Täysin turhan sodan vielä turhemmat uhrit

Media kirjoittaa, että keskustapoliitikko Ville Mykkänen on kaatunut taisteluissa Luhanskissa. Lehtien mukaan kyseessä olisi viides Ukrainassa kaatunut suomalainen. Kaatumis- ja haavoittumisprosentti on korkea, jos huomioidaan suomalaisten virallinen lukumäärä Ukrainan riveissä. Toki sitä emme voi tietää, paljonko suomalaisia siellä jossain on oikeasti.

Vierastaistelijan kohtalo on karu. Vangiksi jäädessään seuraa elinkautinen tuomio ja todennäköisemmin niskalaukaus jo heti kiinniottopaikalla. Periaatteelle tai ideologialle tulee hintaa siinä vaiheessa, jos haavoittuu ja evakuoidaan takaisin Suomeen. Yhteiskunta ei tulekaan kuluissa vastaan eikä eläkettäkään kerry taistelukuukausilta. Sairauspäivärahaa ei välttämättä makseta ensinkään, jos ei ole ollut riittäviä ansioita Suomessa ennen rintamaille lähtemistä. Ukrainasta on turha odottaa rahoja. Maa on konkurssissa. Leski jää nuolemaan näppejään.

Koko Ukrainan sota saattaa olla täysin turha, mikäli kyse oli vain molemminpuolisesta joustamattomuudesta ja länsimaiden katteettomista lupauksista. On toki sotia käyty typerämmistäkin syistä, jos ajatellaan vaikka tarinoiden Troijan sotaa, joka tarinan mukaan aiheutui yhdestä naisesta tai vaikkapa jalkapallosota Hondurasin ja El Salvadorin välillä tahi Ruotsin kuninkaiden sodat Pohjois-Euroopassa.

Ovatko sodat ylipäätään tarpeellisia ja kuinka moni lähtee sotimaan pelkästä sotimisen ilosta? Armeijat olisivat huomattavasti vähämiehisempiä ilman ns. pakko-ottoja. Vapaaehtoisia aina riittää, mutta ei edes kymmeniksi tuhansiksi saakka. Loput määrätään rintamalle ja osa heistä pakotetaan. Tarvittaessa jopa kuolemanrangaistuksen uhalla.

Netti on täynnä videoita, joissa ukrainalaismiehiä siepataan kaduilta armeijan riveihin. Se kertoo siitä, että vapaaehtoisten määrä hupenee päivä päivältä. Mahdettiinko etulinjan kurassa ja loskassa juhlia Mahuchikhin ja muiden Ukrainan urheilijoiden menestyminen, vai mahtoiko heitä harmittaa lattea Kiovan toreilla ja kahviloissa hörppivien suuri lukumäärä? Sinänsä kornia, että Ukraina oli lähettänyt suuren joukkueen n. 140 urheilijaa Pariisin, kun samaan aikaan heidän ikätoverinsa taistelevat etulinjassa.

Vaikka näinhän se on aina ollut, toiset taistelevat ja toiset nauttivat kotirintaman oloista. Myös Suomessa jatkosodan etulinjojen miehet jaksoivat lomillaan aina kummastella suurissa kaupungeissa oleilevien siviilimiesten suurta lukumäärää. Omassa hengenvaarassa ei aina miellä sitä, että yhteiskunta tarvitsee rattaiden pyörittäjiä myös syvimmän kriisin hetkellä. Oli joukossa toki vapaamatkustajiakin, jotka korruption tai suhteiden avulla olivat saaneet turvallisen paikan kaukaa juoksuhaudoista.

Milloin sota on oikeutettu ja tarpeellinen? Historia on useaan otteeseen osoittanut, että rauhaa rakastavat kansakunnat on hävitetty maan päältä sotaisempien toimesta. Fysiikan lakien mukaan tyhjiö täyttyy, jos sen annetaan täyttyä. Talvisota oli oikeutettu ja tarpeellinen, koska sille oli oikeusperusteet. Jatkosotaa voisi pitää turhana, koska sillä haettiin revanssia silloisen isoveljen Saksan jalanjäljissä.

Ukrainan kriisistä on turha sanoa vielä mitään. Vasta tulevaisuus kertoo sotaan johtaneet syyt.