Squid gamen ja Onlyfansin maailma

Media hehkuttaa suureen ääneen korealaissarja Squid Game TV-sarjaa, jonka näkee toistaiseksi vain Netflixin kautta. Olettaisin, että sisältönsä K18+ perusteella sitä ei ainakaan suomalaisilla TV-kanavilla tulla näyttämään koskaan. TV-sarja on kieltämättä hyvä ja koukuttava, mutta se sisältää samalla yhteiskunnallisen viestin, joka monilta hehkuttajilta on jäänyt oivaltamatta. Sarjan idea perustuu siihen, että valikoitu ryhmä epätoivoisia, vakavissa ongelmissa olevia ja kaikkensa menettäneitä ihmisiä pääsee pelaamaan peliä, jossa voi voittaa useita kymmeniä miljardeja Woneja. (Won on Etelä-Korean rahayksikkö ja muuttaaksesi sen euroiksi, jaa se tuhannella) Yhtä kaikki voittosumma vastaa keskisuurta eurojackpot-voittoa. Peliin osallistuminen on vapaaehtoista, mutta osallistumisehdoissa ei mainita kaikkea. Totuus paljastuu vasta ensimmäiseen pelikehään astuttaessa. Pelissä kaikki eivät voi voittaa ja osallistumistaan ei voi perua muutoin kuin pelaajien yksinkertaisen enemmistön äänestyspäätöksellä. Tässä vaiheessa kolme-neljästä pelaajasta on jo tapettu. Itse asiassa ilmoittautumisvaiheessa kuoleman erittäin suuresta todennäköisyydestä ei edes mainita.

Pelaajille tarjotaan siis mahdollisuus, mutta ei osallistumisen jälkeen enää juurikaan vaihtoehtoja. Ne ovat vain pelaa tai kuole, tai pelaa ja kuole. Itse asiassa sarja sisältää tässä kohtaa hienon juonenkäänteen, kun pelaajat päätyvät äänestämään. Juoneen kuuluu myös se, että pelaajat pakotetaan rakentamaan tiimejä, jotka sitten myöhemmin melkoisen brutaalisti rikotaan.

Näkisin TV-sarjan idean löytyneen Richard Bachmanin (lue Stephen King) romaanista Pitkä marssi. Siinä kisan idea on se, että kävellään niin pitkälle kuin jalat kantavat. Kävelijän tuupertuessa väsymystään hänelle annetaan armonlaukaus. Siinäkin osallistumisen houkuttimena oli älytön summa rahaa.

Koko touhun rahoittaa joukko kansainvälisiä miljardööri-sijoittajia, jotka saavat viihdykettä ja nautintoa lyödessään vetoja siitä, kuka pärjää ja kuka kisan voittaa.

Media hehkuttaa suureen ääneen samaan aikaan Onlyfans palvelua, jossa tukevahko lähihoitajaopiskelijakin voi tienata enemmän kuin mitä lähihoitajalle maksetaan kuukaudessa palkkaa. Tässäkin köyhille (naisille) tarjotaan ansaintamahdollisuuksia varakkaiden henkilöiden kustannuksella. En tosin ymmärrä, miksi joku maksaisi nähdäkseen taviksia nakuna? Jo entuudestaan varakkaat ja tunnetut pitävät vaatteensa ainakin jollain tasolla yllään.

Hintana ei sentään ole kuolema, mutta voisin kuvitella, että jotain vaikutuksia julkisella jalkojen levittämisellä voi olla ja tulla. Rakel Liekki pääsi YLE:n toimittelijaksi, vaikka hänen avuihinsa on päässyt tutustumaan visuaalisesti lähestulkoon sisuskaluja myöten, mutta suurimmalle osalle seksityö- ja pornomenneisyys saattaa muodostua rasitteeksi.  Ajatellaanpa vaikka poliitikkoa tai opettajaa, jonka entinen ura levitetään screenille kaiken kansan nähtäväksi. Siinä vaaditaan jo lujia hermoja ja varmaa on, etteivät kaikki sitä kestäisi.

Tähän viittaa jo se, että esim. Yhdysvalloissa entisten pornotähtien itsemurhat ovat todella korkeissa lukemissa suhteessa näyttelijöiden määrään.

Maailma on armoton ja rahaa on nyhdettävä sieltä, mistä sitä on saatavilla.

 

0
kosonenjuhapekka
Sitoutumaton Helsinki

Sisukas suomalainen ilman puoluetaustaa. Mitään vaihtoehtoa ei pidä poissulkea. Maalaisjärjen rippeiden vakaa puolustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu