Sananen ultrakevyistä lentokoneista
Ultrakevyet lentokoneet ovat yksi- tai kaksipaikkaisia, ja kaksipaikkaisena se saa painaa tankattuna ja miehistöineen pyörävarustuksella korkeintaan 450 kg ja vesikoneena 495 kg (1-paikkaiset 300 kg ja vesikoneena 330 kg). Koko koneen painon kantavan rakettipelastusvarjon asentaminen nostaa maakoneen painorajaa 22,5 kg:lla eli 472,5 kg. Koska ultrakevyen lentokoneen tyhjämassa on yleensä 270–300 kg, ei kuormaa voi kovin paljon ottaa. Ultrakevyen lentokoneen kuormattavuus on yksipaikkaisena 95 kg. ja kaksipaikkaisena175 kg. Ultrakevyet-koneet toimivat normi 98E:tä bensiinillä.
Siviilikäytössä koneilla saa lentää vain näkölentosäännöissä (VFR) auringonnousun ja -laskun välisenä aikana, jolloin vaakasuoran näkyvyyden tulee olla vähintään 5 km ja pilvikaton minimikorkeuden vähintään 300 metriä. Ultrakevyen lentokoneen sakkausnopeus saa olla korkeintaan 65 km/h. Nykyään B-luokan ultrien matkanopeudet ovat yleensä 150–210 kilometriä tunnissa. Huippunopeudet ovat jopa noin 300 km/h.
Ukrainan väitetään käyttävän vastaavan luokituksen lentolaitteita itseohjautuvina pommeina. Ultrakevyellä koneella lentäneenä hieman pohdituttaa lentomatka, joka koneiden täytyy suorittaa tavoittaakseen maalinsa.
Jotta ultrakevyellä lentolaiteella voi lentää jopa yli 1000km matkoja aina Muurmanskiin saakka, se tarvitsee polttoainetta minimissään noin sataviisikymmentä-parisataa litraa, jolloin hyötykuormalle ei jää juurikaan tilaa. 10 kg räjähdemassasta ei ole juurikaan hyötyä. Sellainen ei aiheuta kuin kiusaa korkeintaan. Ultrakevyt lentokone myös reagoi voimakkaammin esim. tuuleen, kuin raskaammat isoveljensä. Sopivalla vastatuulella ultrakevyellä koneella voi käytännössä leijailla paikoillaan. Niillä ei syyttä ole tuulirajoituksia. Kovalla tuulella ultrakevyet eivät lentele.
Jotta Ultrakevyt kone pääsee edes teoriassa perille, sään ja erityisesti tuulien on oltava suotuisia, muutoin kone ei pääse perille. Sivutuulessa peräsintä pitää tarjota huolella, jotta kone ei sorru sivuun. Ilmiö lie sama kuin purjeveneissä. Ilman korjaavia ohjaustoimenpiteitä laite ajautuu sivuun kurssiltaan.
En yhtään ihmettele sitä, miksi Venäjällä pohditaan, mistä näitä koneita oikein lähetetään, koska käytännössä niillä ei pysty lentämään edes Ukrainan pohjoisimmista kolkista Venäjän pohjoisosiin. Teoriassa toki kaikki on mahdollista. Asiassa on hyvä muistaa, ettei ultrakevyt kone tarvitse lentokenttää. Jyrätty pelto ja parisataa metriä tasaista suoraa riittää. Sinänsä uskottava teoria olisi, että nämä ultrakevyet pommikoneet lähetetäänkin jostain Venäjän sisältä.
Edes Kreml ei väitä, että Suomesta tai Norjasta.
Toisaalta moottorin ei tarvitse kestää kuin menomatka joten siitä voi tehdä korkeaviritteisen. Se lisää tehoa ja sitä kautta kuormanottokykyä.
Koska laitteen voi lähettää milloin tahansa, edullisia tuulioloja voi jäädä odottamaan. Vallitsevat tuulet käyvät Venäjälle päin, joka tekee odottelusta lyhyen.
Mahdollisesti koneella on lähtiessään varakohde mikäli varsinaiseen kohteeseen ei pääse.
Ilmoita asiaton viesti
Tuulien avulla kantomatkaa voi lisätä huomattavasti. Jos vakiona Ukrainan ultrakevyt lentää 1100 km ja lentonopeus on 160 km/h, tuon vajaan 7 lentotunnin aikana 15 m/s myötätuuli tuo n. 400 km lisää ulottuvuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Kysymysmerkkejä silti riittää.
Miten esim. kone päättää siirtyä varamaaliin, jos se ei tavoita sille osoitettua kohdetta. Radio-ohjaus ei käytännössä onnistu ja GPS-häirinnästä johtuen ainakin osa satelliiteista on pois käytöstä, jolloin suunnistuksen on oltava osin optista varsinkin tilanteissa, joissa kone alkaa sortumaan kurssiltaan. Toki täytyy huomioida, etteivät venäläiset todennäköisesti häiritse omaa glonass-paikannusjärjestelmäänsä, joten siihen voi aina tukeutua.
Tuuliolosuhteet voivat myös muuttua 1000km matkalla merkittävästi, joten koneen perille pääsemisen varaan ei voi laskea mitään. Ultrakevyen koneen etu on suurimmillaan se, ettei se koostaan ja rakenteestaan johtuen näy tutkassa erinomaisen hyvin varsinkaan lentäessään 100m korkeudella tai sen alle. Tämä lienee yksi syy, miksi ultrakeveitä käytetään, jos käytetään. Toinen on tietysti koneiden edullisuus ja helppo rakentaminen. Kallein yksittäinen osa lienee Rotax-moottori.
Mitenköhän autonominen kone osaa väistää maastoesteet ja korkeat maastonkohdat, jos satelliittipaikannus pelataan pois häiritsemällä yhteyksiä? Koneet, joita on onnistuttu taltioimaan kameroilla, ovat lentäneet korkeudella, jossa Näsinneula tuhoaisi koneen, jos sellainen osuisi torniin.
Itse uskoisin, että maaliin osuminen ei ole sääntö, vaan pikemminkin poikkeus ja näiden härveleiden vaikutus on enemmänkin psykologinen. Nykyisissä olosuhteissa Venäjän ilmatilassa pienkoneella lentäminen on hengenvaarallista juurikin psykologisen vaikutuksen johdosta.
Ilmoita asiaton viesti
Jos lennokit ovat löytäneet perille, on turha enää kyseenalaistaa sitä etteikö se olisi mahdollista. Teot puhuvat puolestaan. Esitä ennemminkin arvioita miten Ukraina on toteuttanut suunnistuksen.
Ja mitä koskee siihen että osa lennokeista menetetään, niin sehän on tarkoituksella valittu taktiikka. Ei ongelma. Monet droneista ammutaan alas matkallaan kohteeseen tai eksyvät omille teilleen. Kyseessä on uusi sodankäynnin muoto, jossa pyritään taloudellisuuteen. Kun dronet ovat halpoja, riittää että jotkut niistä löytävät tien perille ja alas ammuttavatkin kuluttavat vihollisen reservejä.
Ilmoita asiaton viesti
Kai ne suunnistavat samalla tavalla kuin muutkin dronet, eli niille annetaan maalikoordinaatit, johon ne pyrkivät ja yrittävät osua. En jaksa uskoa, että koneissa olisi optisia ohjaus tai tähtäysjärjestelmiä, koska se edellyttäisi satelliittiyhteyden jatkuvaa ylläpitämistä, jotta konetta voisi ohjata kauko-ohjauksella, kun varsinainen maali on havaittu. Satelliittiyhteys olisi paikannettavissa helposti signaalitiedustelun avulla.
Tuli muuten mieleen, että USA on menettänyt jo useita (huippukalliita) tiedusteludroneja Jemenin ilmatilassa sen jälkeen, kun Huthit aloittivat kampanjan palestiinalaisten tukemiseksi.
Olisiko joku taho luovuttanut signaalitiedustelulaitteistoja ja korkealle yltäviä torjuntaohjuksia sinne maailmankolkkaan? Kyseessä ei ole välttämättä Venäjä. Myös Kiinaa kiinnostaa, miten sen sotilaalliset laitteet toimivat tositilanteissa.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä aika hyvään tulokseen pääsee käyttämällä risteilyohjuksen ohjausjärjestelmää. Niitä on helposti saatavilla.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä veikkaus. Ei niitä helposti ole saatavilla, mutta toki, kun kyse on Ukrainasta.
Ilmoita asiaton viesti
Ukrainan käyttämän A-22 Foxbatin lentomatka täyteen tankattuna on 1100 km ja kun huomioidaan matkustajan puuttuminen, voidaan räjähteitä lastata sata kiloa kyytiin.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Aeroprakt_A-22_Foxbat
Ilmoita asiaton viesti
Minua ihmetyttää, ettei Venäjän ilmapuolustus näe noita koneita. Onko materiaali jotenkin vähemmän tutkassa näkyvää?
Lisäys: vastaus olikin jo kommenteissa.
Mitä sitten tulee ultarakeveiden painorajoihin, niin pommiksi/ohjukseksi motifioidusssa ei tarvinne säännöistä välittää. Nousukiitoonkin voisi saada ulkopuolista apua?
Ilmoita asiaton viesti
Nousua voi tehostaa monin eri tavoin, laskutelineetkin voi jättää pois.
Jos moottoria ei viritetä, tehoa saadaan lisää käyttämällä vähän ärjympää polttoainetta kuin tavallinen ysikasi.
Ilmoita asiaton viesti
Metanolilla saadaan potkua aika tavalla, jos moottorin kestävyydellä ei ole niin väliä.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä ne tutkassa näkyvät jos lentävät tutkan yltämällä. Sisämaassa eräs ongelma on erottaa nämä lennokit siviilikoneista. Ettei tule ammuttua väärää. Ja mitä syvemmälle siirrytään, sitä harvempaa on seula muiden kuin kriittisten kohteiden ympärillä.
Säännöistä ei tarvitse välittää. Ainoastaan fysiikan laeista. Jos taistelukärjen paino pudotetaan kolmen telamiinan kokoon ja tuplataan polttoaine, A-22 lentää yli 2000 kilometrin päähän. Myötäisessä päästään 3000 km ulottuvuuteen.
Ilmoita asiaton viesti
Tuota, tehdas antaa maksimi toimintasäteeksi 1100km. Mitä matalammalla lennetään, sen enemmän polttoainetta kuluu, joten 2000km jää kyllä haaveeksi. 1100km siis optimaalisissa olosuhteissa. Mitä enemmän polttoainetta lastataan, sen pienemmäksi hyötykuorma käy. Kolmen telamiinan trotyylilla saadaan aikaiseksi kiva kuoppa. Ei muuta. Yhden lentäjän paino vastaa noin 80 litraa polttoainetta, eli 500 lisäkilometriä.
Ilmoita asiaton viesti
Täyteen tankattuna (reilu 70 litraa) lentomatka on 1100. Kaikkiaan koneen kantokyky on 190 kg, joten polttoaine tuplaamalla päästään laskennalliseen 2200 km:n ulottuvuuteen räjähdelastia pienentäen. Öljynjalostamoon osuessaan jo 10 kg:n räjähdelasti tekee pahaa jälkeä ja niitä vastaan on hyökätty pienilläkin droneilla. Eihän noiden lennokkien käyttötarkoitus ole se mitä kuvaat että kuopan halkaisijaa mittaamalla saadaan merkityskin mitattua.
Ilmoita asiaton viesti
Anssi Rekula kumppaneineen rakentaa lentokoneita Suomen Hallissa
https://www.atolaviation.com/home
Ilmoita asiaton viesti