Hei. Kun ”syödä” sain, niin miksi en, mä sinullekkin antais.

Lahjaahan tää kaikki on; Myös sinua Herramme kantais’. Pitkospuuhun verrata voi joka Herram’ Sanaa. Vaatimattoman oloinen, kun jalan alla tuolla, vaan, kavaluudet estävi, mit’ on, täällä, elämän suolla. Silmä suonkin kavala, se naamiopuvussaan lepää, vaan eipä katso kuka on, jok’ pitkospuuta epää’. Silmään ottaa ministerin, kuin raavaan talonpojan. Pohjaton on syömmensä, ei jalka kalliota löydä. Kalliota ei pidä hyljätä, ei liioin pitkospuuta, vaik’ on kiva samoilla, voi aina apuun’ huutaa. Herra kuulee suollakin, jos jalka puulta horjuu. Aina sua rakastaa, ei tahdo sinuu’ torjuu.  Kiitos. Siunaten, Lasse Hietanen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu