Venäjän konsulaatti lakkautettava Ahvenanmaalla

Tämän Getan symbolin sotilaallisen puolustamisen vastuu on rauhan aikana Venäjällä samalla, kun Suomen Puolustusvoimilla ei ole alueelle mitään asiaa. Näin ei voi olla, kun Venäjä käy aggressiivista hyökkäyssotaa Euroopassa. Venäjä ei voi olla pukkina kaalimaata vartioimassa. (Kuva: Kristian Meurman 2020)

Suomi on monella tapaa tottunut olemaan kuuliainen alamainen ja luokan mallioppilas. Tämä ei sinänsä ole ihme, ottaen huomioon, että maamme kansallinen itsetunto on kasvanut kahden (silloin) vahvan valtion alaisuudessa ja myöhemmin varjossa. Ruotsin varjo tosin on ainakin itsenäisyytemme aikana ollut perinteisesti varsin valoisa ja lämmin, kun taas Neuvostoliitto aiheuttamine suomettumisineen on koettu viileämpänä, jopa kylmäävänä.

Itsenäisyyttä on kuitenkin kestänyt jo 104 vuotta, sekin on kestänyt peräti kahdesti sodan kauhut. Tietoinen valintamme olla osa länttä idän sijaan on ollut realiteetti jo 27 vuoden ajan, jopa de jure. Ja toki jo 30 vuotta de facto. Lähtihän hakemus Euroopan unioniin sisään 30 vuotta sitten.

Tätä samaa mallioppiluutta on tosin Suomi turhankin kärkkäästi noudattanut myös osana EU:ta. Jos jokin suuntaa-antava direktiivi muotoillaan kansallisen toiminnan tueksi ja ohjaukseksi, alkaa Suomineito noudattaa sanasta sanaan ja insinöörimäisellä tarkkuudella juuri tätä direktiiviä. Oli direktiivi itsessään kuinka älytön hyvänsä. Tulee ensimmäisenä mieleen kuohut ns. kurkkudirektiivistä aikoinaan. Tämä käyrät kurkut kieltävä direktiivi muuten ei edes ollut direktiivi, vaan maataloustuottajien aloitteesta syntynyt asetus, eikä sekään enää ole voimassa.

Miksi Suomen pitää olla EU:n Lisa Simpson – ilman saksofonia ja ironista huumorintajua?

Jokainen, joka on katsonut The Simpsons (suom. Simpsonit) animaatiosarjaa – eli suurin piirtein jokainen sivistynyt länsimaalainen – tuntee fiktiivisen keltaisen perheen tyttären, joka on ärsyttävyyteen asti menestyksekäs koulussa, todellinen hikipinko, jolle mikä tahansa muu arvosana kuin kymppi (amerikkalaisen koulusysteemin mukainen A+) on katastrofi. Suomi on kansainvälisten sopimusten ja ylipäätään ”kansainvälisen maineensa” osalta samanlainen. Lisa Simpsonista merkittävästi vähemmän ärsyttävän tekee hänen viiltävän terävä ironisuuteen taipuvainen huumorintajunsa. Ja se sympaattinen tosiasia, että hän on 8-vuotias tyttö, joka soittaa jazzia baritonisaksofonilla! Ehkä ainoa vielä siistimpi soitinvalinta olisi harppu. (Tyttäreni soittaa harppua ja me muusikot vedämme näköjään aina kotiinpäin)

Suomi on kuin Lisa Simpson ilman huumoria. Eikä meissä kansainvälisillä markkoinoilla kyllä ole tippaakaan sitä jazzia, jota vaaditaan jammailuun jazzlegenda Bleeding Gums Murphyn kanssa. (Ko. herra on sporadisesti sarjassa esiintynyt jazzmuusikko, kirj. huom.)

Eihän sitä nyt huithapeleiksi pidä ryhtyä, mutta joskus pieni priorisointi ja tilannetaju voisi olla paikallaan. Kuinka tiukkaan jokaista saksalaisittain ilmaistuna von Oben tullutta ”käskyä” pitää noudattaa?

Suomettuminen vaivaa edelleen, sillä YYA:sta päästiin irti vain osittain

Ei ole vaikea ymmärtää, miksi tämä mallioppilaan rooli istuu meille maana niin hyvin. EU-jäsenyyttä edelsi yli viisi vuosikymmentä suhteellisessa rauhassa, ison itäisen naapurin kainalossa. Suhteellisen rauhan säilyminen oli pitkälti kiinni siitä, että YYA-Suomi muisti pokkuroida itään ja riittävän syvään, jotta varmasti länsi näkisi pyllistyksen. Tuohon samaiseen YYA-Suomeen syntynyt virkamies- ja poliitikkokunta hoiti sittemmin myös muun muassa Suomen EU-neuvottelut sekä vastasi EU:n asettamien edellytysten implementoinnista. Eikä niitä implementoitu vähän sinne päin – vaan täysin ja täsmällisesti. Ainoa villi poikkeus on ollut Alko. Tuo instituutio, jonka pääjohtajalle pitää maksaa bonuksia siitä hyvästä, että tämän johtama liikelaitos onnistuu yksinoikeudella myymään suomalaisille viinaa. Tämä tosin on eri blogipostauksen aihe, mutten malttanut olla mainitsematta.

Kun Suomi rohkeasti (tosi ”rohkeastipa” hyvinkin) totesi, että YYA-sopimus ei voi päteä, kun toinen osapuoli on lakannut olemasta, jäi työ kuitenkin puolitiehen. Itse asiassa, tiukan valvonnan alaisuudessa Suomi pyrki edes välillä vähän neuvottelemaan asioista. Ikään kuin pyrittiin pitämään puoliamme. Kun Neuvostoliitto häipyi maailmankartalta, avattiin Suomen rajat rajoituksitta perestroikakiimassa itäiselle naapurillemme. Ja kuin taikasauvan iskusta, oli Gorbatshov poistanut kaiken pahan veren, mitä ikinä oli Suomen ja Venäjä-Neuvostoliiton välillä ollut. Ei muisteltu sotia pahalla, ei venäläistämistä. Ei veljeskansojen vainoamista sen enempää Karjalassa kuin Virossa. Ei harmiteltu kansakunnan kipeytynyttä niskaa jatkuvasta pokkuroinnista, vaan kumarrettiin enemmän ja syvempään kuin koskaan.

Toisaalta, miten olisin itse menetellyt vastaavassa tilanteessa? Todennäköisesti olisin ollut yhtä väitetyn venäläisen vapauden ja demokratiahaaveiden sokaisema, etten olisi kyennyt muistamaan, että sekasorron vuosia on kyseisen maan historiassa ollut ennenkin. Siinä mielessä on turha liian voimakkain kääntein syytellä senaikaisia päätöksentekijöitä. Mutta se, mikä hämää eniten on, että vaikka naapurimaahan on jälleen viimesten 20 vuoden ajan rakennettu totalitaarinen diktatuuri, niin aiempia virhearviointeja ei ole edes yritetty korjata.

Palovakuutus kannattaa ottaa ennen kuin ostaa tulitikut

Kuten yllä viittasin, jälkiviisaus on sitä helpointa viisautta. Mutta se ei saa tarkoittaa, etteikö jokaisesta tehdystä virheestä tulisi oppia. Muutama älykäs ihminen on opettanut minulle, että aina on tarpeen niin vaatiessa nostettava käsi pystyyn ja todettava: ”minä mokasin”. Virhearvionsa myöntäminen voi olla osaltaan merkki inhimillisyydestä – joka joskus voi olla politiikassakin ihan hyvä piirre – mutta mielestäni kaikista eniten se kielii siitä, ettei ole ylimielinen ja oman erinomaisuutensa sokaisema. Minua vaivasi pitkään oman puolueeni puheenjohtajan varauksellinen Natokanta. Meidän puolueessamme, Liike Nytissä, mennään asiat eikä ideologiat edellä ja siitä syystä ei esimerkiksi erimielisyys Natoasioissa ole mikään ongelma puolueen sisällä. Loppupeleissä asiat ratkeavat demokratian keinoin. Jos esimerkiksi kahdestakymmenestä 11 vastustaa ja 9 kannattaa, niin asia on sillä selvä. Sitten kävi se, mitä uumoilinkin: Hjallis Harkimo nosti käden pystyyn virheen merkiksi. Natokanta muuttui kielteisestä myönteiseksi Venäjän hyökättyä Ukrainaan. On syytä huomauttaa, että Harkimo ei alun alkaenkaan suhtautunut negatiivisesti Natojäsenyyteen, vaan ei pitänyt sitä ajankohtaisena.

Ehkä me, jotka vietämme enemmän aikaa maastopuvussa ja sotilassosiologisen lektyyrin parissa olemme indoktrinoituneempia näkemään uhkakuvia realistisempina kuin, ne jotka eivät käytä vapaa-, opiskelu- tai työaikaansa maanpuolustukseen liittyvissä merkeissä samalla mitalla? Itse ennustin lähitulevaisuuteen sijoittuvan Venäjän täysimittaisen sodan aloittamisen jo 17.2. julkaisemassani blogikirjoituksessani.

Valitettavastihan tilanne on nyt se, että meillä toki on palovakuutus voimassa (omat, tehokkaat, hyvinvarustellut ja toimintakykyiset Puolustusvoimat), mutta samalla olemme antaneet tulitikkujen sijaan sotaa käyvälle naapurillemme liekinheittimen. Jo 1990-luvulta lähtien EU-Suomi on antanut venäläiselle sotilastiedustelulle täydet toimivaltuudet ja toimintaedellytykset sekä luvan rakentaa tukikohtia tunnuksettomien taistelijoiden keräämiseksi kasaan. Ja ennen kuin arvon lukija alkaa tarkastaa foliohattuni asentoa, kannattaa miettiä mitähän sotaa käyvä valtio strategisilla paikoilla sijaitsevilla laillisesti hankituilla omaisuuksillaan mahdollisesti voisi tehdä tilanteen eskaloituessa?

Sotakorvaukset on maksettu jo, Ahvenanmaata ei enää tarvitse uhrata ”rauhan vuoksi”

Suomi lienee edelleen ainoa maa maailmassa, joka on sotakorvaukset maksanut täysimääräisenä pois. Muiden kohdalla ”aika kultaa muistot” ja ”ei muistella pahalla”. Vähän niin kuin me suhtauduimme glasnost-Venäjään 1990-luvulla. Jo pelkästään tällä faktalla – me maksoimme kiltisti kaiken – me olemme entistäkin oikeutetumpia olemaan mallioppilaan asemassa. Ja yleensä luokassa on tapana myös antaa erityisoikeuksia sille, joka pärjää kaikista parhaiten.

Suomi voisi nyt ottaa erityisoikeuden omiin käsiinsä ja todeta, että homehtunut sopimus vuodelta 1922 ei enää päde. Yhtä vähän kuin vuoden 1865 Krimin sodan jälkeinen sopimus meitä sitoo mihinkään. Tai voihan asian varmuuden vuoksi halutessaan tarkastaa vaikka Osmaanivaltakunnan sultaanilta tai Sardinian kuninkaalta. Jos vaikka näillä olisi jotain nokan koputtamista asian suhteen.

Tuo vuoden 1922 linnoittamattomuussopimus voitaneen yksipuolisella ilmoituksella kumota, mutta voihan kohteliaasti asiasta kysyä Saksalta, Tanskalta, Ruotsilta, Iso-Britannialta, Ranskalta, Italialta, Latvialta ja Puolalta. Että sopiiko arvon Nato-maille, että Suomen liittyessä Natoon te ette Natomaina kiellä meitä aseistamasta omaa maatamme, täten heikentäen meidän kyvykkyytämme omaan sotilaalliseen puolustukseen, joka on yksi Natomaan velvollisuuksista?

Vuoden 1940 sopimus,  jonka ansiosta venäläiskonsuli istuu tattina Maarianhaminassa valvomassa ettei Suomi vain syyllisty sotaharjoituksiin liian lähellä omaa maaperäänsä, on solmittu Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Viimeksi kun asian tarkastin, niin jälkimmäistä valtiota ei enää ole. Tässä voisi todeta, että tulos tai ulos. Venäjä ei onnistunut turvaamaan rauhaa Euroopassa, joten konsuli ei enää nauti maamme, EU:n tai länsimaiden luottamusta. Heippa, kiva kun kävit. Voidaan lähettää junarahdilla tavaranne takaisin Venäjälle. Heti kun VR kiireiltään ehtii.

Ahvenanmaan erityisasema ei rauhan aikana tarvitse päivitystä

Tiedän sattumalta kokemuksesta, että Ahvenanmaalla ei kovasti riemuta siitä, kun manner-Suomessa tehdään heitä koskevia linjauksia. Saarella kun sattuu asustamaan sukulaisia ja jopa paikallisessa ylimmässä siviilihallinnossa työskenteleviä. Onkin äärimmäisen tärkeää huomioida, että demilitarisaatio tehdään siten, että sen pääasiallinen sisältö on ulkoisten pakotteiden riisuminen alueen ympäriltä. En kannata sitä, että Ahvenanmaan itsehallintoon kajotaan, vaan vahvistetaan sitä yhteistyön kautta. Puolustusvoimien virka-apu alueella tai jopa pysyväkin läsnäolo ei ole ongelma nykytilanteessakaan. Ahvenanmaan ”sotilaallista” päätäntävaltaa käyttää poliisilaitos ja itse asiassa ei tilanne täällä manner-Suomessakaan kovin erilainen ole. Normaalioloissa Poliisi vastaa operaatiojohdosta ja vasta sotatilanteessa alistus kääntyy toisin päin: Puolustusvoimat johtaa ja poliisilaitokset tukevat.

On myös turha spekuloida asevelvollisuusjärjestelmän laajentamisesta Ahvenanmaalle, joskin mahdollisen kansalaispalveluksen voisi hyvinkin ulottaa myös itsehallintoalueen oman tulkinnan mukaisesti toimeenpantavaksi vastuualueellaan. Onhan nytkin niin, että periaatteessa ahvenanmaalaiset nuoret miehet voitaisiin käskeä esimerkiksi luotsilaitokselle palvelukseen. Käytännössä tätä ei tapahdu. Jotkut ahvenanmaalaiset toki suorittavat varusmiespalveluksen ja siihenhän löytyy mantereen puolelta aivan riittävä valikoima varuskuntia ja ainahan motivoituneet sotilaat otetaan vastaan.

Pukki pois kaalimaata vartiomasta ja pulinat pois

Nyt tarvitaan jämerää johtamista ja vahvaa päätöksentekoa. Tarvitaan yhteinen rintama, joka aktiivisesti lähtee toteuttamaan hanketta, jolla voidaan nykyistä paremmin turvata myös Ahvenanmaan sotilaallinen koskemattomuus sekä turvallisuus normaali- ja poikkeusoloissa. Tarvitaan vuoropuhelua Ahvenanmaan maakuntahallituksen, Ahvenanmaan poliisilaitoksen, Rajavartiolaitoksen ja Puolustusvoimien välillä. Vaikka sotatilannetta varten esikuntien kassakaapeissa onkin toimintasuunnitelmat, tulee näitä katsoa kriittisesti ja tarpeen mukaan päivittää myös koskien niin sanotun harmaan vaiheen olosuhteita. Meillä ei ole varaa sinisilmäisesti odottaa, että Venäjä tekee Ahvenanmaasta edes teoreettisesti uuden Krimin pyrkimyksilleen.

On syytä lakimuutoksin mahdollistaa nopeutetussa aikataulussa tapahtuva maa-alueiden ja kiinteistöjen pakkolunastaminen, sillä sotaa käyvään maahan ei voida luottaa.

Tasavallan presidentin lausuntoa mukaillen: Putin on paljastanut sodan kylmät kasvot. Ja meidän on vastattava tähän paljastamiseen ankarin toimenpitein. Kyseessä on paitsi solidarisuus Ukrainaa ja vapaata Eurooppaa kohtaan, myös ääritilanteessa oman maamme tulevaisuus, itsenäisyys ja integriteetti.

 

Lue lisää:

Kansalaisaloite Venäjän ja muiden vieraiden valtioiden ja Venäjän sekä muiden maiden kansalaisten Suomen valtion alueella sijaitsevien maa-alueiden ja kiinteistöjen pakkolunastamisen mahdollistamiseksi

+6
Kristian Meurman
Liike Nyt Espoo

42-vuotias valtiotieteiden opiskelija, joka ennen koronaa ehti muutaman vuosikymmenen ajan toimia niin kulttuuri- kuin ravintola-alalla. Aktiivinen vapaaehtoinen maanpuolustaja ja reserviläiskouluttaja. Toimin Länsi-Uudenmaan aluevaltuuston varavaltuutettuna ja Liike Nyt aluevaltuustoryhmän jäsenenä sekä Liike Nyt Espoo ry:n varapuheenjohtajana.

Talvisin lumilautailen ja kesäisin veneilen. Oikealta ammatiltani olen muusikko, mutta tätä en kerro julkisesti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu