Hyvinvointialueiden rahat eivät nykypalveluihin riitä

Sanna Marinin hallituksen viimeinen budjetti on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä. Budjetti on yli 8 mrd euroa alijäämäinen ja tukeutuu runsaaseen lainanottoon. Vuoden 2023 alusta aloittavien uusien hyvinvointialueiden rahoitus on silti riittämätön. Hyvinvointialueiden omien arvioiden mukaan vuodelle 2023 tarvittaisiin ainakin 1 miljardin euron verran lisärahoitusta, jotta nykyiset palvelut pystytään ensi vuonnakin tuottamaan. Itse hallintouudistus ja siihen liittyvät tietojärjestelmämuutokset vaativat nekin oman lisärahoituksensa. Marinin hallitus on lisäksi tänä vuonna annetuilla lakimuutoksilla kiristänyt hoitoon pääsyn aikarajoja, mikä aiheuttaa vielä lisää kuluja hyvinvointialueille. Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru nosti rahoitusongelman esiin vaatiessaan 700 miljoonan euron lisärahoitusta hyvinvointialueille hoitojonojen purkamiseen (Kiuru: Hoitovelan purkamiseen tarvitaan 700 miljoonaa euroa jo ensi vuonna – Politiikka | HS.fi). Kun valtion tulot eivät vuonna 2023 juurikaan kasva, tulisivat nuo lisämenot rahoitettavaksi lähinnä valtion velkaa kasvattamalla.

Kannatusgallupeja johtavan Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo on puolestaan väläyttänyt valtion velkaantumiskehityksen pysäyttämistä vaatimalla seuraavan 8 vuoden ajaksi vuosittain yhden miljardin euron säästöjä valtion menoihin. Näin valtion talous saataisiin kahdessa hallituskaudessa tasapainoon. Säästöjä pitäisi hakea mm. asumistuesta ja työttömyysturvasta (Petteri Orpo: Hallitus näyttää toimintakyvyttömältä – ”Veikkaan, että he kitkuttelevat eteen päin” (yle.fi)). Orpo vetoaa säästöjen suuruuden osalta Talouspolitiikan arviointineuvoston hyvin samankaltaisiin säästötavoitteisiin. Osa säästötarpeesta voidaan ehkä kattaa maan talouden ja valtion tulojen kasvulla, mutta pidän itse melko epätodennäköisenä, että Suomen työikäisen väestön määrän supistuessa lähivuosina taloudessammekaan tapahtuisi merkittävää kasvua. Venäjään kohdistuvat pakotteet ja niistä aiheutuvat kustannuspaineet eivät nekään helpota kasvun aikaan saamista. Lisäksi valtion korkomenojen kasvu lisää edelleen muihin menoihin kohdistuvia säästöpaineita. Valtion lainojen korkojen maksuun ei lisävelkaa ole järkevää ottaa.

Valtion budjetin n. 80 mrd euron loppusummasta noin puolet aiheutuu sosiaaliturvan menoista. Näistä n. 22,5 mrd menot hyvinvointialueiden rahoittamiseksi ovat valtiovarainministeriön menoluokassa ja n. 17,5 mrd muut sosiaali- ja terveydenhuollon menot STM:n menoluokassa (HE_154+2022.pdf (eduskunta.fi)). STM:n menoista suurimmat liittyvät toimeentuloturvaan (asumistuki, toimeentulotuki, työttömyysturva perhe-etuudet, eläkkeet). Kaikki puolueet ovat sitoutuneet kasvattamaan tutkimuksen- ja tuotekehityksen menoja, joiden pitäisi lähivuosina nousta n. 4 %.iin BKT:stä. Lisäksi vallitsevasta maailmanpoliittisesta tilanteesta johtuen myös maanpuolustuksen menot tulevat varmasti kasvamaan. On melko selvää, että jos valtion velkaantumista halutaan hillitä, on sosiaaliturvan menoista pakko säästää.

Universaalit koulutus- ja terveyspalvelut ovat pohjoismaisen hyvinvointivaltion kovaa ydintä. Olemme terveydenhuollon rahoituksessa viimeisen vuosikymmenen aikana kuitenkin pudonneet pahasti muiden Pohjoismaiden kelkasta. Rikas Norja käytti v. 2019 terveydenhuoltoon 4661 euroa asukasta kohden, Tanska 3786 euroa, Ruotsi 3837 euroa ja Suomi vain. 3153 euroa (State of Health in the EU : Country Health Profiles | OECD iLibrary (oecd-ilibrary.org)). Vielä huolestuttavampaa on, että Suomessa poikkeuksellisen suuri osuus terveysmenoista on potilaiden tai työnantajien maksamia, ja julkisen rahoituksen osuus oli niistä v. 2020 vain 79 %, kun se esim. Ruotsissa oli 86 % (OECD Health Statistics 2022 -taloustietoja | Kuntaliitto.fi). Julkista rahoitusta vertaamalla voidaan todeta, että Ruotsissa terveydenhuollon 3300 euron julkinen rahoitus asukasta kohden on jo n. 32 % suurempi kuin Suomen 2491 euroa. Kuitenkin Suomessa kuvitellaan, että pystymme tuottamaan suurin piirtein samankaltaiset julkiset terveyspalvelut väestöllemme, kuin mitä muut Pohjoismaat tekevät.

Suomen terveydenhuollon käyttötalousmenojen suhde bruttokansantuotteeseen oli 9,5 % vuonna 2020, kun se OECD-maissa on keskimäärin 9,7 % ja Ruotsissa 11,5 %. Terveysmenojen BKT-osuus kuvaa hyvin kansantalouden arvoasetelmaa. Hyvinvointivaltiossa terveysmenojen osuus on tyypillisesti yli 10 % BKT:stä. Suomi on nyt Pohjoismaista ainoa, jossa terveysmenot asukasta kohden ovat alle EU:n 3521 euron keskiarvon. Alamme siis EU:ssa kuulua enemminkin köyhien maiden, kuin pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden joukkoon. Valitettavasti se näkyy niin terveyspalvelujen saatavuudessa kuin vanhuspalvelujemme laadussa.

Haaste hyvinvointipalvelujen riittävän rahoituksen turvaamiseen tilanteessa, jossa valtion menoihin kohdistuu merkittäviä säästöpaineita, on melkoinen. Minusta on kuitenkin edellisten lukujen valossa selvää, että julkisesta terveydenhuollosta ei voida säästää, mikäli haluamme jatkossakin kuulua pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden joukkoon. Päinvastoin meidän on tulevaisuudessa pyrittävä rahoituksen ja palvelujen tasossa jälleen kohti muiden Pohjoismaiden tasoa.

Suomessa terveysmenojen osuus BKT:stä on pienempi kuin muissa Pohjoismaissa, mutta vastaavasti erilaisten tulonsiirtojen osuus BKT:stä (n. 13 %) on korkeampi kuin mitä ne ovat muissa Pohjoismaissa (n. 11 %). Kun verotusta ei ole enää mahdollista kiristää niin, että se toisi valtiolle merkittäviä lisätuloja ilman negatiivisia vaikutuksia talouteen ja kun valtion lainanottoa pitäisi vähentää, jää ainoaksi järkeväksi tavaksi terveyspalvelujen rahoituksen turvaamiseen rahoituksen löytäminen valtion budjetin sisältä. Pohjoismaisittain ylisuurista tulonsiirroista pitäisikin jatkossa ohjata rahoitusta nyt pohjoismaisittain alirahoitettuihin terveys- ja vanhuspalveluihin. Erityisesti on varottava, ettei hyvinvointivaltiota pelastettaessa säästetä noita hyvinvointivaltion ydinpalveluja kuoliaaksi.

+9
LasseLehtonen
Sitoutumaton Espoo

Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajana ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Olen osallistunut terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH). Kuulun myös Eroon koronasta -tutkijaryhmään. Jaan tässä blogissa tietoa ja omia ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon kehitysnäkymistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu