Fall asleep-kulttuurin riemuvoitto

Meidän, joiden ei tarvitse taistella seuraavasta leivänpalasta tai pelätä sodan keskellä henkemme puolesta, on kyettävä astumaan alas omista norsunluutorneistamme ja kohdata ne, joilla ei mene ihan yhtä hyvin.

Tekstin kirjoittaja Como-järven rannalla.
Wannabe-boomeri kulttuuria omimassa Como-järven rannalla. Cancelöintiä odotellessa.

Paljon on sanansäilää heilutettu ja kynänpeistä jo taitettu Esko Valtaojan ja Renaz Ebrahimin tapaamisen myötä. En kuitenkaan malta olla tunkematta omaa lusikaani soppaan, silläkin ehdolla, että joudun cancelöidyksi sellaisista piireistä, jonne en kaipaa.

Valtaoja ja Ebrahimi olivat vieraina Marja Sannikan keskusteluohjelmassa, jossa Valtaojan ääneen lausuma n-sana kirvoitti valtavan tunneryöpyn toisessa ohjelman vieraista, Renaz Ebrahimissä, joka Wikipedian mukaan kantaa titteleitä toimittaja, juontaja, DJ ja aktivisti. 

Esko Valtaoja on avaruustähtitieteen professori emeritus ja eläkkeellä oleva observatorion johtaja. Ebrahimin koulusivistystausta ei nopealla googlauksella selviä, mutta itse olen työskennellyt toimittajana, juontajana ja DJ:nä ihan lukiopohjalta, eli lienee täysin mahdollista, että Ebrahimi on päätynyt näitä töitä tekemään ilman sen kummempaa muodollista koulutusta. En sano, että tässä on mitään vikaa. Olen itsekin valtaosan elämästäni antanut työn opettaa tekijäänsä, eikä minulla esimerkiksi musiikin saralla ole minkään valtakunnan muodollista koulutusta.  En siis kritisoi Ebrahimia, jos on niin, että hän ei ole erityisemmin kouluja käynyt. Voi toki olla, että hämmästyn jos hän on esimerkiksi korkeakoulutettu, mutta tähän aiheeseen palaan tuonnempana.

Speakersforumin kautta Ebrahimin voisi varata puhumaan tilaisuuksiin, siellä todetaan että hän on ”vaikuttanut kansalaisjärjestöissä” ja ”[e]rityisesti maahanmuutto-, kulttuuri- ja nuorisotyö ovat olleet lähellä sydäntä. Työskentely näiden teemojen parissa on kerryttänyt tietotaitoa, jota Ebrahimi hyödyntää työssään ja jakaa mielellään osaamistaan muiden kanssa.”

”Sen epämukavuuden meistä täytyy hyväksyä jokainen” – Renaz Ebrahimi, ennen kuin Esko Valtaoja oli sanonut n-sanan.

Valtaoja on koulutukseltaan filosofian tohtori, jolle on myönnetty Tieto-Finlandia vuonna 2002 ja Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto vuonna 2008, muiden huomionosoitusten ohella.

Miksi mainitsen tämän? Siksi, että Esko Valtaoja edustaa mielestäni monella tapaa akateemisen sivistyneisyyden terävintä kärkeä. Hän on erittäin teoreettisesta leipätyöstään huolimatta – tai ehkä juuri siksi – humaani, ihmismyönteinen ja oman henkilökohtaisen arvioni mukaan jopa lämmin. En siis tunne häntä, sen enempää kuin Ebrahimia, vaan perustan oman analyysini ihan puhtaasti mediakuvaan. Valtaoja on todennäköisesti myös varsin älykäs, josta kielii muun muassa vuonna 2017 myönnetty Mensa-palkinto.

Katsoessani Sannikan keskusteluohjelmaa, sain kuvan Valtaojasta, joka puhuu harkiten ja perustellen, lähes valtionpäämiesmäisenä. Hänen kanssaan keskustelee innokas aktivisti Ebrahimi, joka todella vaikuttaa syttyvän aihepiiristä – mikä siis on lähtökohtaisesti hienoa. Siinä vaiheessa, kun Ebrahimi oli ensin paasannut siitä, miten jokaisen tulee osata kohdata epämukavia tunteita, hän triggeröitynä Valtaojan kontekstuaalisesti perustellusta syystä sanoa n-sana ääneen käytännössä mitätöi Valtaojan elämäntyön, halukkuuden osallistua julkiseen keskusteluun ja lopulta käytännössä koko Valtaojan henkilön. Yhtäkkiä Valtaojan peräänkuuluttama tekoihin perustuva aktivismi oli Ebrahimin hyökkäyksen alle hautautunut pölyttynyt ja patriarkaalista järjestelmää sekä rodullista epätasa-arvoa ajava kuollut (tai ainakin kuoleva) aate. Eniten itseäni kuitenkin hämäsi se, miten Ebrahimi katsoi oikeudekseen hyökätä Valtaojan henkilön kimppuun, mitätöiden täysin kaiken sen, jota Valtaoja on melko kunnioitettavan ammattiuransa aikana saanut aikaiseksi. Näin toimii siis henkilö, jonka Speakersforumin mainoksen mukaan yhtenä kärkiaiheista puhekeikoillaan on tasa-arvo.

Tämä on todella epämukava, epäsensitiivinen tila tällä hetkellä.” -Renaz Ebrahimi, kun Esko Valtaoja oli sanonut n-sanan

Minua vähänkin tuntevat tietävät, että olen varsin allerginen intersektionaalisen feminismin diskurssille silloin, kun eksytään asiasta.

”Kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta [lisää vähemmistö/sorrettu kansanryhmä/aatesuuntaus tähän] pitää olla vähän enemmän tasa-arvoisempia.”

Olen sitä mieltä, että Teuvo Hakkaraisen puheet hyppivistä n-ukoista ei ole 2020-luvulla hyväksyttävää puhetta. Samaa mieltä kuin Valtaoja siis. Olen sitä mieltä, että Ebrahimi on aivan oikeassa todetessaan, että etuoikeutettujen on hyvä tuntea olonsa välillä epämukavaksi. Samaa mieltä kuin Ebrahimi siis. Meidän, joiden ei tarvitse taistella seuraavasta leivänpalasta tai pelätä sodan keskellä henkemme puolesta, on kyettävä astumaan alas omista norsunluutorneistamme ja kohdata ne, joilla ei mene ihan yhtä hyvin. Mutta pitääkö jokainen lastenkirja sensuroida ja suunnaton määrä aikaa ja energiaa käyttää historian kieltämiseen? Vai olisiko Valtaojan näkemys suuremmassa mittakaavassa järkevämpi: keskitytään asioihin, tarkoitusperiin ja faktiseen, aktiiviseen auttamiseen, sen sijaan, että kytätään missä vielä joku voi nähdä viitteen menneistä ajoista ja sen aikaisesta kielestä, yksittäisiin sanoihin asti?

Surullista mielestäni tässä kahden ihmisen kohtaamisessa, eikä sitä voi olla korostamatta, että kyse oli tosiaan vain kahden ihmisen kohtaamisesta, oli se, että sen sijaan, että asioista olisi keskusteltu, tilanne äityi Ebrahimin hyökkäykseen Valtaojaa kohtaan. Koska hän tunsi itsensä epämukavaksi. Eli voitaneen tulkita, että kaikkien meidän täytyy voida hyväksyä nämä epämukavat tunteet, paitsi Renaz Ebrahimin, koska hän tasa-arvon asiantuntijana on sen verran meitä muita tasa-arvoisempi, ettei se kuulu hänelle?

Tottakai ymmärrän Ebrahimia. Hän kokee itsensä etnisesti eri kategoriaan kuuluvaksi kuin vaikkapa mihin hän kokee Valtaojan kuuluvan. Hän siis haluaa alleviivata, että etnisyyteen perustuen, hänellä on suurempi oikeus loukkaantua, kuin vaikka Valtaojalla tai minulla. Jos ei tämä ole – löyhästi Valtaojaa siteeratakseni – raja-aitojen pystyttämistä eri kategorian ihmisten välille ja ihmisyyden ja inhimillisyyden eristämistä lokeroihin, niin en tiedä mikä sitten on. Jos on ihan ok, että peruskoulupohjalta mitätöidään akateeminen sivistys, koska se on vähemmistön oikeus, en oikein tiedä, että miksi sitten tasa-arvoa minkään ryhmien välillä pitäisi yrittää rakentaa? Eikö olisi vaan parempi, että kaikki loukkaantuvat itsekseen omissa lokeroissaan, jottei vaan saada aikaiseksi yhteyttävää, rakentavaa ja raja-aitoja kaatavaa keskustelua?

Tottakai yhteiskunnassamme on moni asia pielessä. Niin täällä koto-Suomessa kuin Euroopassa, isosta maailmasta puhumattakaan. Mutta miten ne ongelmat ratkeavat ”koolaamalla” (”call” = kutsua, herättää, huomauttaa woke-kulttuurissa), maalittamalla, tuomitsemalla ja vähättelemällä yksittäisiä ihmisiä, sitä en osaa kertoa. Millä tavoin Ebrahimi rakensi suvaitsevaisemman maailman itselleen ja omaan ryhmäänsä kuuluville (koska yhteisiä etujahan tässä ei ajeta yli raja-aitojen, sehän olisi jotain ennen kuulumatonta), sitä en ymmärrä. Eikä minun toisaalta tarvitsekaan ymmärtää. Ehkä olen ”eri levelillä” Ebrahimin kanssa. Tai itse asiassa, aivan varmasti olen. Minun norsunluutornini on sen verran matala, että voin sieltä loukkaantumatta hypätä kerralla alas. Ebrahimi taas taitaa omaansa rakentaa yhä vain korkeammaksi. Tätä menoa woke-kulttuurista tulee hiljalleen fall asleep-kulttuuria, jossa vain loukkaantumisen määrällä on merkitystä.

Marja Sannikan keskusteluohjelman, joissa vieraina muun muassa Esko Valtaoja ja Renaz Ebrahimi, voi katsoa Yle Areenasta:

Marja Sannikka: Hyviä asioita ajetaan huonoilla keinoilla

+15
Kristian Meurman
Liike Nyt Espoo
Ehdolla aluevaaleissa

42-vuotias valtiotieteiden opiskelija, joka ennen koronaa ehti muutaman vuosikymmenen ajan toimia niin kulttuuri- kuin ravintola-alalla.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu