Aluevaltuustot sote-kurjuutta jakamassa

Samalla kun terveydenhuoltojärjestelmä nitisee liitoksistaan viimeisimmän korona-aallon voimasta, yrittävät poliittiset puolueet aluevaalikampanjoissaan luoda uskoa suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuuteen. Suuret puolueet kokosivat näihin vaaleihin lähes täydet ehdokaslistat – Kokoomuksella 1629 ehdokkaan lista on itse asiassa vaaliliitot huomioiden täysi. SDP:llä ehdokkaita on 1633, Perussuomalaisilla 1552 ja Keskustalla hiukan alle 1500. Vaikka vaalimainokset ovat ilmestyneet katukuvaan ja vaalit ovat jo kahden viikon kuluttua 23.1.2022, eivät aluevaalit kahvipöytäkeskusteluissa taikka sosiaalisessa mediassa hirveästi kiinnostusta herätä. Politiikkaa seuraavien osaltakin kiinnostuksen kohteena tuntuu olevan enemmän äänestysprosentti – eli nouseeko se yli 40 %:n vai ei – kuin sosiaalipolitiikan asiakysymykset. Tuttuun tapaansa useimmat puolueet lupaavat väestölle parempia palveluja, vaikka tosiasiassa aluevaltuustojen tehtäväksi tullee muodostumaan enemminkin säästöjen ja leikkausten kohdentaminen.

Koronaepidemia on testannut erityisesti terveydenhuoltojärjestelmämme resilienssiä (eli sietokykyä), mutta pandemian jälkiseuraukset tulevat mitä ilmeisimmin laittamaan muunkin sosiaaliturvan kovalle kuormitukselle. Korona on vähentänyt kontakteja ja heikentänyt sosiaalisia tukiverkkoja, mistä kärsivät niin yksin jätetyt vanhukset kuin elämäänsä rakentavat nuoret. Koronan aiheuttamat haasteet tulevat entisten ongelmiemme päälle: Vanhusväestön määrän kasvu lisää palvelutarvetta niin terveyspalveluissa kuin hoivapalveluissa. Kaupungistuminen tyhjentää haja-asutusalueita työikäisestä väestöstä, mikä heikentää mahdollisuuksia tuottaa palveluja paikallisesti. Kun työelämään astuvat ikäluokat ovat myös entistä pienempiä, vaikeuttaa työvoimapula palvelujen tuottamista myös kasvukeskuksissa. Pula sote-työvoimasta näkyy jo joka puolella maata aina pääkaupunkiseutua myöten sen muuttovoitosta huolimatta.

Työvoiman saatavuusongelmat johtavat väistämättä myös palkkojen nousuun, mitä esim. hoitoalalla tietysti kovin toivotaan. Se parantanee jonkin verran alan houkuttelevuutta tulevaisuudessa, mutta sote-alalla jatkuva työvoimapula tulee monien tehtävien osalta ylläpitämään korkeaa työkuormitusta, mikä toisaalta vähentää nuorten halukkuutta tulla sote-alan töihin. Korkea veroaste ja elinkustannusten nousu heikentävät osaltaan taloudellisten kannustinten vaikutusta työvoiman parempaan saatavuuteen. Nuo ongelmat näkyvät erityisen hyvin, kun Suomeen yritetään houkutella ulkomaista työvoimaa esim. Virosta. Monet 2000-luvun alussa Suomeen tulleet virolaiset lääkärit ovat päinvastoin muuttaneet takaisin, kun palkkataso Virossa on noussut ja palkkojen ostovoima lähestynyt Suomen tasoa.

Aluevaltuustojen tehtävänä on osaltaan huolehtia Marinin hallituksen sote-uudistuksen täytäntöönpanosta. Sote-uudistuksen yhtenä tavoitteena on kustannusten kasvun hillitseminen, mikä veronmaksajan näkökulmasta kuulostaa mukavalle. Ongelmana on, että vuoden 2008 finanssikriisin ja sitä seurannen euroalueen velkakriisin jälkeen Suomi on jäänyt yhä pahemmin jälkeen muiden Pohjoismaiden rahoituksen tasosta ja resurssoinnista. Esimerkiksi Ruotsissa käytetään rahaa euromääräisesti julkiseen terveydenhuoltoon asukasta kohden peräti 40% enemmän kuin Suomessa. Sote-uudistus ei edes pyri rahoituksen tason korjaamiseen, vaan vain jakaa rahat uudelleen. Lähtötilanteessa rahoitusvaje oli arviolta n. 2 miljardin euron luokkaa (1 miljardi vanhustenhuollossa ja 1 miljardi terveydenhuollossa), mutta koronaepidemia on lisännyt vajetta toisen mokoman. Vaje muodostuu niin koronan aiheuttamista suorista kustannuksista sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmälle kuin muodostuneesta hoitovelasta, joita ei ole ollenkaan rahoituslaskelmissa huomioitu. Soten rahoituslainsäädäntöön sisältyy lisäksi ns. perverssejä kannustimia eli sote-toiminnoista luopuvien kuntien kannattaa v. 2022 pyrkiä pitämään sote-kulunsa mahdollisimman pieninä, jotta niiden budjeteista poissiirtyvät rahasummat pysyisivät pieninä ja tulevat valtionosuudet jäljelle jääviin toimintoihin olisivat mahdollisimman suuria. Oma arvioni onkin, että aluevaltuustojen aloittaessa vuoden 2023 alussa, sote-järjestelmän rahoituksesta puuttuu n. 4 miljardia euroa.

Käyttömenojen puutteen lisäksi sote-järjestelmää kuormittaa myös merkittävä investointivelka. Sote-kiinteistöjen korjauksia on vuosikaudet lykätty suurta hallintouudistusta odoteltaessa ja monet vanhat terveysasemakiinteistöt ovat lohduttomassa kunnossa home- ja sisäilmaongelmineen. Rakennusten korvausvelan suuruus liikkuu n. 1 mrd euron tasolla. Eri toimijoiden tietojärjestelmien yhdenmukaistamisen ja ajantasaistamisen on senkin arvioitu maksavan n. 1 mrd euroa. Hyvinvointialueet eivät kuitenkaan voi noita investointeja tehdä, koska mahdollisuus investointeihin on sidottu aiempaan velkataakkaan. Jos siis vaikkapa sairaanhoitopiiri on ottanut aiemmin velkaa 200-300 milj. euroa uuden sairaalan rakentamiseen, estää tuo velkataakka soten rahoituslainsäädännön mukaan uudet investoinnit, kunnes velka on painunut lainsäädännön edellyttämälle alhaiselle tasolle. Käytännön tasolla aluevaltuustoilla onkin hyvin vähän mahdollisuuksia ns. laittaa asioita kuntoon, kun uudistusten rahoitus riippuu valtiovarainministeriön hyväntahtoisuudesta sekä siitä, mahtuuko rahoitusta valtion budjettikehyksen sisään.

Uudet aluevaltuustot aloittavat siis tilanteessa, jossa toimintojen rahoitus varmasti alittaa väestön palvelutarpeen ja rahoitus jatkossakin kasvaa ennakoitua palvelutarvetta vähemmän. Sote-alan palkkojen nousu nostaa suurella todennäköisyydellä toiminnan kustannuksia, mutta valtion budjettikehykseen tuo lisäkulu ei nykylainsäädännön perusteella mahdu. Vaalilupauksista huolimatta valtuustojen tehtäväksi tuleekin enemmän säästöt ja kurjuuden jakaminen, kuin parempien palvelujen järjestäminen alueiden väestölle.

+18
LasseLehtonen
Sitoutumaton Espoo

Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajana ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Olen osallistunut terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH). Kuulun myös Eroon koronasta -tutkijaryhmään. Jaan tässä blogissa tietoa ja omia ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon kehitysnäkymistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu