Millaisen kirjaston tahdot?

 

Miten lie päädyimmekään nykyiseen tilanteeseen jossa kirjaston olemassaoloa ja tärkeyttä pitää erikseen puolustaa. Tuo kansakunnan sivistyksen ja demokratian kulmakivi ja pyhä itsestäänselvyys on juurtunut niin syvälle minuuteeni etten nyt saa päähäni sanoja moiseeen. En, vaikka edellisellä kotipaikkakunnallani vastustin kiivaasti lähikirjastoni lakkautusta ja ihan vain todella pitkin hampain suostuin menemään keskustan uuteen hienoon pytinkiin. Hulluutta sen rakentaminen mielestäni oli… kun kalusteetkin tilattiin Virosta!

No, iki-ihana ja pätevä henkilökunta löytyi kuitenkin jatkossa sieltä joten tulihan tuohonkin kirjastoon sittemmin tutustuttua. Totuttuakin. Oman kirjaston kartuttaminen taisi kyllä lähteä kyseisen kirjaston tuo-vie-hyllystä.

Mitä kirjastoihin tulee, myönnän olevani itse omassa elämässäni lähinnä
erittäin pölyinen fossiili: itken yhä sen lähikirjaston perään jossa ala-asteella ollessani kävin. Ja kirjastoauton! Kaipaan niitä kirjaston tätejä jotka nuttura kireällä vaativat äärimmäistä hiljaisuutta kirjastoon. Se oli maailma jossa vallitsi rauha ja hiljaisuus… jossa sai upota rauhassa sanojen pyhään maailmaan, oli sitten kyse päivän uutisannista lehtien muodossa, kirjauutuuksien tutkailu tai vaikka oman päiväkirjan kirjoittaminen. Kaikkein hienointahan se olisi harrastaa näitä oikein kunnon kirjastossa. Jossakin vanhoihin kirkkoihin verrattavissa olevassa todellisessa arkkitehtuurin helmessä. Löytyneekö Suomesta ainuttakaan sellaista?

Vielä ennen korona-aikaa minut näki kirjastoissa viikottain. Paljon tuli keskusteltua kirjaston tätien kanssa heidän muuttuneesta työnkuvastaan ja kirjaston tarjonnasta.

Maailma lienee ajanut hiljaisuudenkaipuuni ja sanojen makustelun
ohi jo moneen kertaan. Kirjastoista on tullut  silmissäni infoähkyn tiivistymiä ja työpaikkoina näin sivusta katsottuna monitoimiala jossa itse kirjastoon ja nimenomaan kirjoihin liittyvä ammattitaidon arvostus on jäämässä kirpputoritouhun ja nettineuvonnan jalkoihin. Ei siinä mitään. Minulla on oma kirjastoni ja hiljaisuuteni jossa saan syödä suklaata ja juoda yrttiteetä joskus myös rauhoittavan reikimusiikin säestämänä. Säästän siinä hermojeni ohessa aikaa, bensarahaa ja luonnonvaroja kun ei tarvitse ajaa lähikirjastoon 20 km päähän.

Mutta entä ne muut? Jotka todella kaipaavat sitä kirjaston verkkaista järjestelmällisyyttä ja pyhää hiljaisuutta ammattilaisten vaalimana?

Tai minäkin, jos taas joskus asunkin jossain ilman kirjastohuonettani?

Tee sinäkin Suomen kirjastoseuran kehittämä testi, lue lisätietoa aiheesta
ja tule kertomaan mitä juuri sinä kirjastolta kaipaat:

https://www.tarkeintakirjastossa.fi/

Millainen on juuri sinun kirjastosi?

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu