Elokuvan luokituksesta poikkeavaa ikärajaa käyttäneitä näytäntöjä

Urheiluhallit Oy alkoi viime vuonna järjestämään tytäryhtiönsä Vuosaaren Urheilutalo Oy:n omistamassa uimahallissa elokuvanäytäntöjä. Koskaan näiden ikäraja ei ole tähän mennessä täsmännyt kuvaohjelmalain nojalla elokuvalle määritetyn virallisen ikärajaluokituksen kanssa, vaan Urheiluhallit Oy on poikkeuksetta mielivaltaisella perusteella soveltanut virallisesta luokituksesta poikkeavaa ikärajaa joka kerta.

Helmikuussa 2023 esitettiin elokuva nimeltä Rakkaani Merikapteeni. Sen olin nähnyt jo ennen tuota esitystä, jonka aikana en edes ollut Helsingissä, vaan autoni ratissa valtatie yhdeksällä matkalla Jämsästä Nokialle. Finnkino Oy:n Tennispalatsissa sijaitsevaan teatteriin, jossa tuon näin, kyseiseen näytökseen olivat tervetulleita kaikenikäiset. Tälle elokuvalle ei ole annettu siis mitään ikärajaa vaan se on luokiteltu kaikenikäisille sallittuun S-luokkaan. Vuosaaren Urheilutalo Oy:n näytännössä tämän elokuvan ikäraja oli kuitenkin virallisesta luokituksesta poiketen 18 vuotta.

Tänään kun tätä kirjoitan, helmikuussa 2024, illalla Vuosaaren Urheilutalossa nähdään elokuva nimeltä Coda. Sitä en ole nähnyt mutta en aio mennä Vuosaareen sen takia. Se oli teattereissa viime syksynä mutta ei ole enää. Jos katson tämän, hoidan asian todennäköisesti videovuokraamoa käyttäen kotiteatterissani. Tälle elokuvalle virallinen luokitus on K12 eli sen mukainen ikäraja on 12 vuotta yksin ja 9 vuotta huoltajan seurassa. Vuosaaren Urheilutalo Oy:n näytännössä tämän elokuvan ikäraja on tietojeni mukaan kuitenkin virallisesta luokituksesta poiketen 16 vuotta.

Myöskään Finnkino Oy ei pääse tässä kirjoituksessa ilman kritiikkiä, joskin sen osalta kritiikki kohdistuu enemmän eduskuntaan ja sosiaali- ja terveysministeriöön kuin Finnkinoon itseensä. Useilla elokuvilla on Finnkinon teattereissa sekä näytäntöjä, joiden alaikäraja on ehdoton 18 vuotta huolimatta siitä että virallisen luokituksen mukainen ikäraja on tätä alempi tai jopa kaikenikäisille sallittu, että samasta elokuvasta näytäntöjä alhaisemmalla ikärajalla, joka on kyseisen elokuvan virallinen luokitus. Syynä tähän on se, että niissä näytännöissä, joissa sovelletaan ankarampaa ikärajaa, saa elokuvateatterin ravintolasta ostetun alkoholijuoman viedä mukanaan katsomoon. Veikko Huovisen kirjaan Hamsterit äskettäin tehdyn uuden elokuvan iltanäytökset olivat valtaosin 18 vuoden ikärajalla vaikka elokuvan ikäraja on 7 vuotta yksin ja 4 vuotta huoltajan seurassa. Myöhinkin ilman 18 vuoden ikärajaa tästä elokuvasta ollut näytäntö Helsingissä oli niin aikaisin että Länsi-Helsingin kouluista oli koulupäivinä mahdotonta ehtiä viimeisen oppitunnin jälkeen Itäkeskukseen. Helsingin Sanomien yleisönosastossa oli kirjoitus, jota en ollut kirjoittanut, mutta yhdyn täysin tuon yleisönosastokirjoituksen kirjoittajan mielipiteeseen. Kirjoittaja haukkui siinä sekä Finnkinon että lain, joka vaatii Finnkinon estämään alaikäisten pääsy anniskelunäytäntöihin.

Suomen alkoholilainsäädäntö on liian tiukka, ja tämä heijastuu osin myös kuvaohjelmalakiin. Kuvaohjelmalaissa kun säädetään ikäraja elokuville, joissa esiintyy huumaavien tai päihdyttävien aineiden käyttöä, erityisesti jos kyseisten aineiden käyttäjä ei Suomessa laillisesti saisi kyseisiä aineita käyttää ikänsä puolesta. Monessa muussa maassa tällaista lakipykälää ei ole, vaikka elokuville monissa näistäkin säädetään tietyillä perusteilla ikärajoja. Tiedän useita tapauksia, joissa suomalainen ikäraja on ulkomaista huomattavasti ankarampi mielivaltaisella perusteella ja voitaisiin hyvin Suomessakin soveltaa toisen maan lievempää ikärajaa vaarantamatta näiden ikärajojen välissä iältään olevien lasten kehitystä.

Olen kerran ollut maanpaossa suomalaisen alkoholilain takia, mutta silloin alkoholilaki ei ollut nykyinen eikä sen edeltäjä vaan vieläkin aikaisempi laki. Vuosi oli 1985, jolloin Suomi ei vielä kuulunut Euroopan Unioniin. Saksa kuului Euroopan Unioniin kymmenen ja puolen läntisimmän kuudestatoista osavaltiostaan osalta. Thüringen, Obersachsen, Anhalt, Brandenburg ja Mecklenburg sekä muurin itäpuolinen osa Berliiniä eivät kuuluneet Euroopan Unioniin vielä tuossa vaiheessa vaan muodostivat toisen Euroopan Unioniin kuulumattoman valtion nimeltä DDR. Bajieri, joka oli se Saksan osavaltio, jossa vuonna 1985 olin maanpaossa, kuului kuitenkin silloinkin Saksan Liittotasavaltaan ja siten Euroopan Unioniin. Olin 17-vuotias eli kyseessä oli viimeinen sellainen kesä, jona omassa Suomessani en saanut juoda olutta – täällä portsari olisi jo ovelta käännyttänyt pois. Toisin on Saksassa. Siellä minulle suostuttiin tarjoilemaan Münchenin Hofbräuhausissa jopa kokonainen litra vahvuudeltaan meidän A-oluttamme vastaavaa olutta. En koe, että tämä olisi mitenkään terveyttäni vaarantanut, hieman vain huimasi heti juonnin päätyttyä mutta huimaus meni pian ohitse. Jos saksalainen – tai suomalainen Saksassa – voi turvallisesti 17-vuotiaana juoda olutta, miksi tämä ei sosiaali- ja terveysministeriön ja eduskunnan mielestä voisi onnistua täällä Suomessakin?

Kahteen lakiin pitäisi saada rangaistavaksi väärän ikärajan soveltaminen. Alkoholilaista pitäisi poistaa pykälä, joka kieltää alaikäisen päästämisen sellaiseen katsomonosaan, johon saa tuoda alkoholijuomia. Sen paikalle pitäisi lisätä pykälä, jonka nojalla anniskeluluvan haltija voi menettää lupansa joko määräajaksi tai virheen toistuessa kokonaan, jos se evää alaikäisen pääsyn anniskelualueelle, raskauttavana asianhaarana se, jos tästä seuraa, että jää noudattamatta Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen lapsenoikeussopimuksen artikla 31, jonka nojalla lasten oikeus nauttia kulttuuritarjonnasta on taattava, sekä siten täkäläinen laki Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen lapsenoikeussopimuksen voimassaolosta Suomessa lakina. Kuvaohjelmalain pykälää, joka kieltää päästämästä näytäntöön henkilöä, joka ei ole täyttänyt elokuvan luokituksen mukaista ikävaatimusta, pitäisi muuttaa siten, että rangaistavaa olisi myös evätä pääsy näytäntöön henkilöltä, joka on täyttänyt vaaditun iän, tässäkin raskauttavana asianhaarana se, että edellä mainittua Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen lapsenoikeussopimuksen artiklaa 31 on näin toimittaessa poikkeuksetta rikottu. Tämän nojalla ainakin Vuosaaren Urheilutalo Oy tulisi velvoittaa korjaamaan toimintansa sellaiseksi, että sen uimahallissa järjestettäviin elokuvanäytäntöihin pääsy taattaisiin niille, jotka ovat täyttäneet kuvaohjelmalain nojalla esitettävälle elokuvalle määrätyn ikävaatimuksen, eikä sallittaisi sen enää mielivaltaisella perusteella soveltaa tätä ankarampia ikärajoja.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu