Sähköpotkulaudan kokeilua

Helsinki on laajalti tunnettu kaikkialla lojuvista sähköpotkulaudoista eli ns. scooteista.

Itselleni sattui taannoin tilanne, jossa jouduin puntaroimaan itselleni parhaiten sopivaa liikkumisvälinettä.

Oman auton käyttö oli poissuljettu, koska tiesin, että määränpäässä parkkipaikan löytäminen olisi arpapeliä ja kaiken lisäksi siitä mahdollisesti löytyvästä pysäköintiruudusta olisi maksettava vielä suhteellisen mojova summa. Liikkumiseen käytettävissä oleva aika oli myös rajallinen. Vaihtoehdot olivat siis kävely/juoksu, polkupyörä, julkinen liikenne, taksi tai scootti. Kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa jäivät pois käytännön syistä. Paikalle ei voinut saapua haisevana ja hikeä valuen. Polkupyörää ei voinut kohteessa säilyttää lukkojen takana tai valvottuna, jolloin oli riski, ettei paluumatkalla olisi enää polkupyörää. Helsingissä nimittäin varastetaan joka päivä useita fillareita. Taksi putosi pois hinnoittelusyistä, koska oman auton käyttäminen edestakaisella matkalla olisi tullut halvemmaksi.

Viime hetken puntarointi jäi siis kahden liikkumismuodon välille. Viileästä säästä johtuen julkinen liikenne vaikutti houkuttelevalta, mutta sitten laskin, että vaikka alkumatka sujuisi nopeasti, niin vaihto toiseen kulkuvälineeseen ja kävelymatka vaihtojen välillä ja määränpäässä tekevät matkasta todella hitaan plus, ettei julkinen liikenne ole sekään ilmaista, vaikka Helsingin sisällä edullista onkin.

Liikenneaseman vieressä oli kasa eri operaattorien scootteja. Mieleeni pätkähti ajatus kokeilla samalla sellaista, koska niitä näkyy paljon liikenteessä ja sellaisen voi määränpäässä jättää huoletta tien poskeen.  Siispä latasin applikaation kännykkääni ja nappasin scootin alle.

Sähköpotkulautoja operoivia toimijoita on nykyisin useita ja kaikkien scootit ovat ulkoisesti suhtkoht samannäköisiä tunnusvärien vaihdellessa limenvihreästä oranssiin. Niiden erot lienevät lähinnä hinnoittelussa, mutta näitä eroja ei ollut mahdollisuutta selvittää. Oletusarvona oli, että liikkumisen on oltava todella halpaa, koska scooteilla ajelee pääsääntöisesti nuorempi sukupolvi. Ikävä kyllä hintoja ei löydy sen enempää scootista kuin operaattorin applikaatiosta.

No, kertaluonteisen kokeilun kustannuksen kestää kyllä, vaikkei hintaa tiedäkään varmuudella.

Scootin plussat: äänetön, sähköisenä ”puhdas”, kaupunkiolosuhteissa pärjää nopeudessa polkupyörälle kun kaikki ominaisuuden saa käyttöön, puolen minuutin alkukankeuden jälkeen helppo ajaa, ei aiheuta hengästymistä tai hikoilua, korkeasta seisoma-asennosta johtuen hyvä näkyvyys yli autoliikenteen, liikuntakyky myös hiekka- tai sorapinnalla, joita tie- ja rakennustöiden pirstoittamassa Helsingin katuverkostossa riittää.

Scootin miinukset: Kustannukset, jotka osin saattoivat johtua tietämättömyydestä ja kiireestä, ei sään suojaa, turvattomuus, laitteen kiikkeryys (yhdellä kädellä ohjaaminen erittäin hankalaa tai jopa vaarallista), vaatii pysähdyksen jälkeen liikkeelle potkaisun, eli ei lähde liikkeelle pelkällä käsikaasulla. Ei sovellu ihmisille, joiden tasapainoaisti, jalkojen voima tai yleinen havaintokyky ovat rajoittuneita, koska laitteessa seisotaan, ei saa ajaa jalkakäytävällä, mukulakivillä ajaminen yhtä helvettiä, kuljetuskapasiteetti se, mitä olkalaukkuun mahtuu.

Eli Kalasataman nurkilta kaupungin eteläkärkeen ajaminen scootilla vei aikaa puolisen tuntia ja maksoi loppujen lopuksi valitsemallani operaattorilla 7.5 euroa. Reittiä rajoittivat mukulakivikadut, joita pitkin ei todellakaan voinut ajaa jousittamattomalla ja pienirenkaisella laitteella, lukuisat tietyö ja rakennuskohteet sekä liikkumisen rajoittuminen enimmäkseen kevyen liikenteen väylille. En ajelisi scootilla autoliikenteen seassa, ellei sellaiseen olisi pakko, koska se on hengenvaarallista. Operaattori oli rajoittanut scootin maksiminopeudeksi 15km/h. Myöhemmin ilmeni, että se oli ns. aloittelija-asetus. Nopeutta voi kasvattaa ajokokemuksen lisääntyessä. Maksiminopeus on rajattu ainakin keskustassa 20km/h sekä yleisestä että viranomaisvaatimuksesta. Lisäksi ainakin käyttämäni operaattori edellytti, että kuvaan scootin pysäköinnin, ettei se jää lojumaan poikittain jalkakäytävälle.

Kokeilu tuli siis tehtyä. En jatkossa käyttäne scoottia, vaan turvaudun muihin liikkumisvälineisiin. Eniten ihmetystä herätti laitteen vuokran suhteellinen kalleus. Tiedän, etteivät nämä scootit ole market-laitteita, vaan huomattavasti niitä parempia, mutta ajamani matkan lähes kolminkertainen hinta HSL:n paikallisliikenteeseen verrattuja oli paljon. Se jää selvittämättä, paljonko hinta putoaa, jos käyttäisi laitetta enemmän. Nuorisollamme ei näytä olevan rahasta pulaa.

Kokemuksena scootilla ajaminen kaikkine rajoitteineen oli muuten positiivinen yllätys. Ajaminen oli helppoa ja varsinkin lämpimän päivänä varmuudella mukavaa. Ota, jätä ja unohda palvelu sopii hektiseen kaupunkiympäristöön, jossa parkkipaikkojen määrä vähenee vähenemistään pysäköinnin samaan aikaan kallistuesssa.

+6
kosonenjuhapekka
Sitoutumaton Helsinki

Sisukas suomalainen ilman puoluetaustaa. Mitään vaihtoehtoa ei pidä poissulkea. Maalaisjärjen rippeiden vakaa puolustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu