Talvisodan menestys ei ollut suomalaisten hyvyyttä vaan venäläisten huonoutta.
National Geographicin uutuussarja Eurooppaa puolustamassa ei vakuuttanut. Suomen puolustusta koskevassa jaksossa haiskahti lievästi propaganda. Eikä välttämättä niin lievästikään.
Kirjastostani löytyy kohtuullinen määrä talvisotaa käsittelevää kirjallisuutta. Ei mitään Mika Kuljun arkistoista poimimaa, vaan aikalaisten ja asioita kokeneiden, nähneiden ja johtaneiden kirjoituksia.
Nostan esille kaksi itse merkittäväksi tietolähteeksi kokemaani kirjaa. Wolf Halstin Talvisodan päiväkirja sekä Y.A.Järvisen Suomalainen ja venäläinen taktiikka talvisodassa. (Järvisen kirja hyllyssäni on vuodelta 1948)
Halsti teki uransa pitkälti armeijan huoltotoimenpiteitä järjestävänä esikuntaupseerina. Järvisestä sanottakoon, että hänen roolinsa suomalaisen taktiikan kehittäjänä ei ollut vähäinen.
Molemmat kirjailijat tuovat esille puna-armeijan toiminnan heikkoudet, joita Venäjän armeija ei ole Ukrainaan mennessä kyennyt täysin korjaamaan.
Merkittävin ero Suomen ja Neuvostoliiton armeijoilla oli talvisodassa huollon ja logistiikan toimivuus. Holsti vastasi yhden divisioonan huollosta insinöörimäisellä tarkkuudella.
Olosuhteissa, joissa teiden puute ja luonnon olosuhteet olivat merkittävä haitta, SA:n tarvitsemat ammukset ja vanikka liikkuivat vain pienin häiriöin ja saavuttivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tarvitsijansa. Kapeat ja vähäiset sekä huonokuntoiset tiet eivät tukkeutuneet siksi, että kaikki liikenne niillä oli tarkkaan suunniteltua sekä aikataulutettua. Toki vahinkoja sattui, mutta ei sellaisia, jonka takia olisi hävitty taisteluja.
Näinhän ei ollut puna-armeijalla, jonka toiminta kärsi huollon puutteista. Käytännössä kokonainen divisioona liikkui yhdessä letkassa kuljettaen mukanaan tarvitsemansa. Tarvittavien täydennysten saaminen olikin jo hankalampaa, eikä esim. joukoille elintärkeitä elintarvikkeita kyetty toimittamaan ajoittain ensinkään. Koska sotilas marssii vatsallaan, riemumarssi hyytyi Karjalan korpiin.
Y.A. Järvinen taas kertoo kirjassaan puna-armeijan taktiikoiden toimimattomuudesta ja kömpelyydestä. Vika ei ollut ohjesäännössä, vaan siinä, etteivät sotilaat noudattaneet sitä. Suomalaisten puolustuslinjat puhkottiin panssarein lukuisia kertoja, kuten puna-armeijan silloinen doktriini edellytti. Ongelmana oli kuitenkin se, ettei jalkaväki seurannut määräysten mukaisesti tankkeja, jolloin ne suojattomina joutuivat palaamaan takaisin lähtöpisteeseen. Tämän jälkeen suomalaiset valtasivat asemansa takaisin.
Toinen merkittävä puute oli venäläisten kyvyttömyys toimia pimeässä, mikä antoi suomalaisille melko laajat toimintavapaudet, koska valoisa aika jäi verrattain lyhyeksi.
Kolmas puute oli eri aselajien kyvyttömyys toimia yhteistyössä. Sen sijaan, että olisi keskitytty puhkaisemaan etulinja, keskityttiin pommittamaan takalinjoja, eli käytännössä tulitettiin kymmenin tuhansin kranaatein ja pommein asumatonta ja miehittämätöntä korpea.
Kumpikaan kirjailija ei kuitenkaan väheksynyt puna-armeijan sotilaiden rohkeutta, vaikka joukkojen taistelutaidoissa oli vakavia puutteita.
Osaavammilla esikuntaupseereilla Suomi olisi lyöty ja Helsinki vallattu Stalinin määräämässä aikataulussa. Ylivoima oli valtava ja jos sitä olisi käytetty oikein, puutteellisesti varustettu Suomen armeija olisi ollut vain suupala, jonka olisi voinut tuhota pelkällä tykistöllä ja lentokoneilla.
Suomen onneksi koituivat puna-armeijan upseerien kokemattomuus (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta), sääolosuhteet, jotka, jos nyt eivät suosineet puolustajaakaan, hidastivat merkittävästi hyökkääjää, puna-armeijan eri aselajien kyvyttömyys tukea toisiaan, huollon takkuileva toiminta ja joukkojen merkittävä tukeutuminen tieuriin, mikä mahdollisti motitukset.
Talvisodan menestys ei ollut suomalaisten hyvyyttä, vaan venäläisten huonoutta.
Sotaonni kääntyi, kun venäläiset alkoivat korjaamaan typeryyksiään ja virheitään. Rauha saatiin aikaan viime tipassa rintamien ollessa paikka paikoin jo romahtamassa.
Se, miksi Stalin suostui rauhaan, on vieläkin syiden osalta pimennossa.
Ottaen huomioon Suomen alivoiman ja puutteellisen kaluston voidaan kyllä todeta, että suomalaiset taistelivat erittäin hyvin ja sisukkaasti. On se myös korostamista edellyttävä tosiasia.
”Se, miksi Stalin suostui rauhaan, on vieläkin syiden osalta pimennossa.”
Neuvostoliitossa pelättiin, että länsi alkaa todenteolla osallistua Suomen tukemiseksi. Stalin saattoi ajatella, että otetaan tässä vaiheessa aikalisä ja hoidetaan homma myöhemmin. Lisäksi hän ei ollut suinkaan varma siitä, että Suomen linjojen romahduttuakaan olisi tiedossa paraatimarssi Helsinkiin.
Ilmoita asiaton viesti
Talvisodan menestys ei ollut suomalaisten hyvyyttä vaan venäläisten huonoutta.
Päätelmän olisi voinut tehdä suoraan sen perusteella, mitä talvisodasta kuullut.
Pointti menee tosiaan enemmän omaksi huonoudeksi, myös todellisuuden hahmottajana. Tämä on minusta tärkein kohta tässä.
Päätelmästä voisi tehdä sen lisätulkinnan, että omaksi hyvyydeksi menee helposti se verrokin huonous.
Noin päättelyin, kurjuus voi olla suoraa viestiä siitä, miten hyvä ja menestyksekäs on itse.
Blogissa nostettu pointti mahdollistaa merkittävänä tulkinnan kohtalaisen vähäisestä, ja toisaalta soveltamisen mahdollisuutta yleisesti.
Intuitiviisesti voi tajuta paljon… mutta jos verbaalitodentaa jää matkasta perustapahtuneen kaltaisena… vaikea sijoittaa itse todellisuuden kartalle.
Ilmoita asiaton viesti
”Talvisodan menestys ei ollut suomalaisten hyvyyttä, vaan venäläisten huonoutta.”
Oletko ikinä kuullut tiedustelun merkityksestä sodan lopputuloksessa?
Neuvostoliiton kohdalla todennäköisin tilanne oli sen luonteinen, että siellä uskottiin Suomen kaatuvan päivässä eikä uskottu taistelutahtoon saati kykyyn. Ilmeisesti Neuvostoliitossa arveltiin sisällissodan arpien tehneen Suomen kansalaisista eripuraisia ja vihollisia toisilleen, jolloin Suomen valtaaminen olisi helppo nakki.
Tieto on oleellinen osa sodankäyntiä…
Ilmoita asiaton viesti
Faktisesti oikea kommentti. Muuten etenkin nivoutumattomasti tulkittava kommentti.
Hyvää laatua pointissa noukinnan puolesta, muuten laadukkaan mahdollisessa yhteydessä. Ei uskois heti, mutta todetava on, tällainenkin.
Ilmoita asiaton viesti
”Se, miksi Stalin suostui rauhaan, on vieläkin syiden osalta pimennossa.” Yksi syy saattoi olla se, että itänaapurin voitosta tuli Pyrrhoksen voitto.
Saksalainen edesmennyt kenraali ja tiedustelupäällikkö Reinhard Gehlen kirjoittaa kirjassaan ”Vuosisadan vakooja” itänaapurin tappioista Talvisodassa: ”Omien armeijoidemme esittämien raporttien ja liittolaistemme arvioiden mukaan 430 000 oli kaatunut tai jäänyt invalidiksi Suomea vastaan käydyssä sodassa 1939 – 1940” (sivu 93).
Kirjassaan ”Hruštšev muistelee” Nikita Hruštšev kirjoittaa Talvisotaan liittyen: ”Uskoisin meidän menettäneen kaatuneina noin miljoona miestä”. Suomen sodanjohdon arvion mukaan noin 200 000 miestä, joka on kustantajan huomautuksena samalla sivulla (s. 140).
Hruštšev kirjoittaa niin ikään: ”Olimme vihollistamme monilukuisemmat, ja meillä oli ollut runsaasti aikaa valmistautua operaatioomme. Näissä edullisissa olosuhteissa saavutimme kuitenkin lopullisen voittomme vasta suurten vaikeuksien ja suunnattomien menetysten jälkeen. Sellainen voitto oli oikeastaan moraalinen tappio” (s. 141).
Stalinin päävihollinen oli kuitenkin kansallissosialistinen Saksa, jota vastaan oli suunnitelmissa hyökkäyssota. Stalin ei halunnut kuluttaa voimavarojaan Suomen valloitukseen.
Tämä hyökkäyssota-asia tulee esille Edvard Radzinskin kirjassa ”STALIN” sivuilla 510-515.
Vuoden 1939 kenttäohjesäännössä todettiin, että ”puna-armeija tulee olemaan kaikkien aikojen armeijoista hyökkäyskykyisin” (sivu 511).
Ilmoita asiaton viesti
Sisukkaan suomalaisen päätelmä, Talvisodassa Suomi oli toiseksi huonoin, mutta hävisi kuitenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Kukas mielestäsi sodassa ylipäätään onkaan voittaja?
Minun mielestäni sodassa ei ole voittajia, vain häviäjiä.
Ilmoita asiaton viesti
Pessimisti ei pety ja pragmaattisesti elämään suhtautuva ei kohtaa yllätyksiä. Kyseessä ei ole minun päätelmäni, vaan usean sodan käyneen upseerin muistelmiin perustuva johtopäätös.
Suomalaiset eivät olleet sisukkaita aivan jokaisella rintamalohkolla. Pelastus tuli usein sattuman muodossa.
Osaavammilla esikuntaupseereilla Suomi olisi lyöty ja Helsinki vallattu Stalinin määräämässä aikataulussa. Ylivoima oli valtava ja jos sitä olisi käytetty oikein, puutteellisesti varustettu Suomen armeija olisi ollut vain suupala. Tämän vastauksen lukitsen ja siinä pidättäydyn. Sama tilanne on Ukrainassa, jossa sotaa käymättömät upseerit tapattavat miehiään holtittomasti, vaikka sotatoimet voitaisiin hoitaa fiksumminkin.
Ilmoita asiaton viesti
Lähtökohtaisesti se isoin syy oli Stalinin puhdistukset puna-armeijan riveissä. Käytännössä kaikki eversteistä ylöspäin olivat teloitettuja ja taisteluita johti enemmänkin politrukit. Ihmekös tuo että taktiikka oli ensimmäisen maailmansodan avorivissä etenemistä. Pimeässä hyökkääminen keksittiin vasta helmikuun loppupuolella.
Mitä tiedusteluun tulee, kryptologitkin oli teloitettu joten salakieli oli suoraan gulagin rangaistusvankien käyttämä ”neliökieli” jonka ruotsalaiset osasivat avata ja kertoivat niistä suomalaisille. Näin mm. raatteentiellä.
Lyhyesti sanoen puna-armeija ei ollut valmis sotimaan. Se ei pärjännyt puhdistusten takia edes pientä talonpoikaisarmeijaa vastaan jolta raskaat aseet puuttuivat tykkänään.
Stalin oli pakotettu rauhaan kun englantialaiset uhkasivat Irakista käsin pommittaa Kaukasuksen öljykenttiä. Churchill ei tietenkään ajatellut suomalaisia vaan meri-imperiumin näkökulmasta Itämerta josta ei saanut tulla neuvostoliiton sisämeri. Kun britit sitten joutuivat blitzin alle, Molotov olisi halunnut revanssia keskenjääneestä sodasta.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä Suomi talvisodassa oli ”hyvä” suhteessa vastustajaansa. Kaksinkamppailussa ei tarvita absoluuttista vaan suhteellista hyvyyttä.
Ilmoita asiaton viesti
Stalinilla oli tehokas ja moderni konearmeija. Tsaarin surkeat upseerit oli korvattu Venäjän sisällissodassa meritoituneilla puna-armeijan upseereilla. Politrukit valvoivat, että käskyjä noudatettiin tarkkaan. Salamasodankäyntiä oli harjoiteltu saksalaisten kanssa Puolassa. Baltia oli antautunut. Seuraavaksi piti hyökätä Suomeen. Mikä voisi mennä pieleen?
Ilmoita asiaton viesti
Se että Neuvostoliitto on hölmöillyt sodan aikana, ei tarkoita sitä, että Suomi ei olisi ollut hyvä, tai jopa erinomaisen hyvä tuossa sodassa.
Sodat tapaavat olla sellaisia, että se voittaa, joka hölmöilee sodan aikana vähemmän. Kyse ei ole niinkään sarjasta siistejä, hyvin suunniteltuja, taitoon perustuvia voittoja, vaan enemmänkin jatkuvasta kaaoksesta ja katastrofeista, joista taitavampi osapuoli selviytyy läpi vähemmin vahingoin.
Lisäksi Suomen resurssit olivat vastustajaan verrattuna huomattavan vähäiset, joten saavutettu lopputulos oli tuostakin syystä melkoinen.
Ilmoita asiaton viesti
Juha-Pekka, kirjoitat: ”Se, miksi Stalin suostui rauhaan, on vieläkin syiden osalta pimennossa”
Eiköhän nämä syyt ole pääosin aika hyvin tiedossa:
Stalin oli täysin tietoinen Ranskan ja Brittien suunnitelmista Suomen auttamiseen joukoilla Norjan kautta.
Lisäksi Britit suunnittelivat hyökkäystä ”Operation Pike” etelässä, Neuvostoliiton öljyalueille Bakuun. Sitä Stalin ei missään tapauksessa halunnut!
Lisäksi Stalinin tiesi, että Hitler suunnitteli myöhempää hyökkäystä Neuvostoliittoon, eikä Stalin halunnut Brittien kanssa nyt konfliktia etelässä, eikä muuallakaan.
Väliaikainen rauha Suomen kanssa oli vain osa Stalin senhetkistä taktista peliä. Suomen valloitus sai vielä hetken odottaa…
Hänen päätavoitteensa oli se, että Ranska ja Britit kuluttavat voimansa sodassa Saksan kanssa, jonkä jälkeen hän sitten hyökkää länteen, valloittaa Euroopan ja muuttaa sen kommunistiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
No se Neuvostoliiton huonous ei ole mikään uutinen ja pohdittava aihe. Suomen hyvyys Talvisodassa oli tietous siitä, että itsenäisyyden puolustaminen on mahdollista.
Venäjä sanoo olevansa sotilaallinen suurvalta. Eipä näytä olevan eikä koskaan edes olleen. Yhtään sotaa Venäjä ei ole omilla avuillaan voittanut. Aina on ollut joku liittouma tukena ja takana. Toisessa maailmansodassa Länsiliittouma pelasti Neuvostoliiton sotilaallisella avulla ja avaamalla toisen rintaman Länsi Euroopassa.
Nyt todistamme Venäjän suuren sotilasmahdin menestystä Ukrainassa. Kiovaan piti mennä kahdessa viikossa soittokunnan kanssa. Niin kävi Talvisodassakin. Helsinkiin piti nostaa Eduskuntatalon katolle Neuvostoliiton lippu kolmessa viikossa. Sinne jäivät soittokunnan pasuunat Raatteen tielle.
Kiova jäi valtaamatta ja kaksi ja puoli vuotta on uhrattu satoja tuhansia sotilaita ja tuhansien miljardien edestä rautaa Ukrainan aroille. Ei taida tulla tästäkään mitään. Nyt ollaan tilanteessa, että aseita haetaan Pohjois Koreasta ja Iranista jo julkisesti ja salaa ties mistä.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä maa on voittanut jonkin sodan yksin? USA toki voitti Grenadan. II ms:n aikana 2/3 Saksan armeijasta oli koko ajan itärintamalla. USA säästi verta, kun NL soti sen puolesta. Ei se huvikseen kalustoa lähettänyt. Maihinnousu ei olisi onnistunut, jos NL olisi kaatunut, ei ainakaan kymmeneen vuoteen.Ydinase tuli hätiin, ja säästi USA:n toiselta maihinnousulta. Samoin Mantshurian armeija olisi voitu laivata sotimaan USA:ta vastaan ilman NL:n muodostamaa uhkaa. Eivätkä länsivallat uskaltaneet aloittaa sotaa Puha-Armeijaa vastaan sodan jälkeenkään, vaikka Churchill teettikin suunnitelan Operation Unthinkablesta. Ei ole mitään syytä vähätellä Puna-Armeijan saavutuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Neuvostoliitto rahtasi talvisotaa varten joukkoja Ukrainasta hyvin huonoissa varusteissa. Sattuivat vielä tulipalopakkaset ja kaikki moottoroitu kalusto hyytyi, ja paleltumia oli paljon. Joukkojen huoltoa ei ollut minkäänlaista.
Tarkoitus oli marssia voitonparaati 18.12. Kemissä Stalinin syntymäpäivän kunniaksi.
Neuvostoliittolaisille kävi hyvin huonosti, motteja purettiin ja paljastui ihmissyöntiä.
Ilmoita asiaton viesti
Mikähän tähän oli syynä? Olen lukenut sellaisenkin arvailun, ettei haluttu käyttää Leningradin sotilaspiirin joukkoja, koska ihmiset siellä vanhastan suhtautuivat myötämielisesti suomalaisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Stalin oli juuri ennen II-maailmansotaa teurastanut liki kokonaan pätevimmät upseeristosta.
Kyllä vain kuitenkin suomalaiset pistivät sisukkaasti hanttiin, minkä kykenivät mitättömin aseellisin ja aineellisin resurssein. Tätä sankaritekoa moukkamaista aliarvioida.
Ilmoita asiaton viesti
National Geographic omistus: Disney Entertainment National Geographic Global Networks -yksikkö ja National Geographic Partners, The Waltin Disney Company (73 %) ja National Geographic Society (27 %), ja operatiivisesta johdosta vastaa Disney Entertainment.
Aikamoista satua ovat tuottaneet. Kaikista eniten vitutta kullakaivajien hehkutus. Äijäporukka rukoilee ohjelman alussa, kunnes ryntää ahnehtimaan raiskaten Alaskan luontoa kaivinkoneilla ja puskutraktoreilla. No onhan se perinteisesti luontokanava…
Nat Geo Wild on National Geographic Channelin sisarverkko, joka on National Geographic Societyn ja Fox Cable Networksin yhdessä lanseeraama kanava.
***************************************
Generalissimus tosiaan tyri ja pahasti mikä koitui täkäläisten onneksi. ”Trotskilaisten” puhdistus puna-armeijan riveistä tappoi kaiken itsenäisen ajattelun.
Tämä oli yksi tärkeimmistä pointeista minkä Hitler iski pöytään kenraaliensa vastustaessa ideaa hyökätä Neukkulaan, eli bolsut ei voi pärjätä koska puna-armeijassa ei ole ammattimiehiä jäljellä Stalinin tapatettua varmuuden vuoksi suurimman osan.
Esimerkkinä:
Mihail Tuhatševski syntyi 16.3.1893 lähellä Smolenskia aristokraattiseen perheeseen. Hän valmistui Aleksanterin sotilasopistosta vuonna 1914 ja liittyi Semjonovskin kaartinrykmenttiin. Vuonna 1917 hän liittyi vallankumouksen jälkeen bolševikkeihin. Vuonna 1919 Lev Trotski, tuolloin puna-armeijan ylin pomo, antoi hänelle 5. Armeijan komennon. Yhteys Trotskiin oli syy minkä takia Stalin tapatti hänet.
Mihail Tuhatševskin luoma oppi liikesodankäynnistä jossa korostettiin, osaltaan myös Vladimir Triandafillovin kehittelemää ideaa, ilmavoimien, panssareiden, tykistön ja jalkaväen saumattomasta yhteistyöstä, tuomittiin porvarillisena ja sen opetus kiellettiin puna-armeijassa. Näitä oppeja alettiin ottaa käyttöön puna-armeijassa vasta WWII puolivälin jälkeen, vaikka enää ei ollut aikaa etukäteen harjoitteluun, ne alkoivat tuottamaan myös merkittävää menestystä.
Puhdistus taannutti puna-armeijan koulutuksen ja taktisen ajattelun (kukaan ei enää uskaltanut ajatella). Tuhatševski pidätettiin 22.4.1937 syytettynä sotilas-trotskilaisesta salaliitosta ja vakoilusta natsi-Saksan hyväksi. Salaisessa oikeudenkäynnissä Tuhatševski ja kahdeksan muuta korkeaa sotilaskomentajaa tuomittiin ja teloitettiin 12. kesäkuuta 1937.
Tuhansia kokemattomia upseereja ylennettiin virkoihin, joihin heillä ei ollut riittäviä valmiuksia. Uusien upseerien kokemattomuus näkyi selvästi puna-armeijan operoinnissa Neuvostoliiton ja Suomen välisessä talvisodassa vuosina 1939–1940.
Tuhatševskin ja hänen kollegoidensa kunnia palautettiin Stalinin jo kuoltua, vasta vuonna 1957 jolloin heidät julistettiin syyttömiksi kaikkiin syytteisiin.
Puheessaan 5.5.1941 täysin mulkku Stalin esitteli offensiivisen liikkuvan sodankäynnin strategiaa (jonka oli aiemmin julistanut pannaan) omana ideanaan. Tätä taktiikkaa puna-armeija pääsi/joutui opiskelemaan kantapään kautta vasta tosi touhussa natseja vastaan.
Isä Aurinkoisen paskapuhe:
3-е выступление И. В. Сталина на приреме.
Разрешите внестп поправку. Мирная политика обеспечивала мир нашей стране. Мирная политика депо хорошее.
Мы до поры, до времен проводили линию на оборону – до тех пор, пока не перевооружили нашу армию, не снабдили армию современным средствам борьбы. А теперь, когда мы нашу армию реконструтровали, насытили техникоiй для современного боя. когда мы стали сильны – теперь надо перейти от обороны к наступлению. От обороны перейти к военной политике наступательных действий.
Проводя оборону нашей страны, мы обязаны действовать наступатепьным образом. Нам необходимо перестроить наше воспитание, нашу пропаганду, апнацию, нашу печать в наступатепьном духе Красная Армия есть современная армия, а современная армия
– армия наступательная.
Päivä puheen jälkeen 6.5.1941 Stalin otti itselleen pääsihteerin vakanssinsa lisäksi myös pääministerin viran ja määräsi Molotovin tekemään kaiken mitä sitten ikinä vaatisikin, jotta sota Saksan kanssa lykkääntyisi ainakin heinäkuulle [1941] asti.
Nyt voi sitten kelata, kuinka paljon Stalinin suuntasi puheensa natsien korvien kuultavaksi.
Edelleen, mikäli Stalin vasta valmisteli porukkaansa orientoitumaan ideaan siirtymisestä offensiiviseen strategiaan niin todella pahasti oli äijä myöhässä, nimittäin Hitler oli pähkäillyt Operaatio Barbarossasta jo nöyryyttäessään ranskalaisia Pariisissa 22 kesäkuuta 1940 pistäen nämä allekirjoittamaan aseleposopimuksen mikä johti Ranskan antautumiseen. Tasan vuosi tämän jälkeen natsi-Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon.
Aivan käsittämätöntä kuinka nämä kaksi suurta strategistineroa, korpraali ja generalissimus pyrkivät sovittamaan vetonsa lähes poikkeuksetta toistensa syntymäpäiviin tai jonkun aiemman tapahtuman vuosipäiviin. Puolustuksen olisi voinut lähes poikkeuksetta suunnitella katsomalla kalenteriin.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä kai sentään suomalaisten hyvyyttä oli ainakin jo se, että suomalaiset uskalsivat ja rohkenivat ja päättivät ja yrittivät puolustautua. Venäläisten huonoutta ja pahuutta oli ensinnäkin jo se, että eivät onnistuneet ja/tai halunneet edes yrittää estää saatanallista johtoaan määräämästä Suuria laittomia hyökkäyssotiaan 1939-44 alkaviksi.
Mutta eiväthän venäläiset muutamaa lukuunottamatta toki edes tienneet enempää kuin suomalaisetkaan, että Stalin ja Hiter olivat liittoutuneet elokuussa 1939 ja vallanneet jo syyskuun yhteispoeraatiolla Puolan puoliksi. Kollektiivinen vastuu on kansoilla, jotka eivät edes yritä. Mutta toki ymmärrämme että se on vaikeata sekä Stalinin että Putinin diktatuureissa, joten ankarin vastuu on heidän lähipiirillään, jotka voisivat nytkin tehdä ihmiskunnan silmissä laillisen päätöksen tyrannin likvidoimiseksi.
Ilmoita asiaton viesti