Euroviisut on mennyt rikki

Euroopan alueella oli aiemmin kaksi yleisradioliittoa. Rautaportin länsipuolella sijaitsevien kapitalistimaiden valtiollisten yleisradioyhtiöiden liitto EBU piti päämajaansa Sveitsissä ja rautaportin itäpuolella sijaitsevien sosialistimaiden valtiollisten yleisradioyhtiöiden liitto OIRT piti päämajaansa Tshekkoslovakiassa. Suomalainen Yleisradio Oy oli ainoa näiden molempien liittojen täysjäsen. EBU:n televisioyhteistoimintaverkko oli nimeltään Eurovision ja OIRT:n televisioyhteistoimintaverkko oli nimeltään Intervision. Eurovision verkossa tiedonsiirtotekniikka oli pääasiassa PAL ja Intervision verkossa SECAM, mutta tästä oli poikkeuksia: Intervision verkossa Suomen ja Romanian yhtiöillä oli PAL ja Eurovision verkossa Ranskan ja Kreikan yhtiöillä SECAM. Eurovision laulukilpailuun eli Euroviisuihin osallistuivat vain EBU-liittoon kuuluvat maat, Itä-Euroopan sosialistimaat eivät tähän joukkoon kuuluneet. Kisoihin osallistuvien maiden määrä oli niin vähäinen, että kisat käytiin yhdessä yössä, joka oli yleensä lauantain ja sunnuntain välinen yö. Ensimmäiset Euroviisut järjestettiin vuonna 1956 ja sen jälkeen ne on yhtä vuotta lukuun ottamatta joka kevät järjestetty. Pääsääntöisesti kisaisäntänä on ollut edellisvuotinen voittaja, mutta erityisistä syistä kisat on voitu järjestää joskus jossain muuallakin. Viime aikoina poikkeuksia on ollut tavallista runsaammin. Koronaepidemia esti järjestämästä kisoja Hollannissa tai missään muuallakaan keväällä 2021, joten niitä lykättiin vuodella. Keväällä 2022 lopulta Hollannissa järjestetyt kisat voitti Ukraina, joka oli sillä hetkellä sodassa Venäjää vastaan. Venäjä oli sotasyyllisenä aivan oikein suljettu kisoista pois. EBU totesi tilannetta tutkittuaan, että nuo kisat voittanut Ukraina ei turvallisuussyistä voi isännöidä vuoden 2023 kisoja. Sijaisisännäksi saatiin Iso-Britannian Yhdistynyt Kuningaskunta.

Euroviisujen rikkimeno on tapahtunut kuitenkin pitkälti jo aikaisemmin. 1990-luvulla OIRT fuusioitiin EBU:n kanssa. Tätä kehitystä auttoi myös se, että OIRT:n jäsenmaa DDR liitettiin länsinaapuriinsa Saksan liittotasavaltaan, joka oli EBU:n mutta ei OIRT:n jäsen. Tässä yhteydessä Saksasta tuli Suomen tavoin sekä EBU:n että OIRT:n täysjäsen, mutta kuitenkin siten, että Saksassa sen 16 osavaltiosta 5½ oli yksinomaan OIRT:n ja loput 10½ yksinomaan EBU:n jäseniä. Se osavaltio, joka kuului osittain molempiin, oli Berliini, jossa muurin sisäpuolella sijainneet kaupunginosat olivat EBU:n ja muurin ulkopuolella sijainneet kaupunginosat olivat OIRT:n jäseniä. Kun rautaesirippu muutenkin tässä yhteydessä kaatui, oli parempi että Euroopassa oli vain yksi yleisradioliitto, EBU. Niinpä OIRT ja EBU liitettiin yhteen. Tästä seurasi, että Itä-Euroopan entiset sosialistimaat saivat oikeuden osallistua Euroviisuihin.

Kilpailujen osallistujien pisteet määräytyvät siten että kukin osallistujamaa antaa vastapuolilleen pisteitä. Itselleen mikään maa ei saa antaa pisteitä. Kaksi maata keksi kuitenkin keinon kiertää tätä itseäänäänestämiskieltoa. Nämä maat olivat EBU:n jäsen Jugoslavia ja OIRT:n jäsen Neuvostoliitto. Ne hajosivat osavaltioihinsa, jotka julistautuivat itsenäisiksi, lähettivät jatkossa kukin oman edustajansa, jotka sitten äänestivät toisiaan. Jugoslavia on ollut Euroviisuissa myös yhtenäisenä Jugoslaviana mutta nykyään sen joka osavaltio osallistuu erikseen, kun taas Neuvostoliitto ei ole koskaan osallistunut kisoihin Neuvostoliittona vaan aina ainoastaan erikseen kukin sen osavaltio. Lisäksi myös OIRT:n jäsen Tshekkoslovakia on haljennut kahtia siten että Böömin ja Määrin osavaltiot muodostavat yhdessä Tshekkian ja Slovakian osavaltio on julistautunut itsenäiseksi maaksi. Tshekkoslovakia kuitenkin yleensä lähettää vain yhden edustajan jommasta kummasta näistä kahdesta maasta, eikä ole koskaan tapahtunut siten, että Tshekkia olisi antanut Slovakialle kaksitoista pistettä ja päinvastoin.

EBU:n ja OIRT:n fuusio aiheutti Euroviisujen osallistujamaamäärän voimakkaan kasvun, jota entisestään kiihdyttivät Neuvostoliiton ja Jugoslavian hajoamiset. Jos vanhaa formaattia oli sellaisenaan jatkettu, olisi lähetyksen kestoaika kasvanut huomattavasti. Aluksi asia ratkaistiin siten, että eräänä vuonna kaikki edustuskappaleen valinneet maat eivät päässeet mukaan, vaan järjestettiin karsinta, jota ei televisioitu lainkaan, useita viikkoja ennen varsinaista kilpailua. Sen jälkeen noin vuosikymmenen ajan edellisen vuoden osallistujista pääsääntöisesti vain kymmenen parasta pääsi suoraan seuraavan vuoden kisaan, minkä lisäksi seuraavan vuoden kisaan pääsivät ne, jotka eivät edellisen vuoden kisaan olleet aiempien vuosien liian huonojen sijoitustensa takia saaneet osallistua. Tästä oli kuitenkin neljä poikkeusta. Iso-Britannian Yhdistynyt Kuningaskunta, Saksa, Ranska ja Espanja olivat rahalla ostaneet automaattisen pääsyn joka vuoden kisaan riippumatta edellisvuotisesta menestyksestään, eivätkä yleensä tänä aikana hyvin menestyneet.

Suomi ei tykännyt siitä, että se joutui jättämään joka toisen vuoden kisat väliin kun se ei juuri koskaan kymmenen parhaan joukkoon päässyt. Istanbulin isännöidessä vuoden 2004 kisoja päädyttiin ratkaisuun, jossa kisat venyivät kahden yön kisoiksi. Yöt olivat torstaista perjantaihin yö karsinta ja lauantaista sunnuntaihin yö loppukilpailu. Karsintaan piti osallistua, jos aiempien sääntöjen mukaan maa ei ollut oikeutettu osallistumaan joko kyseisen tai edellisen vuoden kisoihin. Kymmenen karsinnan parasta pääsi suoraan loppukilpailuun. Karsinnassa äänestää saivat kaikki osallistujamaat riippumatta siitä, olivatko maat edellisvuotisen hyvän menestyksen perusteella tai rahalla ostamallaan erioikeudella päässeet suoraan loppukilpailuun vai ei. Tämä järjestelmä oli vielä pääsääntöisesti hyvä. Suomen voitto Ateenassa vuonna 2006 ja Suomen isännöinti tämän johdosta Helsingissä vuonna 2007 ja Serbian voitto Helsingissä mahtuvat tähän. Mutta pian tämän jälkeen siirryttiinkin kolmipäiväisiin kisoihin. Yöt olivat tiistaista keskiviikkoon yö, torstaista perjantaihin yö ja lauantaista sunnuntaihin yö. Kahtena ensinmainittuna yönä oli karsintalohkot, joihin arvottiin kustakin korista puolet kyseisessä korissa olevista maista. Nollakoriin sijoitettiin rahalla suoran loppukilpailuun pääsyn ostaneet neljä edellä mainittua maata, pitkäaikaisella boikotilla suoran loppukilpailuun pääsyn ostanut Italia ja edellisen vuoden voittaja sekä isäntämaa silloin jos se ei ollut mikään näistä. Muille maille oli säännöissä määritelty kullekin kori, josta se arvotaan jompaankumpaan lohkoon. Myös suoraan loppukilpailuun päässeet nollakoriin sijoitetut maat arvottiin puolet tiistain ja puolet torstain karsintalohkoon. Liverpoolissa vuonna 2023 järjestettyihin kisoihin asti nämä nollakoriin sijoitetut eivät joutuneet lainkaan esiintymään karsintalohkonsa päivänä. Malmössä vuonna 2024 järjestetyistä kisoista alkaen sen sijaan myös suoraan loppukilpailuun pääsevä maa joutuu esiintymään oman karsintalohkonsa karsintatilaisuudessa, vaikka sen esitystä ei äänestyksessä tuolloin huomioon otetakaan.

Hulluinta tässä on kuitenkin se, että tiistaikarsintalohkoon arvotut maat eivät saa äänestää torstaikarsintalohkossa eivätkä päinvastoin, mutta kumpaankaan karsintalohkoon kuulumattomat maat jotka eivät ole edes EBU:n jäseniä saavat äänestää molemmissa karsintalohkoissa. Vaikka syy tähän on Neuvostoliiton ja Jugoslavian rangaiseminen itseäänäänestämiskiellon kiertämisestä ja tästä johtuva itseäänäänestämisen hankaloittaminen, se on mielestäni erittäin väärin. Tähän ongelmaan olisi saatava korjaus. Jos itseäänäänestämiskiellon vaikutuksia edelleen halutaan vähentää, miksi ei tehtäisi niin että tiistaikarsintalohkossa äänestettäessä torstaikarsintalohkoon arvotun maan ja torstaikarsintalohkossa äänestettäessä tiistaikarsintalohkoon arvotun maan antamien pisteiden painoarvo olisi alhaisempi kuin lohkon omien maiden äänten painoarvo? EBU:n ulkopuoliset maathan niputetaan yhdeksi maaksi, äärimmillään sama voitaisiin tehdä myös karsintalohkorajan yli äänestämisessä, jos ylipäätään on pakko syrjiä väärän karsintalohkon maista tulevia ääniä.

Toinen ikävä seikka tapahtui vuoden 2024 euroviisuissa Malmössä. Kisat voitti Sveitsi, joka oli selviytynyt loppukilpailuun torstaikarsintalohkosta. Samasta lohkosta selviytyi loppukilpailuun Sveitsin lisäksi muun muassa Hollanti. Hollannin ei kuitenkaan annettu esiintyä loppukilpailussa lainkaan, vaikka se siihen riittävät pisteet karsinnassa saikin. Syynä oli Joost Kleinin käyttäytyminen matkalla lavalta takaisin pukuhuoneeseensa torstaina. Joost Kleinin väitettiin käyneen kuvaajaan käsiksi ilmaistessaan että ei halua tällöin tulla kuvatuksi. Erityisen vääräksi tämän diskaamisen tekee se, että Hollannin karsinnassa saama pistemäärä oli suurempi kuin Sveitsin saama. Siten Hollannilla olisi ollut mahdollisuus jopa voittaa kilpailu, jos sen olisi annettu esiintyä loppukilpailussakin. Hollannin se yleisradioyhtiö, joka huolehtii Hollannin euroviisuedustuksesta, ilmoitti aikovansa vastata kovalla kädellä itseensä kohdistuneeseen diskauspäätökseen. Hollannin olisi vastalauseessaan syytä mainita myös se, että torstaikarsinnassa Hollannin pistemäärä oli suurempi kuin koko kisan voittaneen Sveitsin.

Omasta mielestäni Sveitsillä oli kuitenkin parempi edustuskappale kuin Hollannilla. Kyseisessä karsintalohkossa ainoa Hollantia paremmin pärjännyt maa Israel oli kuitenkin mielestäni vieläkin parempi. Mutta vielä Israeliakin parempi oli toisen karsintalohkon puolelta isäntämaan Ruotsin edustaja. Kyseisessä toisessa karsintalohkossa äänestin Islantia, joka ei päässyt jatkoon. Jos olisin saanut äänestää torstainakin, silloin ääneni olisi saanut Israel.