Suomen maatalouden huoltovarmuus varmistettu tuskin vuodeksi eteenpäin ja sekin on ulkomaisten tuotannontekijöiden varassa

Suomen maa-, metsä-, puutarha- ja kalatalouden huoltovarmuus on ulkomaisten kausityöntekijöiden varassa.

Pelkästään Salon seudulle ollaan puutarha- ja marjaviljelystiloille hakemassa 2021 pitkälti yli tuhat ulkomaista kausityöntekijää, joista suurimmalle tilaajalle jo yksistään 750. Perheviljelmätiloilla ei ole mitään mahdollisuutta toimia tätä halpaa massatyövoimaa hyödyntävien suurviljelmien kanssa. Kausityöntekijöiden massiivisen määrän takia, uskaltaisiko sanoa jopa orjatyövoimateatterin, paikalliset työmarkkinat häiriintyvät.

Ulkolaisia lennätetään Suomeen charterlennoilla. Tämä lie hallituksen luonnonvarojen kestävää käyttöä. Tuo kaukaa läheltä sijaan.

Huoltovarmuus on sitä, että tuotannontekijät, työvoima ja hyödykkeet, ovat omassa hallinnassa. Huoltovarmuus tulee myös varmistaa pidemmällä aikavälillä. Nyt 1 vuoden huoltovarmuus perustuu ulkomaalaisiin tuotannontekijöihin. Samalla tuhotaan pidemmän ajan huoltovarmuus, koska siihen ei panosteta.

Maatalousministeri Leppä sanoo Suomen tarvitsevan ulkomaisia kausityöntekijöitä, jotta Suomen maatalouden huoltovarmuus pysyy. Asiahan on juuri päinvastoin, ne juuri aiheuttavat Suomen huoltoepävarmuuden.

Jokin on mielestäni tässä pielessä.

Maatalouden kausityöntekijät ovat jo parin vuosikymmenen ajan tulleet ulkomailta (Yle). Suomalaisille tiloille on tullut vuosittain noin 16.000 ulkomaista kausityöntekijää, erityisesti marja- ja vihannestiloille. Tämä oli ainakin minulle uusi tieto. 2020 huoltovarmuuden kannalta kriittisten alojen töihin tuli 7.000. Ja nyt taas varmistetaan suuren työttömyyden ja koronankin aikana ulkomaisten kausityövoimaralli Suomeen. Ministeri Leppä ”Tarvitsemme kausityöntekijöiden osaamista” (Yle).

Maa- ja marjatilat vetosivat koronavuonna 2020 suomalaisiin ja suomalaiset hakivat töihin maatiloille. Yhtäkkiä suomalaiset eivät kelvanneetkaan.

Suomalaiset päästessään töihin eivät pääse samoihin ryhmiin ja samoille pelloille ulkomaisten kanssa. Tähän lie syitä. Viljelijät sanovat, että eivät saa kotimaisia tekijöitä. He ovat itse savustaneet paikalliset poimijat pois, koska paikalliset pääsevät vain alueille, josta ulkomaiset ovat jo pääsadon noukkineet. Sitten kerrotaan, että suomalaiset ovat laiskoja, eivät saa mitään aikaiseksi ja päiväpalkka jää pieneksi.

Voiko mansikkalaatikon kyljessä lukea ”suomalaista marjaa”, kun lähes kaikki tuotannontekijät lukuun ottamatta maaperää, tilan isäntää ja torimyyjää ovat ulkomaisia?

Voiko ylipäätään puhua suomalaisesta maataloudesta? Tyyliin työntekijät Ukrainasta, koneet Saksasta, lannoitteet Belgiasta, taimet Hollannista, muovit Puolasta, kemikaalit Kiinasta. Ovatko edes vilja-, karja- ja maitotilat vielä pääosin omassa hallinnassamme, vaikka niissäkin on ulkomaista palkkatyövoimaa.

Herää kysymys, kauanko maaperä, isäntä ja torimyyjä ovat suomalaisia?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu