Vetäytyminen Dnjeprin itärannalle on Venäjän armeijalta järkevä sotatoimi talvea vasten.

Dnjepr-joki on yksi maailman suurimmista jokialueista. Pituutta sillä on yli 2200km ja leveyskin on suurimmillaan pitkälti toista kilometriä. Se on luonnollinen puolustuslinja, jonka ylittäminen maksaa molemmille osapuolille valtavasti hikeä ja erityisesti verta.

Khersonin kaupunkia Dnjepr-joen itä/pohjoispuolella voidaan pitää täysin tarpeettomana sillanpääasemana, jolla ei ole muuta arvoa kuin psykologinen arvo, eikä sen takia kannata tapattaa (kuvainnollisesti) kahta miljoonaa sotilasta, kuten Stalingradissa tapahtui, koska kaupungin hallinnasta tuli arvovaltakysymys kahden diktaattorin välille.

Vetäytyminen Khersonin sillanpäästä on ehkä järkevin ratkaisu, mitä venäläiset ovat sodassa tehneet. Näin se voi siirtää ylimääräisiä joukkojaan etelästä pohjoisemmaksi, koska joen ylittäminen lienee ukrainalaisjoukoille nykytilanteessa täysin mahdotonta tai ainakin se maksaisi niin kovan hinnan, että se kostautuisi sodan mahdollisissa myöhemmissä vaiheissa, jolloin menetettyjä joukkoja sekä kalustoa tarvittaisiin. Jokea on helppo valvoa pienemmilläkin joukoilla ja sen ylitystä yrittävät joutuvat valtavan tulituksen alle. Joen ylitykseen ja maihinnousuun tarvittaisiin kymmenkertainen ylivoima puolustajiin verrattuna, ellei löydetä sellaista kohtaa, jossa puolustus olisi heikko tai jopa järjestämättä. Hyvänä vertailukohtana voidaan pitää Normandian maihinnousua, joka olisi epäonnistunut täysin ilman liittoutuneiden ilmaherruutta.

Siltojahan ei ole jäljellä ainakaan Khersonin rintamalla enää yhtäkään.

Joen itäpuolinen ranta lienee jo linnoitettu siten, ettei tykistöstäkään ole enää suurta apua sen murtamiseen ja tykistön käyttäminen altistaa sen vastatykistötoiminnalle. Vanha totuus on se, että jos venäläiset jotain osaavat, niin he hallitsevat linnoittautumisen siten, että heitä on käytännössä erittäin vaikeaa häätää väkipakolla maaperästä, johon he ovat pureutuneet. Ensisijainen tavoite vaikuttaisi nyt olevan turhien miehistömenetysten lopettaminen ja sitä kautta taistelumoraalin ja uskon palauttaminen joukkoihin.

Jos Venäjä saa koulutettua ja varustettua kunnolla muutaman satatuhatta miestä talven aikana, on Ukrainalla edessään ikävä kevät 2023.

Voimme siis odotella talven yli kestävää asemasotavaihetta, jota käydään lähinnä tykistöllä ja erityisesti ohjuksin. Näissä Venäjä on etulyöntiasemassa. Se pystyy kaukovaikuttamaan aina liki Puolan rajan tuntumassa olevaan Lviviin saakka ja saattamaan erityisesti Ukrainan siviiliväestön ahtaaseen asemaan, koska ensi talvi vietetään Ukrainassa sähköittä, lämmöittä ja ilman toimivaa kunnallistekniikkaa, mikäli Venäjä näin tahtoo toimia. Ohjukset eivät Venäjältä lopu ja jos loppuvat, se ostaa niitä Iranista lisää. Ilmasilta on katkeamaton, väittää Iran sitten mitä tahansa.

Ukrainan armeija selviää asemissaan länsimaisten rautaisannosten turvin, mutta moraalia heikentävät sekä asemasodan aiheuttama kurjuus etulinjassa että kotirintaman heikot olosuhteet.

+4
kosonenjuhapekka
Sitoutumaton Helsinki

Sisukas suomalainen ilman puoluetaustaa. Mitään vaihtoehtoa ei pidä poissulkea. Maalaisjärjen rippeiden vakaa puolustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu