Totaalikieltäytyminen ei vapauta maanpuolustusvelvollisuudesta

Kuvituskuva vankilasta. Lähde: iStockphoto

YLE uutisoi taannoin 20-vuotiaasta totaalikieltäytyjä Miro Partasesta, jonka 173 vuorokauden niin sanottu vankeusrangaistus päättyi. Kuvailen vankeusrangaistustaan ”niin sanotuksi” johtuen siitä, että de facto Partanen ei ollut vankilassa minuuttiakaan. Ylen varsin asenteellisessa jutussa huomautetaan myös, että YK:n ihmisoikeuskomitea on ”kehottanut Suomea vapauttamaan kaikki totaalikieltäytyjät”, aivan kuin kyseessä olisi erikseen YK:n ihmisoikeuskomitean antama vakava, erillinen nuhde.

Ihmisoikeuskomitea suosittelee lisäämään tietoisuutta aseettomista palvelusvaihtoehdoista

Tosiasiassa kyseessä on YK:n ihmisoikeuskomitean vuoden 2021 46-kohtaisen rutiinilausunnon pykälän 37 b-kohta, jota ennen todetaan, että siviilipalveluksen ei tulisi olla luonteeltaan rangaistuksenomainen ja sen tulisi tapahtua sotilaallisen käskyvallan ulkopuolella. Näinhän nyt onkin, sillä siviilipalveluskeskus on täysin maanpuolustustoiminnan ulkopuolella, joskin yhteistyötä laajemmin kriisinhallinnanvalmiuksien kohdalla toki tehdään esim. siviilipalveluskeskuksen ja Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK:n välillä. Lisäksi lääkkeeksi vallitsevaan tilanteeseen kehotetaan lisäämään tietoisuutta aseettomista palvelusvaihtoehdoista (pykälän 37 c-kohta).

Sivuhuomautus: samassa rutiinilausunnossa muuten nostetaan omana asianaan esiin Saamelaiskäräjät ja nuhteita tulee muun muassa asian käsittelyn viivyttelystä. Sivuhuomautuksena todettakoon, että asiaa on veivattu vuodesta 2018, raportti on vuodelta 2021 ja istuva hallitus ei ainakaan vielä tänään, 29.12.2022 mennessä ole saanut asiaa maaliin.

Miksi eriarvoisuus olisi ihmisoikeus?

Syy, miksi YK:n ihmisoikeuskomitea on ylipäätään alkuvuodesta 2021 julkaistussa raportissaan ottanut kantaa Suomen asevelvollisuusasiaan, liittyy yhdenvertaisuusperiaatteeseen, jonka mukaan tietyn uskonnollisen yhteisön (tässä tapauksessa Jehovan todistajien) jäsenillä ei voi olla erivapautta suhteessa muihin kansalaisiin asevelvollisuusasioissa. Jehovan todistajien vapautus asevelvollisuudesta kumottiin vuonna 2019 sen oltua voimassa, periaatteessa perustuslainvastaisesti, kolmen vuosikymmenen ajan.

Suomen siviilipalvelus epäreilua, koska ranskalainen ei halunnut 1990-luvulla hyväksyä oikeuden tuomiota Italian lainsäädännön perusteella?

Aseistakieltäytyjäliitto yrittää, varsin hatarin perustein, maalata kuvaa siitä, että siviilipalvelus täyttäisi pituudensa puolesta rangaistuksenomaisuuden tunnusmerkit ja viittaa vuoden 1999 YK:n ihmisoikeuskomitean lausuntoon koskien Ranskan kansalaisen Fréderic Foinin valitusta häntä vastaan nostetussa rintamakarkuruustapauksessa, jossa valituksen tekijä Foin viittaa Italian kansalliseen lainsäädäntöön, johon pohjautuvan ennakkotapauksen mukaan siviilipalveluksen ylipitkä kesto on Italian perustuslain vastainen. Foin oli siis luvattomasti poistunut (siviili)palveluspaikastaan ja hänet oli tuomittu rintamakarkuruudesta rauhan aikana voimassa olevan (siivili)lainsäädännön mukaisesti.

Ranskassa ei ole vuoden 1996 jälkeen ollut yleistä asevelvollisuutta, eikä Italiassa vuodesta 2005.

Valtaosa Suomen miespuolisista kansalaisista on sotilashenkilöitä

YK:n raportissa, johon myös Aseistakieltäytyjäliitto viittaa, todetaan, että siivilipalveluksen kestoa ja sisältöä käsitteleviin komiteoihin osallistuu sotilashenkilöitä, joskin itse päätökset toteutetaan työ- ja elinkeinoministeriön alaisuudessa. Mitä YK:n ihmisoikeuskomitea ei liene ottanut huomioon on, että koska suomalaisista miehistä esimerkiksi vuonna 2019 Maavoimien esikunnan mukaan 73 prosenttia määrättiin varusmiespalvelukseen, voi olla melkoinen työ löytää jokaiseen siviilipalvelusasioihin edes etäisesti liittyviin mietintöihin pelkästään intin käymättömiä, eli ei-sotilashenkilöitä, lausuntoja antamaan ja suunnittelua tekemään.

Suomalainen mieshenkilö, jota ei ole asevelvollisuudesta vapautettu, sekä suomalainen naisten vapaaehtoisen varusmiespalveluksen suorittanut, on asevelvollinen siihen vuoteen asti, jolloin hän täyttää 50 vuotta. Johtajakoulutuksen saaneilla asevelvollisuus kestää 10 vuotta pidempään.

Määritelmällisesti siis valtaosa miespuolisista Suomen kansalaisista on sotilashenkilöitä, velvollisuuksineen (osallistuminen käskettyihin kertausharjoituksiin, ylimääräisiin harjoituksiin ja kriisi- sekä sotatilanteessa tarvittaessa aseelliseen maanpuolustukseen) ja oikeuksineen (esim. käyttää sotilasarvonsa mukaista uniformua sopivissa tilanteissa ja osallistua sellaiseen vapaaehtoiseen sotilaallisia valmiuksia palvelevaan koulutukseen, johon osallistuminen on siviilihenkilöiltä kielletty).

Perustuslaki ei tunne vapautusta maanpuolustusvelvollisuudesta

Suomen perustulaki on yksiselitteinen, mitä tulee maanpuolustusvelvollisuuteen. Vapautus osallistumisesta sotilaalliseen maanpuolustukseen vakaumuksen perusteella on mainittu sekä Perustuslaissa 11.6.1999/731, että Asevelvollisuuslaissa 28.12.2007/1438, ja lisäksi luonnollisesti Siviilipalveluslaissa 28.12.2007/1446.

Kussakin laissa määritellään selvästi oikeus olla osallistumatta nimenomaan sotilaalliseen maanpuolustukseen, mutta yhtään ryhmää ei sen enempää vakaumuksen, kuin minkään muunkaan syyn perusteella vapauteta maanpuolustusvelvollisuudesta.

Täten, jos nuori herra Partanen, kärsittyään tuomionsa kuvittelee olevansa nyt jotenkin ”vapaa mies” mitä tulee maanpuolustusvelvollisuuteen, suosittelisin lämpimästi häntä tutustumaan Suomen perustuslakiin uudemman kerran.

Kriisitilanteessa hän on ihan yhtä lailla määrättävissä siivilitehtäviin kokonaismaanpuolustuksen hyväksi. Ja siitä kieltäytyminen tuo lisää kakkua, varmasti viimeistään jossain vaiheessa ihan oikeana vankeusrangaistuksena, eikä minään kevytversiona.

Resurssientuhlaamista ”ihmisoikeuksien” vuoksi

Kunnioitan ihmisten vakaumusta. Minun tehtäväni ei myöskään ole kyseenalaistaa kenenkään vakaumusten motiiveja ja perusteita, mutta mitä tulee totaalikieltäytymiseen, niin sen kohdalla ymmärrystasoni ei oikein kykene venymään.

Eihän yhteiskunta toimi sillä tavalla, että noudatetaan vain niitä lakeja, joiden noudattaminen on kivaa – tai sattuu sopimaan hiusmalliin tai senhetkisen päällä olevan paidan väriin. Täten, vaikka vakaumuksia kunnioitankin ja pidän erinomaisena sitä, että aseellista toimintaa aatteellisista syistä vastustava voi halutessaan valita siviilipalveluksen perustuslain mukaisen kansalaisvelvollisuutensa suorittamiseksi, en voi ymmärtää totaalikieltäytymistä minään muuna, kuin totaalisen ajattelemattomuuden, sanoin kuvaamattoman itsekkyyden ja täydellisen kanssaihmisistään välittämättä jättämisen suurimpana ilmentymänä.

Ja vaikka ymmärrän, että jalkapanta on kustannustehokas tapa ”vangita” ihminen, on se kuitenkin eriarvoistavaa, että samalla, kun niin sanotusti vangittu, voi käydä ansiotyössä ihan normaalisti, ei tätä samaa oikeutta ole sellaisella, jota ei ole perustuslain mukaisen velvollisuuden täyttämättä jättämisestä tuomittu rangaistukseen.

Ei varusmiespalveluksen aikana ole mahdollisuutta Miro Partasen tavoin käydä töissä ja säästää rahaa. Tämän päivän päivärahalla, kun ei enää edes sitä kuuluisaa tupakka-askia edes saa, korotuksista huolimatta.

Olisi jännä tietää, miten YK:n ihmisoikeuskomitea ajattelee tästä.

Ilmeisesti totaalikieltäytyjälle kuitenkin kelpaa yhteiskunnan edut?

En ole vielä toistaiseksi törmännyt yhteenkään totaalikieltäytyjään – voi toki liittyä siihen, etten erikseen hakeudu totaalikieltäytyjien seuraan hengailemaan – joka vastustaisi sitä, että tulipalon sattuessa hänen kotonaan, palokunta tulisi paikalle. Tai, että joutuessaan rikoksen uhriksi, poliisi ja syyttäjänlaitos pyrkisi edistämään hänen oikeuksiensa toteutumista ja rikoksentekijän rankaisemista. Tai, että Suomen joutuessa ulkoisen aggression kohteeksi, tämän ollen luonteeltaan perinteinen sotilaallinen tai nykyisin todennäköisempi hybridivaikutusyritys, niin Puolustusvoimat, kuin siviilihallintokin pyrkisi turvaamaan kansalaisten aseman ja maamme koskemattomuuden.

Ehkä Miro Partasen kaltaiset kuitenkin ajattelevat juuri näin? 

Miro Partaselle toivon tietysti onnea valitsemallaan tiellä, mutten voi olla ääneen ajattelematta, että jos ei tämän maan lainsäädännön noudattaminen maistu ja harmittaa, kun joutuu ”vankilaan” siitä ettei sitä noudata, niin ainahan sitä voi jonkin toisen maan valita uudeksi isänmaakseen. Esimerkiksi itänaapurissamme ei tarvitsisi harmitella puristavaa jalkapantaa vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon myötä…

Ja jos ajattelen työmarkkinoita, niin itsekkyyteen pohjaava vankeusrangaistus ei välttämättä näytä kovin hyvältä CV:ssä. Paitsi ehkä jos hakee Aseistakieltäytyjäliittoon töihin. Harmi vaan, kun ei ainakaan pikaisen haun perusteella siellä näytä olevan yhtään avointa työpaikkaa.

 

Päivitys 29.12. klo 10:12: Korjattu kaksi kirjoitusvirhettä.

Kristian Meurman
Liike Nyt Espoo
Ehdolla eduskuntavaaleissa

43-vuotias valtiotieteiden opiskelija, joka ennen koronaa ehti muutaman vuosikymmenen ajan toimia niin kulttuuri- kuin ravintola-alalla. Aktiivinen vapaaehtoinen maanpuolustaja ja reserviläiskouluttaja. Olen Liike Nyt puoluhallituksen jäsen, toimin Länsi-Uudenmaan aluevaltuuston varavaltuutettuna ja Liike Nyt aluevaltuustoryhmän jäsenenä.

Oikealta ammatiltani olen muusikko, mutta työskentelen nykyään viestintäasiantuntijana.

Olen kevään 2023 eduskuntavaaliehdokas Uudeltamaalta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu