Suomalainen komedia täysin hakoteillä
Wanhassa vara parempi, nimittäin, jos haluaa nauraa. Suomalainen ”komedia” ei enää naurata. Ei ole naurattanut yleisöä enää vuosikausiin. Entisaikaan kyllä nauratti ja kovasti naurattikin.
Katselin eilen elokuvan punttikomedia. Nimestään poiketen elokuva ei naurattanut kertaakaan ja hymynkarekin nousi suupieliin vain kerran, kun luonnossa kirpun kokoinen Iina Kuustonen ”Kerttu-roolihahmossaan” kyykkää 140kg:lla.
HS arvioi elokuvan luonnehtimalla sitä salaviisaaksi draamaksi koomisilla mausteilla. Itse arvioisin elokuvan puhtaasti draamaelokuvaksi ilman komiikan häivää. Se, että elokuvaan ympätään idiootteja näytteleviä hahmoja ei tee elokuvasta komediaa, elleivät nämä osaa näytellä.
Mieleen tulevat amerikkalaiset oikeat komediat, kuten vaikkapa Naked Gun sarja (mies ja alaston ase) , joissa Leslie Nielsen sekoilee niin, etteivät katsojat pysy sohvalla naurusta hytkyessään tai Steve Martin tarkastaja Clouseaun roolissa.
Kun kotimainen elokuva pilataan lopullisesti vielä luokattoman huonolla äänittämisellä, epäonnistuminen on taattua.
On pakko todeta, että nykyajan pakollinen korrektius on tappanut huumorin.
Brittiläiset alapäähuumoriin erikoistuneet Kenny Everett ja Benny Hill vainaat lukisivat nykyään tiilenpäitä, jos tekisivät vastaavaa materiaalia kuin kulta-aikoinaan. Samoin kävisi Monty Python ryhmälle.
Huumorin ei kuitenkaan tarvitse perustua vähemmistöjen, etnisyyden tai naisten pilkkaamiseen. Hauskaa huumoria pystytään tekemään jopa ilman näitä kakkahuumori elementtejä. Esimerkkeinä vaikkapa entisaikojen Kivikasvot, Lapinlahden linnut tai sitten Neil Hardwickin suomalaistama brittihuumori. Jenkeistä esimerkkeinä vaikkapa Frendit.
Kaipaan silti televisioon Al Bundya Pulmusissa ja Archie Bunkeria Perhe on pahin sarjoissa. Niitä on tylsää katsella huonolaatuisina kopioina Youtuben kautta.
Nykynuoriso ei ymmärrä hyvän päälle, koska kysyttäessä keneltä tahansa teini-ikäiseltä tai hieman vanhemmalta, he eivät ole koskaan kuulleetkaan edes Ohukaisesta ja Paksukaisesta, Buster Keatonista tai Charles Chaplinista, joille itse sain nauraa junnuikäisenä katketakseni.
Luettelemani elokuvat ja TV-sarjat/näyttelijät ovat vain raapaisu jäävuoren näkyvästä huipusta komedian maailmankaikkeudessa. Naurua aiheuttaviin koomikoihin voisi lisätä satoja nimiä, mutta todella hauskat suomalaiskoomikot ovat harvassa ja kun he pääsevät elokuvarooleihin, niin jostain syystä he eivät naurata enää ensinkään.
Ottaisivat oppia Jim Carreysta, ei elämänhallinnan vaan näyttelemisen saralla.
Itse luonnehtisin asian siten, että äly tappaa huumorin, koska yleensä typerin huumori on sitä hauskinta huumoria.
Kenny Everett oli naimisissa, joten hän saattoi olla bi- mutta ei puhdasverinen homo.
Kenny Everett shown Hot Gossip-tanssiryhmä oli kuuminta, mitä sen ajan TV:ssä saattoi nähdä, ellei lasketa kotimaisten elokuvien heinäpeltokohtauksia mukaan.
Ilmoita asiaton viesti
Mene nyt Helstamo sinne töihisi eläkettä tienaamaan. Sinulla ei pitäisi olla aikaa Puheenvuorossa oleskeluun. Minulla on.
Ilmoita asiaton viesti
”Itse luonnehtisin asian siten, että äly tappaa huumorin, koska yleensä typerin huumori on sitä hauskinta huumoria.”
Ennemminkin päinvastoin. Älykäs huumori on oivaltavaa ja parhaimmillaan on realistitista, todellisuudesta tehtävää havainnointia.
Ismo leikolan standupit, Monty Python, Fingerpori ja vaikka Simpsonit kulta-aikoina ovat varsin älykästä huumoria.
Satiiri on hienoa, se ei toimi ellei siinä ole yhtään totuutta mukana.
Ilmoita asiaton viesti
”Kuka mistäkin huumorinsa repii ja minun tämän hetkinen suosikkini on puheenvuoro”
Heh, sama.
Politiikka on myös ihan sketsiä, että pahkasikaa ei tarvitse enää.
Ilmoita asiaton viesti
Tabu on turhaan aliarvostettu .Esimerkiksi katsokaa Kutsunnat ja Kyläkäräjät.Nykyviihde on todella surkeaa tietyt julkkistyrkyt kiertää kräkättämässä ns. wokehuumoriohjelmissa.
Ilmoita asiaton viesti
Meillä ei ole hyviä näyttelijöitä. Kaikki ovat teatraalisia ylinäyttelijöitä. Poliittinen korrektius on sairaus, joka on tappanut huumorin ja tilalle ovat tulleet Putouksen ylen kantaaottavien ohjelmien kaltaiset typerät tuotokset.
Ilmoita asiaton viesti
No kuka nyt mistäkin tykkää. Itse hörähtelin tasaiseen tahtiin elokuvan aikana. Voi toki olla, että huumori oli tarkoitettu vain Teston ja Raudon fanijoukoille.
p.s. kannattaa kattella, millaisilla raudoilla vaikkapa kirpun kokoiset naispikajuoksijat treenaavat.
Ilmoita asiaton viesti
Ohukainen ja paksukainen ovat parhaat koomikot. Hyvä huumori ei vanhene sadassa vuodessa.
Ilmoita asiaton viesti
Kummeli naurattaa. Edelleen. Samoin Bulttibois jne.
Ilmoita asiaton viesti
Chaplin teki komedioita, jopa farsseja, mutta ns. ”suurissa” teoksissaan kuten, Chaplinin poika, Kaupungin valot, Nykyaika ja Diktaattori oli kuitenkin yhteiskunnallinen sanoma keskiössä ja siinä oli se Chaplinin suuri nerous kuinka hän komikaan kautta kykeni tuomaan yhteiskunnassa vallitsevia epäkohtia. Punttikomedian ymmärtää varmasti parhaimmin ne joille kuntosalimaailma on tuttua.
Ilmoita asiaton viesti
Katsoin juuri Cannesissa palkitun suomalaisen mustan komedian ”Metsuri”. Siinä ei ollut komediasta tietoakaan. Mielestäni aivan ala-arvoinen esitys.
Ilmoita asiaton viesti
”On pakko todeta, että nykyajan pakollinen korrektius on tappanut huumorin.”
Olen samaa mieltä siitä että huumori on huonompaa kuin ennen, mutta johtuneeko se pelkästään tästä.
Ennen oli mainioita humoristeja vaikka kuinka paljon, alkaen Aku Korhosesta ja jatkuen vaikkapa Lasse Pöystiin ja Hannes Häyriseen. Monet tavanomaiset ammattinäyttelijät olivat samalla loistavia huumorin esittäjiä. Tuli äkkiä mieleen Pentti Siemens, Heke Herala ja monet monet muut. Viimeisiä suomalaisen kulttuuriperinteen edustajia ovat olleet Heikki Kinnunen ja vaikkapa Pirkka-Pekka petelius, mutta heudänkin taitonsa ovat jotenkin taantuneet tai ruostuneet.
Ei silloin ennen ollut mitään pakollista korrektiutta, mutta ei se hauskuus siitä johtunut että korrektius olisi puuttunut.
————————-
Minä olen vähän sitä mieltä että juhlitut kansallissankarimme, Spede Pasanen ja Vesa Matti Loiri, huolimatta siitä että Loiri oli loistava näyttelijä ja molemmat tekivät myös paljon hyvää huumoria, kuitenkin tappoivat Suomalaisen huumorin perinteet Uuno Turhapurolla, eikä se huumori ole vieläkään tästä iskusta toipunut.
Vanha suomalainen huumoriperinne on kuollut, eikä se osoita mitään toipumisen merkkejä. Uutta perinnettä ei ole saatu syntymään tilalle ja amerikkalaisen ja englantilaisen huumorin kopiointi ei pysty täyttämään kuolleen suomalaisen huumoriperinteen jättämää ammottavaa mustaa aukkoa.
Ilmoita asiaton viesti