Siitä velasta ja muusta vaalipropagandasta

Nyt taas kohkataan valtionvelasta ja se pyritään esittämään samanlaisena kuin mikä tahansa yksityishenkilön tai liikeyrityksen velka. No eipä se sitä ole. Asia on niin monimutkainen, että ”selkeyden” vuoksi kansalle puhutaan mieluummin potaskaa kuin totta.

Se nykyopposition lempparislogan on, että haluammeko jättää jälkipolvien maksettavaksi valtavan velkataakan. Niin, mutta kuulkaahan, sitä velkataakkaa on olemassa myös muussa muodossa kuin rahassa. On nimittäin olemassa myös jotain todellista. Kuten se, jätämmekö jälkipolville samanlaisen velkataakan kuin päättäjät päättivät jättää 1990-luvun laman perintönä. Leikkaukset, jotka ovat porvaripuolen ainoa ratkaisu velkaantumiseen, aiheuttavat pitkällä tai vähemmän pitkällä viiveellä järkyttävää tuhoa. Koulutus, sote-palvelut, mielenterveyden hoito jne jäivät aikanaan hoitamatta pyhän leikkauksen vuoksi – toki silloinkin huolehdittiin siitä, etteivät ne menetä mitään, joilla on tarpeeksi, ja leikkuri runteli pääasiassa niitä, joilla ei ollut mitään tai vain vähän. Ja niin käy nytkin, mikäli kauhuskenaario toteutuu ja maahan tulee samanlainen katastrofihallitus kuin viime vaalikaudella.

Namusetämäisesti porvaripuolueet lupailevat heitä äänestäville veronalennuksia – mutta kenelle näistä? Valtion menopuolesta puhutaan kiihkeästi ja verotuksen määrää kauhistellaan, mutta siitä, mitä niillä ”korkeilla” verotuloilla saadaan, ei paljon puhuta. Verotuksen ideasta ei monikaan ole perillä, eikä osa ymmärrä siitä hönkäsen pöläystä. Ja tuo hönkäsenpöläys-ryhmä on siksi oivallisinta riistaa nimenomaan porvaripuolueille, joiden harhautus veroista ja veloista uppoavat siihen kuin kuuma veitsi voihin.

Naapuriblogeissa riepotellaan kovasti vaalikoneita. On totta että ne ovat harhaanjohtavia, mutta ei siinä merkityksessä kuin persut marisevat. Sen sijaan ne yksinkertaistavat monimutkaisia asioita, kuten juuri tuo ”mieluummin leikkaus vai veronkorotus”. Olennaista olisi tietysti se, mistä leikataan ja mitä veroja nostetaan/lasketaan.

Kauhunsekaisesti vaaleja odotellen – taas.