut sähkömagneettijarrulla varustetulla trainerilla itseltäni 1kW huipputehon, jota tosin en kyennyt pitämään kuin muutaman sekunnin. 250W tehoilla polkeminen toki onnistuu pidemmän aikaa. En siis ainakaan vielä tarvitse sähköavustusta.

Yhtä kaikki. Kevyen liikenteen väylillä havaitsee päivittäin sähköpotkulautoja (ei vuokrattavia kuitenkaan) sekä sähköavusteisia polkupyöriä, jotka kulkevat reilusti yli 25km/h eikä niissä ole lain edellyttämää vakuutuskilpeä (mopokilpi) Tämä johtuu siitä, että nopeasyklisessä liikenteessä kaikki eivät tyydy normaaliin kevyen liikenteen tahtiin, vaan hakevat kuljettimeltaan tehoja. Idea on sama kuin auton virittämisessä, mutta potkulaudassa tai fillarissa teho on kouriintuntuvampaa. Ja onhan se merkittävä ajansäästö, jos työmatkalla säästää aikaa 50%

Rajoittimen ohituslaitteet maksavat vajasta satasesta sataseen eikä sellaisen asentamisessa tarvita edes ammattikoulun ensimmäisen vuoden opintopisteitä. Usein laatikossa on mukana varsin seikkaperäiset asennusohjeet. Jos kotoa löytyy ristipäämeisseli tai torx-avain, niin hommassa ollaan jo pitkällä. Laudan tai fillarin saa kulkemaan niin kovaa kuin moottorin tehot tai akku antavat myöten. 250W ei vielä kovin kummoista vauhtia tarjoa. Siksi vähemmän fiksut vaihtavat moottorin kilowatin tai jopa kahden tehoiseksi. Sellaisella pääsee jo tuon 80km/h ja ylikin.

Harrastaminen on kivaa, kun tietää, ettei se poliisia kiinnosta. Kaupungit ovat täynnä sähköpotkulautoja ja sähköavusteisia fillareita, eikä niitä kukaan jaksa ratsata tai mittailla niiden ajonopeuksia muutoin kuin erillisestä määräyksestä. Muutakin tekemistä poliisilla on yllin kyllin.

Toista se on autojen kanssa. Moottorin optimointi on mitä paheksuttavin rikos ja jos samalla on ohitettu pakokaasujen kierrätysjärjestelmät, niin rangaistus voi olla taloudellisesti kovempi kuin vaikkapa törkeässä pahoinpitelyssä. Ehkä joku on mieltänyt asian siten, että pakokaasujärjestelmän manipulointi on luonnon törkeää pahoinpitelemistä. Omistin itse ennen lainmuutosta Diesel-Golfin, joka oli stage II-optimoitu, eli laskennallisesti tehoja ja vääntöä oli tullut 50% lisää. Sillä oli mukava kiusata Bemareita liikennevaloissa, kun auton kiihtyvyys vastasi hauen lähtöä kaislikosta. Harmi vain, että sen auton taru loppui kolariin, jossa tulin kylkeen ajetuksi.

Koska hyppäsimme kevyestä liikenteestä autoihin, niin lienee paikallaan ennustaa, että sähköautoihin tulee lähitulevaisuudessa vastaavanlaisia tee-se-itse purkkeja, joilla sähkö-KIA saadaan kulkemaan kuin Tesla. Nuorisoa ei kiinnosta akun varauksen nopeampi purkautuminen, kunhan sähköt riittävät Kaivariin saakka ja ehkä vielä saatille aamuyöstä. Väliaika käytetään renkaiden vingutteluun, koska nuoret ovat nuoria.