Allianssi tekee hyvää työtä antaessaan äänioikeudettomille äänioikeuden

Suomen perustuslain 6§ mukaan ikään perustuva syrjintä on kielletty. Kuitenkin monissa laeissa mainitaan että joitain asioita eivät saa tehdä ne jotka eivät ole täyttäneet 18 vuotta. Ja näitä kieltoja on viime aikoina tullut vain lisää. Tämä huolestuttava kehitys olisi syytä saada vähintään pysähtymään, muutoin maassamme eivät kohta alle 18-vuotiaat saa elää.

Maassamme on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Se tarkoittaa sitä, että jokaisella kansalaisella on oikeus äänestää vaaleissa, joissa valitaan päättäjiä, mutta vain jos on täyttänyt tähän vaaditun iän. Nämä päättäjät tekevät kuitenkin myös päätöksiä, jotka koskevat niitäkin, joiden ikä ei riitä äänestämään pääsemiseen. Tässä maassa on siis väestöryhmä, joka ei voi vaikuttaa itseään koskeviin asioihin.

Maassamme valitaan vaaleilla presidentti, eduskunta, kuntien ja sairaanhoitopiirien valtuustot ja maamme edustajat Euroopan unionin parlamenttiin.

Allianssi ry on tehnyt viime aikoina mielestäni erittäin hyvää työtä mahdollistamalla koululaisille näissä vaaleissa äänestämisen omissa kouluissaan. He tosin eivät välttämättä äänestä kotikuntansa mukaisessa vaalipiirissä vaan koulunsa sijaintikunnan mukaisessa vaalipiirissä. Virallisiin vaalituloksiin heidän antamiaan ääniä ei lasketa, mutta koulut laskevat äänet ja Allianssi julkaisee tietoja näiden varjovaalien tuloksista. Tämä on erittäin positiivista ja tekee mahdottomasta mahdollista.

Yleisradio Oy on tänään ilmoittanut, että Allianssi ry:n järjestämissä vuoden 2024 presidentinvaalien varjovaaleissa voittajaksi selvisi Alexander Stubb (kok) 21,52% ääniosuudella, toiselle tilalle tuli Jussi Halla-Aho (ps) 20,84% ääniosuudella, seuraavat sijat olivat Pekka Haavisto (vihr) 13,96%, Li Andersson (vas) 12,19%, Harry Harkimo (lnyt) 9,52%, Jutta Urpilainen (sd) 5,73%, Olli Rehn (kesk) 4,94%, Mika Aaltola (sit) 3,57% ja Sari Essayah (krist) 2,34% äänistä. Ääniä näissä varjovaaleissa annettiin yhteensä 94456.

Kunpa tämmöisiä varjovaaleja olisi ollut jo silloin 1970- ja 1980-luvuilla kun itse koulua kävin! Mielelläni olisin niissä silloin äänestänyt. Seuraavista elämäni aikana olleista vaaleista on minulla puuttunut äänioikeus: 1968 presidentin valitsijamiesvaali (synnyin ääntenlaskennan aikana viimeisen varsinaisen vaalipäivän jälkeisenä päivänä), 1968 Helsingin kaupunginvaltuuston vaali, 1970 eduskunnan vaali, 1972 eduskunnan vaali, 1972 Helsingin kaupunginvaltuuston vaali, 1974 presidentin valitsijamiesvaali (eduskunta lykännyt nämä), 1975 eduskunnan vaali, 1976 Helsingin kaupunginvaltuuston vaali, 1978 presidentin valitsijamiesvaali, 1979 eduskunnan vaali, 1980 Helsingin kaupunginvaltuuston vaali, 1982 presidentin valitsijamiesvaali, 1983 eduskunnan vaali, 1984 Helsingin kaupunginvaltuuston vaali, 1988 presidentinvaalin toinen kierros (vaali oli tältä osin välillinen enkä ollut valitsijamieheksi edes ehdolla) ja 2022 Uudenmaan sairaanhoitopiirivaltuuston vaali (vaikka täytin tuona vaalipäivänä 54 vuotta, ei minulla ollut äänioikeutta, koska helsinkiläiset eivät saa äänestää sairaanhoitopiirivaltuustovaalissa vaikka muiden paikkakuntien asukkaat saavat). Niissä tapauksissa, joissa en maininnut suluissa mitään erityissyytä äänioikeudettomuudelleni, syy äänioikeudettomuuteen oli yksinkertaisesti iän riittämättömyys. Silloin kun koulua kävin, Allianssi ei vielä järjestänyt näitä vaaleja, vaan ainoa äänestys mikä kouluilla oli, oli se kun oppilaat keskuudestaan ja opettajat keskuudestaan valitsivat kummatkin viisi jäsentä yhteensä kymmenjäseniseen toimielimeen nimeltä kouluneuvosto, jonka tehtävänä oli päättää järjestyssääntöjä rikkoneiden lukiolaisten jälki-istunnoista. Kevätlukukauden 1985 toimin tällaisessa toimielimessä sihteerinä. Saman vuoden syyslukukaudellakin olisin jatkanut tätä, jos lukiolain muutos ei kyseistä toimielintä olisi tuolloin lakkauttanut.

Siihen aikaan kun saavutin äänestysiän, laki oli vielä sellainen, että äänioikeutta ei saanut heti samana päivänä jona vaadittu ikä saavutettiin, vaan vasta seuraavana uudenvuodenyönä. Tammikuussa syntyneenä minä siis sain äänioikeuden vasta 19-vuotispäivän lähestyessä, vaikka äänioikeuden ikäraja ei ollut 19 vaan 18, joka se yhä edelleen on. Onneksi tämä epäkohta on nyt korjattu ja nykyään jo vaalipäivänä 18 vuotta täyttävä saa äänestää. Poikkeuksena tästä on presidentinvaalin toinen kierros, jolla äänioikeus on vain niillä, jotka ovat ensimmäiseen kierrokseen mennessä eli viimeistään kaksi viikkoa ennen toista kierrosta täyttäneet vaaditun iän. Ja onneksi sen vuoden aikana, jona täytin 18, eli vuonna 1986, ei ollut yksiäkään sellaisia vaaleja, joissa äänioikeuteni olisi puuttunut sen takia että 18 vuotta täytettyäni ei ollut vielä vietetty kertaakaan joulua tai uutta vuotta. Eli ensimmäiset vuoden 1986 alussa olleen 18-vuotispäiväni jälkeiset vaalit tässä maassa olivat maaliskuun 1987 eduskuntavaalit, joissa jo äänestin. Tuossa äänestyksessäni hyvin tärkeä seikka koski videolakia, jolla vuosina 1988-2000 kiellettiin alle 18-vuotiailta teattereissa kiellettyjä elokuvia sisältävien videokasettien vuokraaminen aikuisillekaan. Voin kertoa nyt, että äänestin noissa muinaisissa vaaleissa kokoomusta siksi, että kokoomus oli julkisesti puhunut tätä laintiukennusta vastaan. Ihmettelen että tätä aikuisillekaan vuokraamisen kieltoa ei purettu ennen kuin sen oli annettu peräti 13 vuotta olla voimassa. Mutta onneksi vuoden 2000 uusi perustuslaki teki tässä tehtävänsä ja ankara videolaki lopulta saatiin vuoden 2001 alussa pois voimasta.

Summa summarum: kiitän Allianssi ry:tä hyvästä työstä äänioikeuden tuomisessa niille, joilla sitä ei muutoin ole. Nuortenkin äänen pitäisi päätöksenteossa kuulua.

Esittäisin valtiovallalle myös sen toivomuksen, että helsinkiläisillekin muutoin äänioikeutetuille annettaisiin äänioikeus sairaanhoitopiirivaltuustovaalissa jatkossa samanlaisena kuin se muiden Suomen paikkakuntien asukkailla on. Syrjintä perustuslain 6§ nojalla on nimittäin kielletty paitsi iän, myös kotikunnan perusteella.