Vuosi ilman viinaa

Maalaushommia mökillä voi tehdä nollaoluenkin voimin. Tämä kuvituskuva on kesältä 2021. Kuvaaja: Elisabet Meurman

Ohitin taannoin tähänastisessa aikuisessa elämässäni harvinaisen virstanpylvään. Tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun olen viimeksi nauttinut alkoholia. Taustalla ei ole, kuten ilmeisesti tällaisissa asioissa usein, sen kummemmin mitään tuhannen euron vetoa (päissään tehtynä, luonnollisesti), kuin alkoholismin syvissä pohjamudissa rypemistä alas viettävällä pinnalla, kunnes vääjäämätön pohja vihdoin saavutetaan lopullisesti.

En siis ennen alkoholin pois jättämispäätöstäni hoiperrellut ostoskeskuksissa aamuyhdeksältä sekaisin kuin seinäkello ulosteet housuissa, kun olisi pitänyt viedä lasta päiväkotiin, tai jotain sinne päin.

Taustalla on ennemmin prosessi, jossa olen osaltaan mitannut kyvykkyyttäni elämänmuutokseen, osaltaan tehnyt oman elämän pienen kvalitatiivisen tutkimuksen – millaista elämä on jos jättää alkoholin pois? Mitä merkitystä sillä on sosiaalisesti, fysiologisesti (ainakin omien aistimusten pohjalta) ja miksei myös psyykkisesti? Mutta toki myös halu kokea jotain, jota kaltaiseni ylipäätään alkoholia edes toisinaan käyttävät aikuiset harvoin tekevät – olla selkeästi niin sanottua nenänvalkaisukuukautta tai kahta pidemmän ajan juomatta alkoholia.

Alkusysäyksen halukkuudelle kokeilla elämää ilman alkoholia sai kyllä aikaiseksi ärsyyntyminen omaan turhan yleiseen tissutteluun. Olen aina ollut suuri oluiden ja viinien ystävä ja helppoahan se on illalla telkkarin äärellä juoda jokin hyvä pienpanimo-olut. Ja vaikken periaatteessa edelleenkään pidä tiistaita huonona syynä avata pulloa samppanjaa, niin ihan joka tiistai sitä ei kannata tehdä.

Koska tunnen itseni näillä kilometreillä jo varsin hyvin ja tiedostan taipuvuuteni addiktiohin, halusin kuitenkin suojella itseäni rakentamasta tissuttelusta itselleni tulevien vuosien ongelmaa. Asioihin sukeltamisella suurella intensiivisyydellä ja periksiantamattomuudella ei sinänsä ole mitään vikaa, näistä ominaisuuksista on paljon hyötyä tavoitteisiinsa pääsyssä, mutta kun vastapuolella on potentiaalisuus addiktioon, tulee aina olla varovainen.

All-in-mentaliteetti

Olen puhunut omista haasteistani mielenterveyden kanssa aikoinaan avoimesti. Minun psyykkeeseen vain yksinkertaisesti kuuluu ominaispiirre, joka saa minut sukeltamaan todella syvälle asioiden juuria myöten. Akateemisessa mielessä tämä on loistava ominaisuus, luovassa työssä niin ikään.

Mutta esimerkiksi tupakointia ajatellen tällainen täysipainoisuus asioiden kohdalla ei olekaan enää yhtä kiva ominaisuus. Lopetin muuten röökin käryttelyn seinään yli 6 vuotta sitten (en varmuudella muista onko tästä 6 vai 7 vuotta). Tulihan sitäkin harrastettua aivan turhan monta vuotta. Ja nikotiini addiktion aiheuttajan kolisi kyllä minulle aivan täydellisesti.

Tavallaan ihailen niitä, jotka kykenevät polttamaan bilehumussa vaikka askin tupakka ja sitten taas olla vaikka 3 vuotta tupakoimatta. Minusta siihen ei ole. Eikä itse asiassa kovin monesta muustakaan, yleensä se tupakointi tahtoo ”jäädä päälle” viimeistään jossain vaiheessa. Kai ihmisen psyyke on näin rakennettu joka tapauksessa, vaikka joillain sietokykyä addiktioon antautumiselle on enemmän.

Alkuun uuteen vuoteen selvin päin

Lupasin siis itselleni, että otan etäisyyttä alkoholiin. Tarkastelen omaa suhtautumistani juomiseen ja katson, että kuinkas viisas itse olenkaan, sillä onhan viini viisasten juoma. En määritellyt mitään tarkkaa ajanjaksoa, en asettanut mitään sanktioita, uhkasakkoja tai palkintoja itselleni. Tein vain päätöksen: olen toistaiseksi juomatta. Jotta kuitenkin jonkinlainen näköala olisi motivaattorina, päätin että olen loppuvuoden juomatta ja menen vuoteen 2022 selvin päin.

Muille en päätöksestäni puhunut, sillä tässä on koko ajan ollut nimenomaan kyse omasta päätöksestäni ja prosessistani. En ole selitellyt juomattomuuttani ja baarissa tilatessani alkoholitonta ei ole edes tarvinnut valehdella todetessani olevani autolla. Lähiperheelle olen toki mainnut asiasta, koska väkisin jossain vaiheessa ihmetellään että miksi viiniä on tarjolla halukkaille, mutta itse en sitä juo. Tai miksi kieltäydyn siitä lasillisestakin erinomaista punaviiniä – ja tuon omat alkoholittomat vaihtoehdot mukanani.

Tämä seuraavaan vuoteen meneminen selvin päin ei ole aivan tavatonta, on sitä ennenkin vuodenvaihdetta vietetty alkoholia juomatta, mutta rehellisesti sanottuna en tiedä onko tätä aikuisiällä tapahtunut kertaakaan niin, että ennen sitä on suhattu pikkujoulukauden läpi alkoholittomin juomin ja lisäksi jouluna valittu pois joulupöydän viinit ja joulusaunan oluet prosentillisina. Nyt tuli testattua.

Entä jos olisin kesään asti nollalinjalla?

Kuten ainakin itse arvasin, joulu meni kuskin ominaisuudessa ilman sen kummempia haasteita ja vuosi vaihtui rauhallisin merkein. Näin on itse asiassa ollut jo pitkään, vuosikymmenet ravintola-alalla ovat saaneet kaihtamaan näitä ”valtion virallisia pakkobakkanaaleja”, jolloin kansakunnan tehtävänä on vetää naula päähän ja hölmöillä – oli se sitten rakettien kanssa tai jokin muu hengenvaarallinen yhdistelmä alkoholiin sekoitettuna.

Muistan aivan muusta syystä kalenteria alkuvuodesta katsellessani ajatuksen juolahtaneen mieleeni: mitä jos olisinkin kesään asti kokonaan juomatta? Matkan varrella on tietysti aina ”esteitä” (jos ne sellaisiksi itselleen rakentaa), kuten erilaisia juhlatilaisuuksia, on vappua ja kaikenlaista kissanristiäistä. Ja niitähän vasta onkin, kun koronan jäljiltä pitämättömiä bileitä on pakkautunut odottamaan vapautumista. Lisäksi tietysti soittokeikat, joskin usein autoilevana solistina on juominen näidenkin jälkimainingeissa ollut varsin vaatimatonta. Mutta teinpä päätöksen, että kesään asti mennään tällä. Katsotaan sitten uudestaan tilannetta.

Nälkä kasvaa syödessä

Kesän kynnyksellä totesin rakentaneeni itselleni kesäharrastukseksi venetaksiliiketoiminnan (tervetuloa vaan kyytiin taas ensi kesänä Sipoon-Porvoon vesistöllä – kannattaa tsekata www.venetaxi.com), joten päätös mennä myös kesä nollalinjalla oli varsin helppo. Olihan tarpeen pysyä ajokuntoisena enimmän osan ajasta ja vaikka merellä promillerajat ovatkin maantieliikennettä korkeammalla tasolla, ei ammattiliikenteessä vesilläkään passaa perätuupparissa painella menemään. Kesän ensivierailulla kauppalaivalla (kesänviettopaikassani toimii Suomen vanhin ja ainoa kauppalaiva) riemastuin kun näin alkoholitonta olutta myytävänä sixpackeittain.

Olin jälleen esittänyt kysymyksen johon tiesin vastauksen: milloin viimeksi olet ollut kokonaisen kesän täysin juomatta alkoholia? Ja kyllä sitä saa sinne teinivuosiin asti palata, jotta sellainen kesä löytyisi. Veikkaan, että aika monen alkoholia ylipäätään käyttävän kohdalla tilanne on sama.

Vuosi on hyvä ”tilikausi”

Lopulta kesä singahti varsin nopeasti ohi, eikä sitä enää kesän aikana edes tullut ajatelleeksi mitenkään erityisesti, ettei käytä alkoholia. Yli puoli vuotta vailla pisaraakaan oli muuttunut uudeksi normaaliksi ja ainoat tilanteet, kuin mieleen juolahti että jotenkin poikkeaa massasta oli, kun joutui varmistelemaan että jokin juoma on tosiaan alkoholiton – tai kun joutui selittämään että ”ei, en halua edes yhtä lasia viiniä/olutta” tai ”ei, en ajatellut, että auton/veneen voi jättää parkkiin ja ottaa muutaman” tai ”ei kiitos, tulen autolla joka tapauksessa, en halua kyytiä/taksia/lentovenettä/avaruusalusta lähetettävän noutamaan”.

Loppukesästä aloin harkita, että seuraavan tarkastelun paikan asetan vuoden juomattomuuden täyttyessä.

Kun koulut alkoivat tajusin, että myöhemmin syksyllä edessä on pitkään odottamani juhlat, joissa on aina tarjolla ensinnäkin samppanjaa (joka on yksi heikkouksistani) ja lisäksi aina erinomaiset viinit. Näitä juhlia on odotettu koronan takia 4 vuotta. Mutta koska ne sattuivat osumaan ajanjaksolle, josta on niin lyhyt matka siihen, että tulee vuosi täyteen ilman alkoholia, ei tarvinnut edes harkita poikkeamista hyväksi havaitusta linjasta. Lopulta ne bileet menivät hyvin, vaikka ärsyttikin, kun alkoholitonta alkumaljaa joutui etsimään kissojen ja koirien kanssa.

Vietin 43-vuotissyntymäpäivääni selvin päin Rovaniemelle suuntautuneen keikkareissun merkeissä. Aivan kuten olin vähän suunnitellutkin jo vuosi sitten ajatellessani: hitsi, pitäisi kyllä joskus mennä omatkin synttärit ilman että juo edes sitä yhtä (alkoholipitoista) olutta tai lasia viiniä.

Entä sitten? Mitä jäi käteen – ja mitä nyt?

On tullut tilinpäätöksen aika. Vuosi on mennyt ilman alkoholia, entä sitten? Mitä tästä pienen miehen henkilökohtaisesta itsetarkastelun matkasta on jäänyt käteen ja mitä merkitystä sillä on tulevaisuuden kannalta?

Ainakin voin todeta, että kiitos loistavien alkoholittomien vaihtoehtojen, ei käytännössä punaviiniä (ja valitettavasti samppanjaa!) lukuunottamatta tarvitse luopua mistään. Alkuvaiheen hifistelyn – etsin erinäisiä alkoholittomia vaihtoehtoja vaikka minkälaisille juomille – jälkeen olen todennut, että kaikkea Gin & Tonicista lähtien voi korvata hyvillä alkoholittomilla vaihtoehdoilla. Oluissa kirjo on jo perusmarketissakin hyvää tasoa ja nimenomaan itse sisältö pulloissa ja tölkeissä on mitä mainiointa. Erityisen paljon olen arvostanut muun muassa tummia oluita alkoholittomina versioina, esim. saksalaisen Nittenauer-panimon tuotteet ovat mainioita, kuten myös esim. alkoholiton Guinness. Lagereita ja pils-tyyppisiähän on ollut jo pitkään, kuten myös IPA-tyyppisiä. Aina jotain jää pois, kun alkoholia ei ole, mutta tilalle voi tätä puutetta tasapainottaa vaikka maltaan makeudella, humalan katkerolla tai esimerkiksi hiivojen eksoottisten hedelmien sävyillä. Jälkimmäistähän hyödynnetään alkoholittomissa vehnäoluissakin kivasti. Vaikka alkoholi poistetaan, jää jäljelle kuitenkin kypsän banaanin ja jopa mangon tai papaijan sävyjä.

Pari varsin kelpoa punaviininkorvikettakin olen löytänyt. Kannattaa testata ranskalaisen Vintense-valmistajan tuotteita. Jos ei oleta, että makuelämys on kuin vuoden 1979 Château Cheval Blancissa, niin kyllä niistä ihan nautinnollisiakin vaihtoehtoja löytyy. Fakta on, että pyöreyttä, tanniinista lämpöä ja tuhtia paahteisuutta ei alkoholittomasta punaviinistä voi löytää, joten sellaista on turha etsiä. Raa’an härän fileepihvin kaveriksi kannattaakin suosiolla valita reippaammin humaloitu alkoholiton IPA, kuin punaviininkorvike. Mutta taas grillatun possunfileen ja ruokaisan salaatin kanssa menee alkoholiton punkkukin kivasti. Tarjoile suosiolla jääkaappilämpöisenä, näihin kannattaa suhtautua vähän, kuin Beaujolais Nouveau’n. Eipä muuten sitäkään tullut viime vuonna juotua, tuli juuri mieleeni.

Eilen käydessäni kaupassa tajusin, että nyt olen saavuttanut sen, mitä itselleni asetin tavoitteeksi ja voisin halutessani ostaa vaikka pullon laadukasta alkoholipitoista olutta. Mutta jännästi tuntui, ettei tee mieli. Jotenkin tämä kulunut vuosi on tuonut – ei toki todellakaan puhtaasti juomattomuudesta johtuen – mukanaan niin paljon kaikkea kivaa, mielenkiintoista ja palkitsevaa, että paluu ”vanhaan” tuntuisi jollain hassulla tavalla kuin jostain luopuisi. Ei olekaan niin, että olen kieltänyt itseltäni jotain ja nyt palkintona voisin sen taas sallia itselleni – vaan nelospullon kietaiseminen kitusiin tuntuisi päin vastoin siltä, että luopuisi jostain.

En ole siis päättänyt, etten enää ikinä juo. Itse asiassa tätä vaihtoehtoa en juurikaan ole edes miettinyt, sillä koko ajan olen mennyt ajatuksella ”toistaiseksi en juo”. Nämä aikamääreet: joulu, vuodenvaihde, kevät, kesä, yksi kalenterivuosi, ovat ikään kuin olleet vain ohjaavia tekijöitä, mutta muuten itse prosessi on kulkenut omia polkujaan.

Seistessäni eilen kaupan hyllyjen edessä tein kompromissipäätöksen. Ostin tölkin niin sanottua ykkösvahvuista (2,5 %) Hi-Hop Mild IPAa. Sillä sitä muistan toisinaan miettineeni kaivanneeni tämän vuoden aikana, jolloin en yhtään yli 0,5-prosenttista juomaa ole juonut.

Sen voin ainakin varmaksi todeta, että oma suhtautumiseni alkoholiin on pysyvästi muuttunut. Suhtaudun alkoholiin hieman suuremmalla varauksella, en näe että aina olisi pakko valita pois mitään, jos valitsee alkoholittoman vaihtoehdon ja lisäksi jatkuvasti ajokunnossa olemisella on luonnollisesti logistiset hyötynsä.

Joten jos nähdään baarissa ja pyydän tarjoamasi oluen alkoholittomana, niin älä vänkää kanssani. Ehkä minun ei juuri sinä päivänä tai sillä viikolla tee (edelleenkään) mieli juoda alkoholipitoisia juomia. Ja todennäköisesti olen joka tapauksessa autolla.

Ja mitä tulee tähän itse kokeiluun: suosittelen jokaiselle kokeilemaan aikuiselämässään pidempää ajanjaksoa ilman alkoholia. Jotenkin selvin päin näkee asiat aika paljon – niin, selvemmin.

Kippis, eli maljat, sanoi Meurman!

+6
Kristian Meurman
Liike Nyt Espoo
Ehdolla eduskuntavaaleissa

43-vuotias valtiotieteiden opiskelija, joka ennen koronaa ehti muutaman vuosikymmenen ajan toimia niin kulttuuri- kuin ravintola-alalla. Aktiivinen vapaaehtoinen maanpuolustaja ja reserviläiskouluttaja. Olen Liike Nyt puoluhallituksen jäsen, toimin Länsi-Uudenmaan aluevaltuuston varavaltuutettuna ja Liike Nyt aluevaltuustoryhmän jäsenenä.

Oikealta ammatiltani olen muusikko, mutta työskentelen nykyään viestintäasiantuntijana.

Olen kevään 2023 eduskuntavaaliehdokas Uudeltamaalta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu