e-Reseptin haasteet

Suomalaisilla on hyvin laaja pääsy omiin potilastietoihinsa. Helsingin Sanomissa 3.1.2020 julkaistun artikkelin mukaan (https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006361595.html) noin puolet suomalaisista käyttää Kelan ylläpitämää Omakanta -palvelua. Suomessa on jo yli 10 vuoden ajan ns. asiakastietolailla (laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä 159/2007) velvoitettu terveyspalvelujen tuottajat siirtämään tiedot omista sähköisistä potilastietojärjestelmistään kansalliseen potilastiedon arkistoon. Alun perin lain tarkoituksena oli parantaa potilasturvallisuutta mm. tuomalla toisen terveydenhuollon toimintayksikön potilastiedot muiden terveydenhuollon toimijoiden käyttöön (esimerkiksi sairaaloiden päivystyksessä) sekä parantaa lääketurvallisuutta. Potilastiedon arkiston käytännössä tärkeimmäksi toimintamuodoksi tuntuvat kuitenkin tulleet juuri potilaan tiedonsaannin toteuttaminen sekä toisaalta Kanta-palveluun kuuluva sähköinen resepti (e-Resepti).

Useimpien potilaiden kannalta sähköinen resepti on helpottanut asiointia terveydenhuollossa. Myös toisen puolesta asiointi on mahdollista, vaikka aivan helppoa tämä ei ole esim. omaishoitajille ollut. Apteekkiasiointi-valtuus annetaan Suomi.fi-verkkopalvelussa, jonne tunnistaudutaan pankkitunnuksilla, mobiilivarmenteella tai sirullisella henkilökortilla. Valtuutetulla henkilöllä on oikeus potilaan puolesta noutaa apteekeista reseptilääkkeitä, pyytää reseptin uusimista, tarkistaa Kela- ja reseptitietoja, mitätöidä reseptejä ja pyytää yhteenvetoa resepteistä toisen puolesta. Potilastietojen näkymisestä ja toisen puolesta asioinnista ovat julkisuudessa meteliä pitäneet lähinnä alaikäisten lasten vanhemmat, mutta terveydenhuollon toiminnan kannalta ainakin yhtä tärkeää on, että monisairaiden vanhustenkin asioita voivat omaiset hoitaa silloin, kun vanhus ei siihen enää itse pysty.

Vuoden 2017 alusta lähtien lääkemääräykset on kaikissa tilanteissa tullut tehdä sähköisesti. Käytännössä ainoastaan ns. eurooppalainen lääkemääräys (https://www.fimea.fi/documents/160140/764653/25436_PDF_2014-01-23_MAARAYS_Eurooppalainen_laakemaarays_FI_2_.pdf) voidaan tehdä paperisella reseptilomakkeella, mutta Suomessa tehdyllä eurooppalaisella lääkemääräyksellä ei voi ostaa lääkkeitä Suomessa. Puhelinresepti on mahdollinen poikkeustilanteissa, kuten sähköisen potilastietojärjestelmän tai e-Reseptin toimintahäiriötilanteessa. e-Resepti on järjestelmänä varsin kallis. STM vahvistaa vuosittain ns. maksuasetuksella e-Reseptin käytöstä terveydenhuollon toimintayksiköiltä perittävät maksut (https://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/terveydenhuollon-valtakunnallisten-tietojarjestelmapalveluiden-kayttomaksut-vuodelle-2020-on-vahvistettu). Kunnallisilta terveydenhuollon palvelujen antajilta v. 2020 Kanta-palveluista perittävä maksu on 2,196 euroa kutakin kunnan asukasta kohden. Yksityisiltä terveydenhuollon palvelujen antajilta perittävä maksu on 0,371 euroa jokaisesta yksityisen terveydenhuollon palvelujen antajan laatimasta sähköisestä lääkemääräyksestä. Julkisen terveydenhuollon korotukset vuoden 2019 maksuihin nähden ovat vaatimattomat 30 %. Tiukka sähköisen reseptin käyttöpakko on joissain tilanteissa johtanut melkoisiin turhiin kustannuksiin. Esimerkiksi muutamia reseptejä vuodessa kirjoittavien hammaslääkärien osalta yhden sähköisen reseptin kustannukset voivat nousta kymmeniin euroihin, kun mukaan lasketaan Kanta-palvelun edellyttämien sähköisten järjestelmien kustannukset. Hammassärkyisen potilaan antibioottireseptille tulee näin melkoisesti hintaa.

Nykyisin myös noin neljännes kaikista uusimispyynnöistä tehdään Omakannan kautta. Reseptin uudistamispyyntöjä oli tehty Omakannassa 8,6 miljoonaa kertaa. Monet perusterveydenhuollon lääkärit ovatkin kokeneet itsensä tässä järjestelmässä lähinnä reseptinuudistamisautomaateiksi. Valitettavasti uusittavan reseptin tarpeellisuuden tarkastamiselle saati potilaan kokonaislääkityksen kuntoon saattamiselle ei perusterveydenhuollon nykytilanteessa juurikaan jää aikaa. Sähköinen resepti onkin Suomessa ilmeisesti lisännyt esimerkiksi bentsodiatsepiinilääkeiden määräysten uudistamista (https://vatt.fi/artikkeli/-/asset_publisher/tutkimus-sahkoinen-resepti-voi-lisata-laakehaittoja), vaikka näihin PKV-lääkkeisiin kehittyy helposti riippuvuus.

Sähköiseen reseptin uskottiin alun perin helpottavan potilaan kokonaislääkityksen seuraamista. Valitettavasti Kanta-palvelut eivät nykyisellään tuota terveydenhuollon käyttöön tietoa potilaan ajantasaisesta lääkityksestä. Monet perusterveydenhuollon lääkärit ovat pitäneet ensisijaisen tärkeänä, että kehityspanosta Kanta-palveluissa kohdistettaisiin lääkitystietojen paremman ajantasaisuuden ja käytettävyyden varmistamiseen. STM onkin marraskuussa 2019 käynnistänyt konsulttiselvityksen lääkityslistan valmistelutilanteesta (https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/laakityslistan-valmistelu-ei-ole-edennyt-toivotulla-tavalla/).

Sähköisen reseptin uskottiin estävän reseptiväärennöksiä. Näitä e-Resepti lienee todellakin vähentänyt, vaikka rikostilastot eivät reseptinväärennöksiä muista väärennysrikoksista erittele. Lääkkeiden väärinkäyttäjät saattavat nykyään kuitenkin käyttää toisen henkilön identiteettiä ja hakea sitten apteekista itselleen muodollisesti toiselle henkilölle määrättyjä PKV-lääkkeitä. Tällöin ongelmaksi muodostuu aiemman lisäksi se, että lääkitystiedot voivat jonkun potilaan osalta olla aivan virheelliset, kun hänen tietoihinsa on kirjattu jonkun muun hänen nimellään apteekista hakemia lääkkeitä. Apteekkihan ei välttämättä kovin tarkkaan lääkkeen hakijan henkilöllisyyttä tarkista, jos hänellä on esittää e-Reseptistä potilaalle tulostettu potilasohje.

Sähköinen resepti sinänsä on varmasti tarpeellinen digitaalisen palvelun muoto. On kuitenkin varsin kyseenalaista, onko Suomessa toteutettu ratkaisu tuonut niitä hyötyjä, joita palvelua suunniteltaessa sen ajateltiin tuovan. Lääkehuollon kustannukset eivät Suomessa ole alentuneet ja lääkkeiden toimitushäiriöt ovat enemminkin lisääntyneet kuin vähentyneet (toki aivan sähköisestä reseptistä riippumatta, mutta järjestelmä ei toisaalta anna tietoa siitä, että jokin lääke ei ole saatavissa). Potilasta hoitavilla terveydenhuollon ammattihenkilöillä ei ole Kanta-palveluista saatavilla tietoa potilaan kokonaislääkityksestä. Lupaukset sähköisen reseptin tuomasta paremmasta potilasturvallisuudesta ovatkin pitkälti jääneet lunastamatta.

LasseLehtonen
Kokoomus Espoo
Ehdolla eduskuntavaaleissa

Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajana ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Olen osallistunut terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH). Kuulun myös Eroon koronasta -tutkijaryhmään. Jaan tässä blogissa tietoa ja omia ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon tilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä. Olen ehdolla Uudeltamaalta kevään 2023 eduskuntavaaleissa: https://lehtonenlasse.fi/

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu