Ihmisen vapaus ja ilmastonmuutos

En pidä millään tavoin kenenkään vapauden rajoittamisesta, elämmehän täällä vain kerran. Tarttumalla ilmastonmuutokseen ja nykytilaamme pyrimme säilyttämään kontrollin elämästämme ja tästä planeetasta. Ja näin ollen, pidämme kiinni vapaudestamme. Sillä muuten lyhytnäköisesti toimien, yksinkertaisesti tulemme pian menettämään kontrollin ja vapautemme.

Suomessakin puhutaan painokkain sanoin isänmaallisuudesta, vastuusta ja itsenäisyydestä, vapaudesta. Missä nämä puheet ovat ilmastonmuutokseen liittyen? Vertaamme tällöin usein maatamme herkästi muihin maihin, joissa suhteellisuudentaju ja ymmärrys on monella koetuksella. Tämä on yleensä ensireaktio ja kieltäminen, että omalla toiminnallaan voisi vaikuttaa ja sillä olisi mitään merkitystä.

Eikö meillä suomalaisilla todellakaan ole mitään merkitystä? Ja mihinkään emme voi vaikuttaa, ottamalla vastuuta omalla maallamme?
Edes ennakoiden tulevaan – kun oikeasti joudumme sopeutumaan ja selviytymään?

Emme reagoi, emmekä välitä, koska emme usko asiaan. Emme siihen taida ehtiä. Koti, arki ja työ(ttömyys). Oravanpyörä ja kaikenlainen kiire, elää, olla, ja kuluttaa, elämäänsä.

Haluamme pitää kiinni nykyisestä vapaudestamme, jolla kuitenkin kahlitsemme itsemme tulevaisuuteen. Tragikoomista? Mutta kukaan ei naura, ja tämä ei tule päättymään hyvin. Sen sijaan hyökätään puhein ja tunnetaan vihaa – vailla hetken ymmärrystä asiaa kohtaan. Emme suostu pohtimaan ilman kärjistämistä, millainen se oma panos asian suhteen todellisuudessa olisikaan, jos päättäisimme toimia, toisin.

Asiat eivät tapahdu hetkessä. Lopulta ihmisenkin elinikä on lyhyt, ja aika huomaamatta kuluu ohitsemme. Ei kukaan tai yksikään taho päätöksiä yksin tee. Siihen tarvitsemme joukkovoimaa, yrittämistä, yhteistyötä ja ymmärrystä. Jos koemme että olemme tehneet virheen, ei jäädä maahan makaamaan, vaan tehdään uudestaan, asiat toisin. Elämä on jatkuvaa oppimista, joten siihen olisi hyvä suhtautua nöyrästi.

Olen satunnainen vapaavuoron kirjoittaja ollut hetken. En välitä pitää itsestäni niin meteliä ja haluan pitää kiinni näin vapaudestani, myös kirjoittaa.

Mutta tämä puheenvuoro, pitäisi olla kaikkien huulilla. Jokainen haluaisi sen väistää ja jättää pitämättä. Kun voisimme palata takaisin normaaliin arkeen puheita pitämättä. Mutta viime vuodet ovat antaneet myös noille sanoille ”normaali” ja ”arki” aivan uudenlaisen merkityksen. Olemme siitä huolimatta selvinneet, sopeutuneet – isommassa kuvassa olemme löytäneet keinoja, elää myös toisin.

Henkilökohtaista vapautta ja itsenäisyyttämme kukaan ei ole ottamassa meiltä pois, mutta sen eteen on jatkuvasti tehtävä myös töitä yhdessä, ilmastonmuutoksenkin saralla.

Suurin este ilmastonmuutoksen torjunnassa ja parempaan, vapaampaan elämään tulevaisuudessa katsoo meitä tätä nykyä peilistä. Sillä myös itse, elän päivä kerrallaan, puhun ja pohdin paljon enemmän kuin oikeasti teen.

0
Kristian Niskanen

| Näen mielessäni vanhan miehen - yksin metsässä vaeltaa... | AV-Alan Yrittäjä (2008-2014) | "Tuotantotyöntekijä" | Kolmen lapsen isä | s. 1983 | Järvenpää |

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu