En halua inttiin – ryhdyn naiseksi?

Yle uutisoi kokoomuksen kantavan huolta siitä, että niin sanottu translaki eli laki sukupuolen juridisesta vahvistamisesta mahdollistaisi asevelvollisuudesta luistamisen. Huolena on, että mieheksi syntynyt voisi välttääkseen armeijaan menon vaihtaa juridisen sukupuolensa naiseksi.

Pidän ajatusta varsin absurdina. Sukupuoli-identiteetti ei ole mikään kovin herkästi häilyvä kokonaisuus, jota muokataan lennossa fiilispohjalta. On myös aika alentavaa transsukupuolisia kohtaan nähdä heidän oikeuksiensa toteutumisen esteenä olevan armeijasta pinnaavat nuoret miehet. Tuntuu, että ehkä niiden kokoomusedustajien mielissä, jotka näkevät tämän realistisena uhkakuvana, menevät seksuaali- ja sukupuolikäsitykset sekaisin. Ei toisaalta ole kovin yllättävää, jos ei ymmärretä, että seksuaalisuuden ilmentymien spektri ei välttämättä vastaa sukupuoli-identiteettikäsitystä, ainakaan joka tilanteessa eikä täysin yksi yhteen.

Vaikka homoille ei enää naureskella äijäporukassa, on aika pitkä matka siihen, että keskivertotaatelintallaaja ymmärtäisi sukupuolten moninaisuuden päälle. 

Entä jos tämä huoli onkin perusteltu? Jos tosiaan on olemassa merkittävä ryhmä nuoria miehiä, jotka välttääkseen kansalaisvelvollisuutensa täyttämisen ovat todellakin valmiita jopa omaksumaan pysyvästi toisen sukupuoli-identiteetin? Että ollaan valmiita menemään niin pitkälle, että lopetetaan elämä miehenä ja aloitetaan se naisena tai muunsukupuolisena. Ihan vain, jotta ei tarvitsisi inttiin mennä.

Kuinkahan merkittävä, lisäarvoa joukkotuotantonäkökulmasta tuova resurssi tällainen ihmisryhmä esimerkiksi kokonaismaanpuolustuksen kannalta olisi?

Haluaisitko sinä ampumaradalle viereiselle paikalle kovat piipussa ihmisen, joka olisi ollut valmis vaihtamaan sukupuoltaan, jotta hänen ei tarvitsisi olla varusmiespalveluksessa? Minä en.