Alkakaamme onnittelemaan kymmenvuotiasta

Kielilautakunnan päätös, jonka nojalla alettiin sallimaan kolmannen infinitiivin käyttö jälleen alkaa-apuverbin kanssa samoin kuin sen konsonanteilla alkavien synonyymien kanssakin, täyttää tänään kymmenen vuotta. Juhlan kunniaksi käytän tässä Puheenvuorossa tuota nyt kymmenen vuotta täyttävää uudelleensyntynyttä kolmatta infinitiiviä.

Mielestäni kielilautakunnan päätös on hyvä, vaikka se joidenkuiden herkkien ihmisten kielikorvaa saattaakin ärsyttää. Kolmatta infinitiiviä ei sallittu tässä yhteydessä keisari Nikolai II:n eikä ensimmäisen tasavallan aikana eikä myöskään näiden välissä olleena lyhyenä kuningas Väinö I:n aikana. Toisen tasavallan aikana se oli presidentti Halosen kauden ajan vielä kielletty, ja vielä ensimmäiset pari vuotta presidentti Niinistönkin kaudesta, mutta Niinistön kaudella saatiin kolmannen infinitiivin käyttö tässä tilanteessa jälleen luvalliseksi.

Määränpäätä ilmaisevat sijamuodot ovat suomessa translatiivi, illatiivi ja allatiivi. Näistä tähän tilanteeseen illatiivi on ilman muuta sopivin. Nominatiivi ei ilmaise määränpäätä. Siten ensimmäisen infinitiivin nominatiivia ei ole tässä yhtä mielekästä käyttää kuin kolmannen infinitiivin illatiivia. Ensimmäisen infinitiivin translatiivikaan ei tähän sovi, se kun taipuu persoonissa.

Toki ensimmäisen infinitiivin nominatiiviakin voi alkaa-apuverbin yhteydessä edelleen käyttää, jos kolmas infinitiivi tuntuu omaa kielikorvaa häiritsevän. Muotojen välinen ero riippuu aika pitkälti murrealueesta. Ensimmäinen infinitiivi tässä yhteydessä on enemmän savon kielen ja kolmas infinitiivi rauman kielen piirre.

Päätöksen syntymistä edelsi kielilautakunnassa monen tunnin väittely puolesta ja vastaan. Asiasta jouduttiin äänestämään ja äänet menivät tasan. Puheenjohtajana ollut professori totesi tämän jälkeen kuitenkin, että hänen mielestään illatiivi on tähän tarkoitukseen nominatiivia parempi sijamuoto, joten kolmas infinitiivi on sallittava. Olen tästä erittäin kiitollinen että kolmatta infinitiiviä on taas mahdollista tässä yhteydessä käyttää.

Käydessäni koulua 1970- ja 1980-luvuilla äidinkielen opettajat ottivat säännönmukaisesti virheen jos joku erehtyi alkaa-apuverbin yhteydessä käyttämään kolmatta infinitiiviä ensimmäisen asemesta. Jopa ylioppilasaineessa vuonna 1987 äidinkielen opettajamme sanoi ensimmäisen ja toisen koepäivän välissä luokallemme esimerkkinä tästä: ”Aloin ajamaan p.o. Aloin ajaa.” Kyseinen sitaatti oli erään luokkatoverini ylioppilasaineesta, joka oli samasta tehtävästä josta itsekin omani kirjoitin. Ylioppilasaineessani en käyttänyt alkaa-sanaa missään kohti ollenkaan, vaan analysoin siinä yksinkertaisesti erääseen 13.4.1986 tiellä n:o 1142 Helsingin Munkkiniemessä sattuneeseen onnettomuuteen johtaneet syyt, olennaisimpana niistä puuttuva ajokokemus ja vastaantulevan liikennevirran virhearviointi. Kyseinen onnettomuustutkintaselostus johti myöhemmin kyseisen Kalastajatorpan risteyksen liikenteenohjausjärjestelmän modernisointiin siten, että kun vanha Edison-järjestelmä päästi vasemmalle kääntyjät ja heidän vastaantulijansa ylittämään risteyksen samanaikaisesti törmäysvaaraa aiheuttaen, uusi LED-järjestelmä ei enää tätä salli vaan ohjaa vasemmalle kääntyvät odottamaan omaa vuoroaan.

Hyvä, että kielilautakunta vihdoin tajusi, että suomen kieli ei ole olemassa yksinomaan kielitoimistoa ja -lautakuntaa varten vaan koko Suomen kansaa varten. Ja kansan syvät rivit ovat käyttäneet kolmatta infinitiiviä, halusi kielitoimisto sitä tai ei. Toivotan kolmannen infinitiivin rakenteelle valoisaa tulevaisuutta onnitellessani sitä sen kymmenvuotispäivänä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu