Hyvinvointialueen ammatinharjoittajamalli ei ottanut tulta
Lääkärikunnassa on melkoinen yksimielisyys sen suhteen, että sairaanhoitomme on yhä suuremmissa ja suuremmissa vaikeuksissa – Sanna Marinin hallituksen tekemästä sote-uudistuksesta huolimatta taikka juuri sen takia. Vaikeuksien ratkaisukeinoista ei sen sijaan vallitse laajaa yksimielisyyttä. Välillä sairaanhoitoon kaivataan tiukempaa ohjausta tai priorisointia – välillä taas moititaan uusia järjestäjäorganisaatioita (hyvinvointialueita) liian byrokraattisiksi ja paikallisia oloja huonosti tunteviksi. Rahasta on tietysti aina puute, vaikka sote-menot Suomessa ovat vuoden 2021 noin 19,8 mrd euron tasosta nousseet valtion budjetissa 26,2 mrd euroon vuodelle 2025.
Melkoinen yksimielisyys kuitenkin vallitsee sen osalta, että hoidon heikko jatkuvuus on Suomessa iso ongelma ja että tuon ongelman ratkaisuna pitäisi olla siirtyminen omalääkärimalliin. Omalääkärimallia (ns. perhelääkäri) hyödynnetään useimmissa Euroopan maissa ja muuallakin. Tutun lääkärin ei tarvitse aloittaa perehtymistä potilaan ongelmiin aivan alusta alkaen, joten hoitokokemus on miellyttävä niin potilaalle kuin hoitavalle lääkärille. Kun aikaa ei kulu potilashistorian opiskeluun, voidaan hoitokäynti käyttää tehokkaasti kulloistenkin ongelmien ratkaisuun. Näin vastaanottotoiminta nopeutuu ja tehostuu. Tuottavuuseroa omalääkärimallin ja suomalaisen terveyskeskusmallin välillä kuvaavat hyvin käyntimäärien erot tanskalaisen ja suomalaisen lääkärin välillä. Tanskan n. 3300 omalääkäriä tuottaa vuodessa yli 5 kertaa enemmän potilaskäyntejä kuin Suomen n. 4100 terveyskeskuslääkäriä. Tanskan tuotantoluvuilla pitäisi Suomen lääkärien määrän hyvin riittää perustason lääkäripalveluiden tuotantoon.
Tanskassa omalääkärit toimivat itsenäisinä ammatinharjoittajina (so. yksityislääkäreinä), mutta heidän palkkionsa maksetaan Tanskassa terveyspalveluista vastaavan viiden alueen (Region) toimesta. Suomessakin on aloitettu kokeiluja, joissa ammatinharjoittajalääkäreitä yritetään saada hoitamaan hyvinvointialueen potilaita. Erityisesti Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue on halunnut kokeilla ammatinharjoittajamallia ja hyvinvointialue käynnisti keväällä 2024 julkisen hankintamenettelyn tehdäkseen palvelusopimuksen toiminnasta kiinnostuneiden ammatinharjoittajalääkärien kanssa. Tulos oli kuitenkin pannukakku, kun yksikään lääkäri ei tehnyt tarjousta ammatinharjoittajamalliin osallistumisesta (Ammatinharjoittajapilotti ei alkanut toivotulla tavalla Länsi-Uudellamaalla – Vain yhden lääkärin kanssa on tehty sopimus | Mediuutiset). Yhden lääkärin kanssa on sittemmin kuitenkin saatu mallin pilotoinnista sopimus aikaan.
En ole itse hämmästynyt siitä, etteivät ammatinharjoittajalääkärit suurin joukoin riennä julkisessa hankintamenettelyssä tekemään tarjousta lääkäripalvelujen tuottamisesta. Julkinen hankintamenettely on varsin raskas ja byrokraattinen prosessi, eikä vilkasta potilasvastaanottoa pitävillä lääkäreillä taida olla kiinnostusta tarjouksen vaatimiin paperitöihin. Työskentelyyn ammatinharjoittajana hyvinvointialueelle liittyy lisäksi muitakin haasteita, jotka voivat vähentää lääkäreiden kiinnostusta tällaiseen malliin.
Lääkärit haluavat toimia ammatinharjoittajina tyypillisesti, koska heillä on tässä ominaisuudessa suurempi itsenäisyys ja toimintavapaus, kuin virkalääkäreillä. Itsenäinen ammatinharjoittaja voi käytännössä täysin vapaasti päättää omat työaikansa. Vaikka lääkäri toimisi hyvinvointialueella ammatinharjoittajana, on hän kuitenkin sopimuksessa sitoutunut tietyn palvelun tuottamiseen eli jonkin verran vähemmän vapauksia tuo malli tarjoaa kuin itsenäisenä ammatinharjoittajana toimiminen. Itsenäinen ammatinharjoittaja voi myös varsin vapaasti valita potilaansa.
Kokoustamista, konsultointia taikka kirjaamistehtäviä on yksityislääkärillä vähemmän kuin virkalääkärillä. Jos ja kun ammatinharjoittajamallissa hyödynnetään hyvinvointialueen potilastietojärjestelmää, joutuu ammatinharjoittajamallin lääkäri helposti ajankäytöltään samoihin haasteisiin kuin virkalääkärit. Kirjaaminen vie kovin suuren osan tehokkaasta vastaanottoajasta. Tämä taas on pois tuottavasta vastaanottotoiminnasta eli käytännössä ammatinharjoittajamallissa lääkäri ehtisi katsoa vähemmän potilaita kuin itsenäisenä ammatinharjoittajana. Tämä taas leikkaisi lääkärin ansioita, jotka perustuisivat ammatinharjoittajamallissakin hoidettujen potilaiden määriin.
Vastaanottoa pitävän lääkärin tuntipalkkakin tuppaa olemaan korkeampi kuin samoja potilaita hoitavan virkalääkärin. Itsenäinen ammatinharjoittaja määrittää näet itse vastaanottonsa taksan, jolloin suosittu lääkäri voi nostaa taksojaan sen mukaan mitä potilaat ovat valmiita maksamaan. Ammatinharjoittajamallissa lääkäri sitoutuu tiettyyn palkkiotasoon, mikä tyypillisesti on alempi kuin itsenäisen ammatinharjoittajan palkkiotaso.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue kertoo selvittäneensä ammatinharjoittajamallinsa verotuksellisia vaikutuksia. Olen tästä hiukan epäileväinen, kun Suomessa sellainen toiminta, jossa tuotetaan hyvinvointialueen tiloissa palveluja hyvinvointialueen potilaille, jotka kirjataan hyvinvointialueen tietojärjestelmään, katsotaan verotuksessa helposti työsopimukseksi aivan siitä riippumatta, miten palvelusopimus on asiakirjoihin otsikoitu.
Kuten edeltä käy ilmi, suunniteltu ammatinharjoittajamalli ei tarjoa lääkärille etuja perinteiseen lääkärin yksityisvastaanottoon verrattuna (ainakaan tilanteessa, joissa yksityisille lääkäripalveluille on runsaasti kysyntää). Pidänkin itse huomattavasti nopeampana tapana omalääkärimallin aikaansaamiseen sairaanhoitokulujen Kela-korvauksen uudistamista, mitä Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmassakin esitetään. Sairaanhoitokulujen Kela-korvaus maksetaan jo nyt hyvin toimivan suorakorvausjärjestelmän kautta, joten se ei vaadi uusia IT-investointeja. Yksityisten lääkäripalvelujen käyttäjä voi varsin vapaasti valita ja vaihtaa lääkäriä, jolloin omalääkärijärjestelmä syntyy luonnostaan, jos hoitoon ollaan tyytyväisiä. Hoidon jatkuvuutta voi vielä tukea sillä, että sairaanhoitokulujen korvausmäärä riippuu itse valitun omalääkärin käytöstä.
Suomessa vasemmisto on perinteisesti suhtautunut kielteisesti yksityislääkäripalveluihin ja sairaanhoitokulujen korvaamiseen sairaanhoitovakuutuksesta (eli Kela-korvaukseen). Julkinen sairausvakuutus toimii kuitenkin erinomaisesti monissa Euroopan maissa ja varmistaa nopean hoitoon pääsyn perustasolla ammatinharjoittajana toimivalle lääkärille. Suomalaiset julkista tuotantoa ihannoivat uudistukset ovat sen sijaan tyypillisesti kerta toisensa jälkeen vain heikentäneet perustason lääkäripalveluiden saatavuutta samalla kun palvelutuotannon kustannukset uhkaavat karata käsistä.
Lasse, hyvä muistutus ja nosto! 😃
Esim. harvinaissairauksien hoito nykyisellään vaatisi ehdottomasti ns. omalääkärimallin, koska julkinen perusterveydenhuolto yrittää ikään kuin palvella tätä ryhmää, mutta epäonnistuu siinä surkeasti.
Yliopistollisiin sairaaloihin on puolestaan mahdotonta saada sellaista niin kattavaa lähetettä ja julkista rahoitusta, jolla ko. harvinaissairaus saadaan diagnosoitua.
Epämääräinen ja ”vain sinne päin oleva” harvinaissairauden diagnoosi kun ei auta ketään, vaan rasittaa turhaan niin potilasta, eläkeyhtiöitä, vakuutusyhtiöitä kuin julkista terveydenhuoltoakin, niin perus- kuin erikoissairaanhoitoakin.
Ja vaikeuskerrointa lisää vielä se, jos julkisella puolella annettu hoito on aiheuttanut/ laukaissut tällaisen harvinaissairauden kehittymisen. Silloin tilanteen puolueeton selvitys ja hoidon toteutus on mahdoton.
Potilas- ja lääkevahinkojen selvitys tulisi antaa heti esim. Otkesille ym. puolueettomalle elimelle. Potilasvakuutuskeskuksen asiantuntijalääkäreiden esteellisyystilannetta (sama lääkäri hoitanut potilasvahinkopotilasta!) ei saada nykyisessä mallissa mitenkään oikeudellisesti ratkaistua.
Varsinkin kun pahimmassa tapauksessa VALVIRA kääntää potilas- ja lääkevahinkopotilaan tekemät vaarailmoitukset vain kanteluiksi, joista ei voi edes jatkovalittaa.
Harvinaissairaat potilas- ja lääkevahinkopotilaat tarvitsevat nykyisessä tilanteessa Yhdenvertaisuuslain mukaisena kohtuullistamisena tällaisen spesiaalin omalääkärin; ja se voisi hyvin olla juuri nostamasi ammattiharjoittajamallilla hoidettu ”asiantuntija- ja lääkäripesti”, jossa määrätyt pätevät (ja kokeneet) erikoissairaanhoitotason omalääkärit tekevät julkisen puolen ”edestä” sovitusti ko. tapaturma- tai potilasvahinkopotilaan tutkimuksen ja hoidon, ja ilman, että tarvitaan aina edes julkiseen harvinaissairauksien yksikköön tehtävää lähetettä.
Markkinaehtoisesti tällainen em. omalääkäriverkosto aikaa myöten itsensä kannattavasti hinnoittelee. Puskaradio pitää siitä huolen – ja ”hyvä kello kauas kuuluu”..
Em. väliinputoajaryhmät ainakin tästä ehdottamastasi mallista välittömästi hyötyisivät. Nykyisessä mallissa näitä em. ryhmiä syrjitään ja potilas- ja lääkevahinkoja piilotellaan viimeiseen asti.
Potilaan oikeusturva ei nykymallissa toteudu niin, että esim. esteellisyydet Potilasvakuutuskeskuksen omien asiantuntijalääkäreiden päätöksenteosta saataisiin kitkettyä pois..
Ilmoita asiaton viesti
Olkoon mallli mikä tahansa, työterveyden yksityislääkärit hoitavat helpoimmat potilaat, kun heidän palvelujaan tarvittaisiin perusterveydenhoitoon.
Julkinen taas hoitaa ikääntyneet, jotka kuormittavat koko terveydenhuoltoa suhteessa 80% kustannuksista / 20 % volyymista.Yliopistolliset/ keskussairaalat vastaavat ihan kaikista ”jälkien siivouksestakin” ml. yksityisten virheet.
Julkiset ostopalvelut yksityisiltä pitää mitoittaa hinnoiltaan siten, että ne
sopivat julkisen verovaroin kustannettavaan malliin.
Eräs ratkaisu on Pirhan- Sydänsairaalan- Fimlabin malli, joka on tehokas ja myös julkiesssa ”ohjauksessa”.
Entä terveysvakuutusjärjestelmä laajasti toteutettuna, joka
kattaisi myös pitkälle ikääntyneet.
Ilmoita asiaton viesti
Ottaa tulta kun mätä verorahoilla oleskelu loppuu mutta ei lopu ennenkuin veronmaksajat huomaa tän touhun.
Ilmoita asiaton viesti
Entäpä menestyksellinen Alankomaiden malli terveydenhoidossa ja vanhustenhoidossa ?
Suomen patavasemmisto keskustoineen ei ole parhaan asiakasystävällisen hoidon asialla. Yle julkaisi viime viikolla statistiikkaa, jonka mukaan Suomessa on kaikkein eniten hoitajia muuhun Eurooppaan verraten väestömäärältään, ja lääkäreiden määrä yksi maanosan pienemmistä sinänsä.
Ilmoita asiaton viesti
Omalääkäriperiaate on ilman muuta ylivertainen. Kirjoituksesta saa kuitenkin kuvan, että se olisi mahdollista vain ammatinharjoittajalääkärien kautta. Ei ole mitään estettä, etteikö se onnistuisi julkisellakin puolella.
Asetelma, jossa yksityislääkärit käyttäisivät valtion tarjoamia resursseja, eli työvälineitä ja -tiloja, on kyseenalainen muutenkin kuin verotuksen näkökulmasta. Mikä yrittäjä on semmoinen, jolta puuttuvat kaikki riskit? Näen tässä yrityksen tehdä lääkärille suojatyöpaikka, jossa ovat tarjolla kaikki edut. Julkista terveydenhuoltoa ei myöskään voida rakentaa työterveyden käytäntöjen pohjalle. Ei yhteiskunta toimisi, jos kaikki tekisivät töitä korkealla palkalla silloin kun sattuu huvittamaan. Kyllä lääkäreiden pitää mukautua samoihin käytäntöihin kuin muidenkin työtätekevien.
Yksityislääkäri voi tosiaan nostaa taksojaan sen mukaan mitä potilaat ovat valmiita maksamaan, mutta ei lääkäreillä voi olla oikeutta ”verottaa” sairaita heidän maksukykynsä mukaan. Markkinatalous ei sovi terveydenhuoltoon, koska sairaat ovat pakkoraossa eivätkä missään valintatilanteessa.
Tilanteeseen olisi oiva ratkaisu – Pelkistetty Sote. Se on yksinkertaisuudestaan huolimatta kuitenkin ilmeisen vaikea toteuttaa, koska se leikkaisi kahden keskeisen osapuolen etuja: lääkärien tavoittelemia moninkertaisia tuloja ja puolueiden yli äyräiden paisunutta roolia terveydenhuollossa. Siis ihanteellinen sote-uudistus on pitkälti näiden osapuolten panttivankina.
Omalääkäriperiaatteen käyttöön oton lisäksi Pelkistetyssä Sotessa terveydenhuolto järkeistettäisiin hyödyntämään täysimittaisesti nykypäivänä käytettävissä olevia mahdollisuuksia, jotka paljolti kytkeytyvät tietotekniikan hyödyntämiseen. Enää ei voida edetä osaoptimoiden ja vanhaa paikkaamalla. Vuosikymmenten aikana on päädytty tilanteeseen, jota voi verrata työhaalareihin. Jos on paikka paikan päällä haalarit eivät enää täytä alkuperäistä tehtäväänsä, vaan pitää tehdä kokonaan uudet.
Vastaava vertailukohta löytyy ohjelmoinnista. On tavanomaista, että alkujaan yksinkertainen ja hyvin toimiva ohjelma menee sitä kehitettäessä ajan mittaan niin monimutkaiseksi ja kankeaksi, ettei siitä enää voi korjaamalla saada kelvollista, vaan sen rakenteet on suunniteltava uudella tavalla. Terveydenhuollossa on käynyt juuri näin. Sitä on kehitetty pala palalta, jolloin kokonaisuus on jäänyt hunningolle. Yhä suurempi osa työpanoksesta on siirtynyt varsinaisesta terveydenhoidosta byrokratiaan ja toisarvoisiin toimintoihin. Suomen terveydenhuollon tehottomuus on kasvanut kohtuuttomaksi – enkä nyt tarkoita julkista puolta vaan kokonaisuutta.
Uudistuksessa pitäisi siis lähteä liikkeelle varsin puhtaalta pöydältä ja tämän hetken poliittiset ”realiteetit” sivuuttaen. Lähden ajatuksesta, että jos asiat selvitellään juurta jaksain ja rehellisesti, ”realiteetit” voivat nopeastikin muuttua. Vastaavastahan löytyy paljon esimerkkejä – jopa suurvaltapolitiikassa esim. Saksojen yhdistyminen. Tällä hetkellä puolueet eivät halua kuullakaan terveydenhuollon kokonaisuudistuksesta. Ovathan ne juuri saaneet läpi puoluevallan kaikkien aikojen suurimman yksittäisen puoluevallan laajennuksen.
Monitahoisen terveydenhuoltojärjestelmän kokonaisremontti on haastava, sillä kyseessä on ns. pirullinen ongelma, johon ei edes ole lopullista ratkaisua. Se tarkoittaa myös, että suunnittelussa on huomioitava terveydenhuollon tähän asti unohdettu dynaaminen luonne. Keinot pirullisen ongelman hallintaan kuitenkin tunnetaan. Lähtökohtia ovat kaiken epäolennaisen karsiminen ja synergiaetujen hyödyntäminen. Tehtävä ei ole mahdoton, sillä kaikkea ei tarvitse toteuttaa yhdellä kertaa ja siinä voitaisiin osin edetä alueellisestikin vaiheistaen.
Ilmiselvä alku positiivisen kehityksen kierteelle saataisiin rahoituksen yksikanavaistamisesta, joka on, kaikki synergiaedut huomioiden, järkevintä toteuttaa verotuksen kautta. Siis myös omavastuut hoidosta ja lääkkeistä poistuisivat. Jo nyt noin kaksi kolmasosaa kustannuksista hoidetaan näin, joten muutos olisi teknisesti mitätön toimenpide. Se kuitenkin poistaisi valtavasti kallista byrokratiaa rahoituksesta, laskutuksesta, korvauksista ja sääntelyistä. Puhutaan miljardiluokan säästöistä.
Terveydenhoidon maksuttomuus kattaisi myös yksityisen puolen, jolloin asiakas saisi suorakorvauksen julkisen puolen omakustannushinnan mukaan. Kansalaisilla olisi täydellinen valinnanvapaus ja käytännössä lompakon paksuudesta riippumattomat terveyspalvelut. Kun vielä lopetettaisiin epäterve käytäntö, jossa lääkärit voivat työskennellä sekä julkisella että yksityisellä puolella, alalle syntyisi vapaa kilpailu, joka pitäisi palkkahissin kohtuuden rajoissa. Valtion kustannukset olisivat vapaasti muotoutuvista markkinaosuuksista riippumattomia.
Pelkistetyn Soten tasa-arvoinen terveydenhuolto olisi ylivoimaisen edullinen. Sen myötä myös lääkäripula ja jonot olisivat historiaa. MUTTA mikä panee pallon vierimään?
Ilmoita asiaton viesti
Jäi mieleen nuo seikat koskien tietojärjestelmiä. Tuon tässä esille omakohtaisen kokemuksen ja tunnustan että en tiedä osasinko sitä softaa oikein käyttää mutta näin asia meni: hiffasin että sukka kastuu läpi ja sen mukana että ukkovarpaan kynnen alta lykkää eritettä. Tietokoneella yhteys ”klinik”-softan avulla omaan hyvinvointialueen terveysasemaan kirjoittamalla ja ruksaamalla monta sivua jonka avulla viestini vastaanottaja sitten päättelee onko tarvis minulle järjestää kiireellinen vai kiireetön hoito?
Olin varannut mukaan pari digikuvaa varpaan tilanteesta mutta en löytänyt ”klinik”-softasta paikkaa mihin liittää valokuvat. Apu sinänsä lähellä kun avasin tietokoneella toiseen ikkunaan toisen softan, Maisan, jolla voin lähettää terveysasemalle nuo valokuvat. Toisin sanoen kirjoitin sinne ”klinik”-softaan että valokuvat tulevat sitten Maisan kautta.
Maanantai-aamupäivänä sitten tuli 1 tekstiviesti ja kpl Maisa-sähköpostia että viestit ja kuvat otettu vastaan, ja että järjestävät minulle lääkärin etävastaanoton. Homma hoitui terveysaseman osalta kiitettävästi (iso kiitos) mutta tietokonemaallikkona jäi mieleen olisiko asiassa tullut toimeen joko ”klinik”- tai Maisa-softalla?
Ilmoita asiaton viesti