e-Reseptin haasteet
Suomalaisilla on hyvin laaja pääsy omiin potilastietoihinsa. Helsingin Sanomissa 3.1.2020 julkaistun artikkelin mukaan (https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006361595.html) noin puolet suomalaisista käyttää Kelan ylläpitämää Omakanta -palvelua. Suomessa on jo yli 10 vuoden ajan ns. asiakastietolailla (laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä 159/2007) velvoitettu terveyspalvelujen tuottajat siirtämään tiedot omista sähköisistä potilastietojärjestelmistään kansalliseen potilastiedon arkistoon. Alun perin lain tarkoituksena oli parantaa potilasturvallisuutta mm. tuomalla toisen terveydenhuollon toimintayksikön potilastiedot muiden terveydenhuollon toimijoiden käyttöön (esimerkiksi sairaaloiden päivystyksessä) sekä parantaa lääketurvallisuutta. Potilastiedon arkiston käytännössä tärkeimmäksi toimintamuodoksi tuntuvat kuitenkin tulleet juuri potilaan tiedonsaannin toteuttaminen sekä toisaalta Kanta-palveluun kuuluva sähköinen resepti (e-Resepti).
Useimpien potilaiden kannalta sähköinen resepti on helpottanut asiointia terveydenhuollossa. Myös toisen puolesta asiointi on mahdollista, vaikka aivan helppoa tämä ei ole esim. omaishoitajille ollut. Apteekkiasiointi-valtuus annetaan Suomi.fi-verkkopalvelussa, jonne tunnistaudutaan pankkitunnuksilla, mobiilivarmenteella tai sirullisella henkilökortilla. Valtuutetulla henkilöllä on oikeus potilaan puolesta noutaa apteekeista reseptilääkkeitä, pyytää reseptin uusimista, tarkistaa Kela- ja reseptitietoja, mitätöidä reseptejä ja pyytää yhteenvetoa resepteistä toisen puolesta. Potilastietojen näkymisestä ja toisen puolesta asioinnista ovat julkisuudessa meteliä pitäneet lähinnä alaikäisten lasten vanhemmat, mutta terveydenhuollon toiminnan kannalta ainakin yhtä tärkeää on, että monisairaiden vanhustenkin asioita voivat omaiset hoitaa silloin, kun vanhus ei siihen enää itse pysty.
Vuoden 2017 alusta lähtien lääkemääräykset on kaikissa tilanteissa tullut tehdä sähköisesti. Käytännössä ainoastaan ns. eurooppalainen lääkemääräys (https://www.fimea.fi/documents/160140/764653/25436_PDF_2014-01-23_MAARAYS_Eurooppalainen_laakemaarays_FI_2_.pdf) voidaan tehdä paperisella reseptilomakkeella, mutta Suomessa tehdyllä eurooppalaisella lääkemääräyksellä ei voi ostaa lääkkeitä Suomessa. Puhelinresepti on mahdollinen poikkeustilanteissa, kuten sähköisen potilastietojärjestelmän tai e-Reseptin toimintahäiriötilanteessa. e-Resepti on järjestelmänä varsin kallis. STM vahvistaa vuosittain ns. maksuasetuksella e-Reseptin käytöstä terveydenhuollon toimintayksiköiltä perittävät maksut (https://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/terveydenhuollon-valtakunnallisten-tietojarjestelmapalveluiden-kayttomaksut-vuodelle-2020-on-vahvistettu). Kunnallisilta terveydenhuollon palvelujen antajilta v. 2020 Kanta-palveluista perittävä maksu on 2,196 euroa kutakin kunnan asukasta kohden. Yksityisiltä terveydenhuollon palvelujen antajilta perittävä maksu on 0,371 euroa jokaisesta yksityisen terveydenhuollon palvelujen antajan laatimasta sähköisestä lääkemääräyksestä. Julkisen terveydenhuollon korotukset vuoden 2019 maksuihin nähden ovat vaatimattomat 30 %. Tiukka sähköisen reseptin käyttöpakko on joissain tilanteissa johtanut melkoisiin turhiin kustannuksiin. Esimerkiksi muutamia reseptejä vuodessa kirjoittavien hammaslääkärien osalta yhden sähköisen reseptin kustannukset voivat nousta kymmeniin euroihin, kun mukaan lasketaan Kanta-palvelun edellyttämien sähköisten järjestelmien kustannukset. Hammassärkyisen potilaan antibioottireseptille tulee näin melkoisesti hintaa.
Nykyisin myös noin neljännes kaikista uusimispyynnöistä tehdään Omakannan kautta. Reseptin uudistamispyyntöjä oli tehty Omakannassa 8,6 miljoonaa kertaa. Monet perusterveydenhuollon lääkärit ovatkin kokeneet itsensä tässä järjestelmässä lähinnä reseptinuudistamisautomaateiksi. Valitettavasti uusittavan reseptin tarpeellisuuden tarkastamiselle saati potilaan kokonaislääkityksen kuntoon saattamiselle ei perusterveydenhuollon nykytilanteessa juurikaan jää aikaa. Sähköinen resepti onkin Suomessa ilmeisesti lisännyt esimerkiksi bentsodiatsepiinilääkeiden määräysten uudistamista (https://vatt.fi/artikkeli/-/asset_publisher/tutkimus-sahkoinen-resepti-voi-lisata-laakehaittoja), vaikka näihin PKV-lääkkeisiin kehittyy helposti riippuvuus.
Sähköiseen reseptin uskottiin alun perin helpottavan potilaan kokonaislääkityksen seuraamista. Valitettavasti Kanta-palvelut eivät nykyisellään tuota terveydenhuollon käyttöön tietoa potilaan ajantasaisesta lääkityksestä. Monet perusterveydenhuollon lääkärit ovat pitäneet ensisijaisen tärkeänä, että kehityspanosta Kanta-palveluissa kohdistettaisiin lääkitystietojen paremman ajantasaisuuden ja käytettävyyden varmistamiseen. STM onkin marraskuussa 2019 käynnistänyt konsulttiselvityksen lääkityslistan valmistelutilanteesta (https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/laakityslistan-valmistelu-ei-ole-edennyt-toivotulla-tavalla/).
Sähköisen reseptin uskottiin estävän reseptiväärennöksiä. Näitä e-Resepti lienee todellakin vähentänyt, vaikka rikostilastot eivät reseptinväärennöksiä muista väärennysrikoksista erittele. Lääkkeiden väärinkäyttäjät saattavat nykyään kuitenkin käyttää toisen henkilön identiteettiä ja hakea sitten apteekista itselleen muodollisesti toiselle henkilölle määrättyjä PKV-lääkkeitä. Tällöin ongelmaksi muodostuu aiemman lisäksi se, että lääkitystiedot voivat jonkun potilaan osalta olla aivan virheelliset, kun hänen tietoihinsa on kirjattu jonkun muun hänen nimellään apteekista hakemia lääkkeitä. Apteekkihan ei välttämättä kovin tarkkaan lääkkeen hakijan henkilöllisyyttä tarkista, jos hänellä on esittää e-Reseptistä potilaalle tulostettu potilasohje.
Sähköinen resepti sinänsä on varmasti tarpeellinen digitaalisen palvelun muoto. On kuitenkin varsin kyseenalaista, onko Suomessa toteutettu ratkaisu tuonut niitä hyötyjä, joita palvelua suunniteltaessa sen ajateltiin tuovan. Lääkehuollon kustannukset eivät Suomessa ole alentuneet ja lääkkeiden toimitushäiriöt ovat enemminkin lisääntyneet kuin vähentyneet (toki aivan sähköisestä reseptistä riippumatta, mutta järjestelmä ei toisaalta anna tietoa siitä, että jokin lääke ei ole saatavissa). Potilasta hoitavilla terveydenhuollon ammattihenkilöillä ei ole Kanta-palveluista saatavilla tietoa potilaan kokonaislääkityksestä. Lupaukset sähköisen reseptin tuomasta paremmasta potilasturvallisuudesta ovatkin pitkälti jääneet lunastamatta.
En ymmärrä ollenkaan, että Kanta-palvelujen käytöstä laskutetaan. Mitä hyötyä voi olla siitä, että valtio maksaa suurimman osan terveydenhuollosta ja samaan aikaan laskuttaa siihen liittyvistä osatekijöistä? Sehän on hölmöläisten peiton jatkamista. Ilmiselvä näpertely ja kokonaisuuksien hämärtyminen yhdessä politiikan kanssa tuhoavat käden ulottuvilla olevat mahdollisuudet kehitellä erinomainen terveydenhuoltojärjestelmä.
Ilmoita asiaton viesti
Totta puhut. Olen ollut pitkään mukana ns. maksujaostossa, joka vuosittain käsittelee Kanta-palvelujen maksuja (vaikkei jaoston kannanotoilla yleensä ole mitään vaikutusta asiaan). Sekä julkisen että yksityisen terveydenhuollon edustajat ovat jo monien vuosien ajan ehdottaneet, että Kanta-palvelun kulut maksaisi valtio. Kysehän on terveydenhuollon digitaalisesta infrastruktuurista eli vähän kuin toimialan tieverkosta 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Olisin hyvin tyytyväinen jos julkisen palvelun laboratorion tulokset aina näkisi kannasta.
Ilmoita asiaton viesti
Usein Omakannan yhteydessä puhutaan haasteesta, jonka potilaan oma kontrolli tuottaa. Tarkoittaa siis sitä, että potilaalla on mahdollisuus estää määrittelemiensä potilastietojen, sekä resepti- että lääkärikäyntien, näkyminen.
Näetkö, Lasse, tätä ongelmana? Ainakin viitannet asiaan epäsuorasti kirjoituksessasi.
Itse ymmärrän, jos terveyssektorin ammattilaiset potilaan kontrollin ongelmana näkevät. Kuitenkin oma mielipiteeni on se, että kansalaisella tulisi olla oikeus omiin tietoihinsa.
Miten nämä kaksi asiaa, integroidun, kattavan potilastietokannan tavoitellut edut, ja kansalaisen oikeus omiin tietoihin, myös salaamiseen, yhdistetään, on varmasti yksi avain järjestelmän tehostamiseen.
(Tämä sama ”peliteoreettinen” haaste koskee varmasti montaa muutakin tietosuojan osa-aluetta, ml. verotietojen julkisuus.)
Ilmoita asiaton viesti
Potilaan tiedonsaannin parantuminen on varsin positiivinen asia. Tosin on jälleen todettava, että välttämättä ne potilaat, jotka eniten tietoja tarvitsisivat omahoitonsa parantamiseen, eivät niitä välttämättä Omakannasta hae. Tyypillisesti ne, jotka ovat koulutettuja ja muutenkin aktiivisia, hyödyntävät eniten sähköisiä palveluja, mutta hyvä niinkin 🙂 Minusta on kuitenkin hyvä muistaa, että laajaa kansallista potilastiedon arkistoa ja siihen tehtyä merkittävää investointia (Kanta-palvelun kustannustaso vuodelle 2020 on n. 60 milj euroa eli kokonaisinvestointi vuodesta 2007 lähtien lienee jo 0,5 mrd euron luokkaa…) perusteltiin nimenomaan potilasturvallisuuden paranemisella. Palvelun kehittämisessä huomio on viime vuosina kuitenkin keskittynyt muihin asioihin kuin niihin, jotka potilasturvallisuutta aidosti parantaisivat (kuten ajantasainen lääkityslista, potilastietojen parempi käytettävyys muissa terveydenhuollon toimintayksiköissä jne.).
Ilmoita asiaton viesti
Et näy ottavan lainkaan kantaa esittämääni kysymykseen.
Puhut laveasti tiedon saannista, mutta et oikeudesta rajata tietojen saantia, siis sen toimesta, jota tiedot koskevat.
Ilmoita asiaton viesti
Kanta-palveluihin liittyy todellakin noita ongelmia, joista mainitset. Yhtäältä ongelmana on potilaan yksityisyys eli miten hän pystyy vaikuttamaan siihen, kuka hänen potilastietojaan näkee. Toisaalta haasteena on se, miten varmistetaan terveydenhuollon ammattihenkilöiden saamien tietojen oikeellisuus ja täydellisyys. Potilasasiakirjathan laaditaan lähtökohtaisesti terveydenhuollon ammattilaisen toimesta toista ammattilaista varten hoidon jatkuvuuden varmistamiseksi. Jos potilas poistaa tiedoista diagnooseja tai lääkitystietoja, lisääntyvät väistämättä myös hoidon virheet. Kaikissa hoitotilanteissa ei toisaalta aina kaikkia potilastietoja tarvita. Taidanpa kirjoittaa aiheesta erillisen blogin 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Tämä alla olevan mielipidekirjoitukseni (korjasin lehden kirjoitusvirheet), joka on julkaistu eri yhteyksissä ja medioissa, kirjoitin jo vuoden 2016 kesällä, mutta kirjoituksen ydinajatus, parempi lääketurvallisuus, on yhtä ajankohtainen tänäkin päivänä:
Lääketurvaa voisi kehittää
Sähköinen resepti on luotu esteettömäksi ja käyttäjäystävälliseksi, mutta onko se riittävän turvallinen? Miten nykyinen sähköinen lääkemääräys toimii?
Kaikki sähköiset reseptit tallennetaan keskitettyyn tietokantaan, jota kutsutaan Reseptikeskukseksi, rekisterinpitäjänä Kela. Valtakunnallinen Reseptikeskus sisältää kaikki sähköiset reseptit apteekkien toimitusmerkinnöin. Sähköiset reseptit toimitustietoineen säilyvät Reseptikeskuksessa 2,5 vuotta. Sen jälkeen ne siirtyvät Reseptiarkistoon.
Sähköisen reseptin etuna on se, että lääkkeen voi hakea valitsemastaan apteekista. Resepti on aina tallessa.
Reseptin uusiminen on mahdollista Omakanta-nettipalvelussa omia tietoja voi katsoa pankkitunnuksilla, sähköisellä henkilökortilla (HST-kortti) tai mobiilivarmenteella.
Tulee mieleeni ehdotus, voisiko sähköistä reseptijärjestelmää kehittää enemmän itseohjautuvaksi lääketurvallisuuden lisäämiseksi?
Uskon, että nykyisenä digiaikana olisi mahdollista koodata järjestelmään sellaiset lääkkeet ja lääkeaineet, jotka eivät missään tapauksessa sovi samalle potilaalle; tai ne sopivat huonosti ja järjestelmä ehdottaisi vaihtoehtoista lääkettä; tai sellaiset lääkkeet, että ne voimistavat tai mitätöivät toistensa vaikutuksia ym.
Kehittyneempi sähköinen reseptijärjestelmä näyttäisi punaista vilkkuvaa valoa toistensa kanssa käymättömien lääkkeiden kohdalla ja ehdottaisi hoitavalle lääkärille vaihtoehtoista lääkettä tai erityistä huolellisuutta tällaisen lääkemääräyksen annossa. Vain lääkärin kuittaus poistaisi tuon punaisen valon lääkelistalta.
Voisiko uusi sote-järjestelmä ottaa sähköisen reseptin kehityksessä tällaisen digiloikan lääketurvallisuuden eteen?
Niin yksittäiselle potilaalle kuin yhteiskunnallekin palkkiona tästä olisi yksilön terveempi elämänkaari vauvasta vaariin pienemmin kustannuksin ja inhimillisin kärsimyksin.
Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä
Jyväskylä
Lähde:
https://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitus/L%C3%A4%C3%A4ke-turvaa-voisi-kehitt%C3%A4%C3%A4/796063
—
Lasse, olen miettinyt myös sitä, voitaisiinko Omakanta-palveluihin (tai muihin vahvaa tunnistautumista vaativiin potilasrekistereihin) tehdä sellaista palvelua, että sen kautta asiakkaat eli terveydenhuollon asiakkaat voisivat VAPAAEHTOISESTI ITSE ilmoittautua ”koekaniineiksi” tilanteessa, jossa he epäilevät kantavansa jonkin perinnöllisen sairauden geeniä tai vahvaa perinnöllistä taipumusta.
Haluaisin mm. tiedon, miten päästä siihen tutkimukseen mukaan, jossa selvitetään viitasaarelaisen yhden tietyn suvun jäsenten suurta sydänäkkikuoleman riskin kantajajoukkoa.
Toinen, mikä kiinnostaisi on fibromyalgian ja polymyalgian ja ns. vaskuliittisairauksien suvuittaista esiintymistä. Onko niiden perinnöllisyydestä mitään vahvaa näyttöä suvuittain?
Näitä asioita jos kysyy omasta terveyskeskuksestaan, niin saa vain kulmien kohotuksen – ei muuta. Julkiset terveydenhoitopalvelut ovat niin potilasruuhkalla ylibuustattuja ja aliresurssoituja, että tällaisten em. kysymysten esittäjät pistetään äkkiä ”erityistarkkailuryhmään” ;)…
Ilmoita asiaton viesti
Ville Vipunen 8. heinäkuuta vuonna 2016 kommentoi ”Lääketurvaa voisi kehittää” -mielipidekirjoitustani näin:
“Kehittyneempi sähköinen reseptijärjestelmä näyttäisi punaista vilkkuvaa valoa toistensa kanssa käymättömien lääkkeiden kohdalla”
Oivallinen ehdotus ja helppo toteuttaa!”
—
Nyt on mennyt ko. kirjoituksestani jo yli 3 vuotta – eipä ole toteutusta kuulunut…
Lasse, voisitko Sinä ehkä viedä tätä Omakanta-palveluun tehtävää reseptien automaattista turvapalvelua eteenpäin sopivissa yhteyksissä? Ja myös sitä perinnöllisten (suvuittaisten) sairauksien vapaaehtoista rekisteröinti- ja asiointipalvelua?
Ilmoita asiaton viesti
Minun täytyy lisätä vielä edelliseen kommenttiini, että itse olen kokenut saaneeni Omakannasta paljon hyötyä. Reseptien voimassaolon tarkistaminen, lääkkeiden nimien varmistaminen, reseptien uusiminen, lääkärilausuntojen lukeminen, vain muutamia luetellakseni.
Siis kansalaisen ja potilaan kannalta e-Resepti ja Omakanta palvelee erinomaisesti. Järjestelmän toimivuuden kannalta luottamus on tärkeää, molempiin suuntiin.
Koko järjestelmän ekonomiaa en ole pohtinut, olen lähtenyt siitä, että fiksut henkilöt sen ovat rakentaneet.
Jos järjestelmässä on puutteita, tulee olla huolellinen sitä mahdollisesti uudistettaessa/parannellessa, ettei mene lapsi pesuveden mukana.
Ilmoita asiaton viesti
”Lääkärit ja hammaslääkärit voivat edelleen tehdä lääkemääräyksiä Kelain-palvelussa ilman käyttömaksuja silloin, kun palvelua ei käytetä ansaintatarkoituksessa.”
Tarkoittaako tämä, että jos esimerkiksi yksityishammaslääkäri kirjoittaa maksavan potilaan hammashoitoon liittyen tälle e-reseptin veloittamatta tältä e-reseptin kirjoitusmaksua, ei hammaslääkärin tarvitse maksaa kelainpalvelusta (vast.) käyttömaksua.
Ilmoita asiaton viesti
Tarkennusta edelliseen #3097633
”Esimerkiksi muutamia reseptejä vuodessa kirjoittavien hammaslääkärien osalta yhden sähköisen reseptin kustannukset voivat nousta kymmeniin euroihin, kun mukaan lasketaan Kanta-palvelun edellyttämien sähköisten järjestelmien kustannukset.”
Nämä järjestelmien kustannukset junailtiin aikoinaan sellaisiksi, että tarkoituksena oli ajaa yksityiset lääkärit pois markkinoilta. Kelaimen käyttöoikeuden perusmaksu oli ainakin alkuaikoina 120 €/kk eli kerran viikossa reseptin kirjoittavalle (40 vko/v) reseptin ”lisähinnaksi” tuli 12kk*120/ €/kk / 40 = 36 €. Jos lääkekuurin hinta on 6 €, niin varmaan potilas ihmetteli hinnoittelua.
Ilmoita asiaton viesti