Mennään Bussilla !

Olen aina ollut innokas julkisten kulkuvälineiden käyttäjä, jo ennen kuin julkisilla liikkuminen on nostettu hyveeksi. Verrattuna siihen, että talvisin kaivan autoni lumen alta, puhdistan ikkunat ja yritän lämmittää autoa ja tuulilasia, jotta näkisin edes jotain, kun aloitan liukastelemaan huonolla talvikeliajotaidollani kun taas voin istua siistin junan tai bussin kyydissä, katsella maisemia, lukea lehteä ja valmistautua työpäivään ja rauhoittua vilkkaiden aamutoimien jälkeen. Myös auton parkkeeraus kaupungissa nostaa verenpainetta; paikan etsiminen, auton sovittaminen pieneen väliin, parkkimaksun maksaminen, jatkuva kellon kyttääminen ja pisteenä iin päälle mahdollinen parkkisakko. Tämä kaikki stressi vielä sen lisäksi, että joutuu maksamaan bensat, vakuutusmaksut ja korjauskulut.  

Eli, ymmärrettävästi olin ilahtunut kun Philadelphiassa, toisin kuin monissa muissa Amerikan kaupungeissa, oli julkisia kulkuvälinetä. Ensimmäinen kokemukseni julkisesta liikenteestä oli, kun otin raitiovaununtapaisen kulkuvälineen hotellilta keskustaan. Hotellissa ostettiin poletti, joka sitten käytettiin maksuvälineenä. Astuin sisään ja sain kanssakulkijoilta vähän merkillisen katseen. Olin ainoa valkoinen, joka nousi kyytiin ja kun puhuin paljastui, että en ole paikallisia. Yritin olla muina miehinä ja hymyillä ihmisille, joilla oli yrmeä katse, mitä tuo nainen tekee meidän kulkuvälineessä. Oli helpotus päästä ulos. 

Philadelphiassa on edelleen metro, juna ja bussi. Metroon ja junaan ostetaan lippu lippuluukulta tai automaatista   mutta junassa liikkuu konduktööri, jolta voi ostaa lipun korotettuun hintaan. Kaksi bussia kulkee  kaupungin halki ja 2 dollarin matka maksetaan käteisenä kuljettajan vieressä olevaan laatikkoon. Olin kerran tulossa iltamyöhään kotiin ja seisoin bussipysäkillä mustan naisen kanssa. Katsoin rahapussiani ja minulla oli vain 20 dollarin seteli. Kysyin, miten minun pitää menetellä kun tiesin, että busseissa ei ole vaihtorahaa. Nainen sanoi, että tärkeätä on antaa “jotain” ja samalla hän ryhtyi kaivelemaan kolikoita omasta rahapussistaan. Se ele puhutteli minua ja otin kolikot ilolla vastaan. Vastineeksi annoin hänelle minun setelini. 

Tänä kesänä olen tutustunut Helsingin Seudun Liikennelaitoksen kulkuvälineisiin. Ostan lipun puhelimella, seuraan puhelimella ajantasaista matkan kulkua reittikartasta, bussit kiertävät kaikki maitolaiturit niin, että jokaisella pääkaupunkiseudulla asuvalla mahdollisuus käyttää julkisia kulkuvälineitä. Sitten on tietysti raitiovaunut, metrot ja junat jotka aikataulussa palvelevat asukkaita. Kulkuvälineet ovat siistejä, turvavälit on helppo pitää, kaikki toimii.      

Eilen näin hunnutetun naisen, joka istui raitiovaunupysäkillä, joka ei ollut enää toiminnassa.Tajusin, että vaikka olen suomenkielinen, olen välillä hukassa liikennelaitoksen erittäin monipuolisessa palveluviidakossa. Neuvoin häntä siirtymään toiselle pysäkille ja vilkutimme iloisesti toisillemme kun ratikka tuli. Näin me maailman naiset: Mennään Bussilla!      

 

         

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu