Infodemiaa vaiko joukkoälyä

Infodemialla tarkoitetaan wikipedian ”määritelmän” mukaan epidemian yhteydessä julkaistavaa ylenmääräistä informaatiota. Tuo informaatio on niin iltapäivälehtien runsaita lööppejä, sosiaalisen median vilkasta tiedonjakoa kuin osin tietoista disinformaatiota jonkun tahon omien päämäärien edistämiseksi. Todella globaalista toimintaympäristöstämme kertoo paitsi koronaviruksen leviäminen kaikkiin maanosiin parissa kuukaudessa myös se, että viimeisin tieto pandemiasta on melkein kaikkien saatavissa ja lähes reaaliaikaisesti. Hyvien käytäntöjen ja hoito-ohjeiden nopea jakaminen ympäri maailmaa parantaa varmasti hoitotuloksia, kun asioita ei tarvitse joka paikassa opetella kantapään kautta (esim. https://covid-19.alibabacloud.com/).

Joukkoälyllä taas tarkoitetaan ryhmässä olevien yksilöiden itsenäisten mielipiteiden myötä luotua yhteistä tietämystä. Joukkoälyä hyödyntäen saadut tulokset – erityisesti numeerisessa arvioinnissa – ovat yleensä vähintään yhtä hyviä tai parempia kuin yksilöiden tekemien arviointien tulokset.

Olen itse seurannut koronavirusuutisointia heti siitä alkaen, kun virus joulun jälkeen nousi kansainvälisen median otsikoihin. Kiinnostukseni johtuu osin ammatillisesta taustasta (ihan ensimmäinen dosentuurini on nimittäin lääketieteellisestä mikrobiologiasta) ja nykytyöstäni diagnostiikan parissa, osin siitä, että olen viime vuosina aktiivisesti rakentanut yhteistyötä kiinalaisiin sairaaloihin ja Kiinastahan pandemia lähti liikkeelle. Olen myös omakohtaisesti saanut kokea, miten eri valtiot suhtautuvat viruksen aiheuttamaan uhkaan. Esimerkiksi Venäjän valtio perui peräti maan pääministerin antamalla asetuksella koronavirusuhan takia helmikuun alkupuolelle suunnitellun terveydenhuollon suuren asiantuntijakokouksen, johon olin oikein Kremlistä saanut kutsun. Tuollaiset signaalit väistämättä vaikuttavat omaan suhtautumistapaan.

Infodemian vaikutusten kannalta keskeistä on väestön kyky poimia ja hyödyntää luotettavaa informaatiota. Yleisesti ottaen meitä suomalaisia pidetään hyvin kyvykkäinä arvioimaan informaation luotettavuutta ja vastustuskykyisenä mm. hybridisodankäyntiin kuuluvalle informaatiovaikuttamiselle (https://edition.cnn.com/interactive/2019/05/europe/finland-fake-news-intl/). Meillä väitteet siitä, että koronavirus olisi vieraan valtion ase tai että virus valikoisi uhrejaan tietystä väestöryhmästä eivät saa minkäänlaista uskottavuutta. Toisaalta myös omien viranomaistemme toimintaa verrataan muualta maailmalta saatavaan tietoon, eikä oma virallinen tiedotuksemmekaan enää nauti sellaista oikeassa olon yksinoikeutta, mitä 80-luvulla nauttivat Ylen uutiset ja lähes puolen miljoonan kappaleen päivälevikin omannut Helsingin Sanomat.

Koronavirusepidemian kehittyminen ja mahdolliset keinot epidemian taltuttamiseen ovat innostaneet niin maalikkoja kuin alan tutkijoita eri puolilla maailmaa. Eri maissa on luotu epidemian kehitykselle matemaattisia malleja, joita sitten on tuotu julkisuuteen vaihtelevalla menestyksellä. Osa malleista on päässyt myös arvostettujen tiedelehtien sivuille (esim. https://www.thelancet.com/journals/laninf/article/PIIS1473-3099(20)30195-X/fulltext). Itselläni on tiedossani toistakymmentä suomalaista asiantuntija-arviota siitä, kuinka monta henkeä tarvitsee sairaanhoitoa, kuinka monta heistä tehohoitoa ja kuinka monta lopulta tautiin kuolee. Valitettavan monet näistä ennusteista päätyvät tulokseen, jonka mukaan Suomen sairaanhoidon kapasiteetti ei todennäköisesti riitä koronapotilaiden hoitoon. Todellinen lopputulos kuitenkin riippuu siitä, kuinka hyvin tilanteen ennakoimme, kuinka hyvin sairaalamme varustamme ja kuinka taitavasti johdamme toimintaa tilanteen ollessa päällä. Joka tapauksessa monilla tahoilla tehty riippumaton mallintaminen on hyvä esimerkki joukkoälyn tuomasta hyödystä. On nimittäin todennäköistä, että monien riippumattomien arvioitsijoiden tuottama mallien kokonaisuus on lähempänä oikeaa, kuin yhden (vaikka virallisenkin tahon) tuottama ainoa malli. Parempia tuloksia ennustamisessa saadaan tietysti, jos ja kun koronaviruksen leviämistä koskeva tieto on yhteisesti saatavissa. Globaaleja tietovarastoja onkin kiinnostuneiden käytössä jo useita (esim. https://coronavirus.jhu.edu/map.html).

Koronavirus on viime viikot ollut ykkösuutinen kaikkialla maailmassa. Myös suomalaiset tiedotusvälineet ovat tehneet ansiokasta työtä epidemiatilanteen arvioimiseksi. Median kautta välittynyt tieto ja julkisuuden paine ovat varmasti nopeuttaneet päätöksentekoa. Joissain maissa (esim. Turkki, Unkari ja Venäjä) edellytetään tai toivotaan kansallisen yhtenäisyyden ja valtion turvallisuuden nimissä, että media saa julkaista vain viranomaisten varmistamaa tietoa koronaviruksesta. Tiedon pimittäminen tai keskustelun rajoittaminen on kuitenkin informaatioyhteiskunnassa varmin tapa vähentää väestön luottamusta viranomaistoimintaan. Onneksi Suomessa ei ole mitään merkkejä siitä, että media ei olisi valmis ja halukas arvioimaan tarvittaessa kriittisestikin koronavirustilanteen hoitoa.

Ryhdyin itse kirjoittamaan blogeja Uuteen Suomeen kolme vuotta sitten ja olen nyt kirjoittanut jo 101 blogia. Sain kirjoittamiseen kolme sysäystä: Ensimmäinen oli tuolloin radiosta kuulemani Tampereen yliopiston journalistiikan professorin Hanna Nikkasen haastattelu, jossa hän oli huolestunut median resursseista arvioida tärkeitä yhteiskunnallisia uudistuksia, kuten sote-uudistusta. Toinen oli keväällä 2017 STM:n sote-asiantuntijaryhmässä virinnyt huoli siitä, ettei sen näkemyksiä kuulla ja tähän liittynyt prof. Heikki Hiilamon ehdotus ryhmän näkemysten tuomisesta julkisuuteen. Kolmas sysäys oli allekirjoittaneen kokeilunhalu eli halusin kokeilla, pystyisinkö ”toimittajaelämään” eli kirjoittamaan lyhyen jutun viikoittain yhden vuoden ajan, vaikkei aina ei välttämättä juttuun olisi ollut inspiraatiota. Vaikka ihan viikoittaista kirjoittelua en enää ole jatkanut, eivät jutunaiheet maailmasta tunnu loppuvan. Uuden Suomen puheenvuoro -palsta on niiden esittämiseen oikein hyvä ja sananvapautta mielestäni hienosti edistävä alusta.

LasseLehtonen
Kokoomus Espoo

Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajana ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Olen osallistunut terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH). Jaan tässä blogissa tietoa ja omia ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon tilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu