Uskallus ottaa törkeästi velkaa kertoo luottamuksesta tulevaisuuteen

En uskaltaisi ottaa usean sadan tuhannen asuntolainaa tai mitään muutakaan lainaa, vaikka koen olevani suhteellisen turvallisessa elämäntilanteessa. Sanotaanhan että velka on veli otettaessa, mutta veljenpoika maksettaessa, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että velkaa on helpompi ottaa kuin maksaa.

Olemme lukeneet viime päivinä nuorten ministeriemme hurjasta velkaantumisasteesta. Se on samaa tasoa mikrotasolla, kuin mitä on valtionvelkamme makrotasolla, eli kohtuuttoman suuri. Ei kuitenkaan vielä toivoton, kun maksukykyä riittää.

Nuorilla ministereillämme tuntuu olevan vahva usko erityisesti omaan tulevaisuuteensa, koska riskeeravat elämänsä, tulevaisuutensa ja terveytensä sijoittamalla jättisummia mm. kiviseiniin. Olisi mukava tietää, mistä noin vahva usko kumpuaa? Kenties varmuudesta siitä, että EU:sta löytyy jokin mukava suojatyöpaikka, jos seuraavissa vaaleissa ei niin saletisti natsaakaan. Valitsematta jääminenhän tietäisi käytännössä tulojen radikaalia romahtamista. Kysykää vaikka Jari Lindströmiltä miltä tuntuu vaihtaa ministerin palkka sopeutumistukeen.

Täytyy toki muistaa, että poliitikkojen ainoa tulonlahde ei yleensä ole eduskunta. He saavat mojovia korvauksia puolueiden puheenjohtajuuksista ja luottamustehtävistä sekä erilaisia kokouspalkkioita mm. yritysten ja yhdistysten hallitustehtävistä. Nämä korvaukset voivat vuositasolla olla samaa tasoa kuin päätoimen palkka. Lisäksi monet ovat jo ehtineet hankkia maallista hyvää ja saavat siitä pääomatuloa.

Joskus ”wanhaan hyvää aikaan” rikkaat hakeutuivat eduskuntaan, nyt sinne hakeudutaan rikastumaan. Monen nykypoliitikon taustalta löytyy tarina ryysyistä rikkauksiin.

Politiikka sairastuttaa, mutta myös näköjään vaurastuttaa.

kosonenjuhapekka

Sisukas suomalainen ilman puoluetaustaa. Mitään vaihtoehtoa ei pidä poissulkea. Maalaisjärjen rippeiden vakaa puolustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu