Kaikki haluavat parempia mielenterveyspalveluja, mutta…
Mielenterveyspalvelut ovat tärkeä osa sairaanhoidon palvelujärjestelmää. Ne ovat olleet myös kuluvan vaalikauden aikana vahvasti esillä, kun sote-palvelujärjestelmää on uudistettu. Kansalaisaloite terapiatakuusta (Terapiatakuu mielenterveyspalveluihin pääsyn nopeuttamiseksi – Kansalaisaloitepalvelu) kuitenkin kaatui eduskunnan käsittelyssä viime syksynä. Terapiatakuuta koskevassa aloitteessa esitettiin parannettavaksi matalan kynnyksen palveluja mielenterveysongelmissa. Hoidon tarve pitäisi aloitteen mukaan arvioida välittömästi apua haettaessa ja oireen mukaisen psykoterapiahoidon tai muun psykososiaalisen hoidon alkaa kuukauden sisällä. Marinin hallituksen sote-uudistuksessa ei mielenterveysongelmia ole asetettu erityisasemaan, vaan niitä koskevat samat hoitoon pääsyn aikarajat kuin muutakin sairaanhoitoa. Hoitoon pääsyä perustason sairaanhoitoon on sote-uudistuksen hyväksymisen jälkeen vielä kiristetty niin, että hoidon tulisi marraskuussa 2024 alkaa jo 7 vrk kuluessa hoidon tarpeen arviosta (Hoitoon pääsy (hoitotakuu) – Sosiaali- ja terveysministeriö (stm.fi)), mutta tuo seitsemän päivän hoitotakuu ei velvoita järjestämään mielenterveyspotilaalle psykoterapiaa. Mitään selvää suunnitelmaa edes sille, miten tuo 7 vrk hoitotakuu käytännössä saavutetaan, ei Sanna Marinin hallitus esittänyt.
Vaikka mielenterveysongelmat ovat olleet julkisessa keskustelussa paljon esillä, ei mielenterveysongelmien esiintyvyys Suomessa ole 2000-luvulla mitenkään erityisesti kasvanut. Uusien mielenterveysperusteisten työkyvyttömyyseläkkeiden määrä jopa väheni vuoteen 2015 asti. Syynä oli erityisesti eläkkeiden alkavuuden väheneminen yli 50-vuotiailla, vaikka nuoremmissa ikäryhmissä työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuus hieman lisääntyi (Lääkärilehti – Mielenterveyssyistä alkavat eläkkeet ovat yleistyneet nuorilla mutta vähentyneet vanhemmissa ikäryhmissä (laakarilehti.fi)). Vuoden 2015 jälkeen mielenterveysongelmista johtuvien työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuus on taas alkanut kasvaa kaikissa ikäryhmissä. Muutokset ovat olleet samansuuntaisia miehillä ja naisilla. Masennus on tärkein mielenterveysongelmiin perustuvien työkyvyttömyyseläkkeiden syy, ja sen merkitys kasvaa iän myötä. Vaikka masennuksesta johtuvat työkyvyttömyyseläkkeet ovat olleet kasvussa, on itsemurhien määrä Suomessa ollut melko tasaisessa laskussa jo 30 vuoden ajan: Kun vuonna 1990 Suomessa tehtiin yli 1500 itsemurhaa, oli vuonna 2020 itsemurhien määrä 717 (Tilastokeskus – 7. Itsemurhia aiempaa vähemmän (stat.fi) – toki siinäkin on 717 kuolemaa liikaa. Tärkeimpänä syynä itsemurhien määrän vähenemiseen pidetään masennuksen parantunutta lääkehoitoa.
Toisen keskeisen pitkäaikaista työkyvyttömyyttä aiheuttavan mielenterveysongelman eli skitsofrenian esiintyvyys on pysynyt Suomessa suurin piirtein vakiona eli 1 %:n tasolla Suomen väestöstä. Skitsofrenian parantunut lääkehoito on lisännyt oleellisesti mahdollisuuksia hoitaa potilaita avohoidossa. Psykiatrisen sairaanhoidon sairaalapaikat ovatkin vähentyneet 2000-luvulla nopeasti.
Keskustelussa mielenterveysongelmien hoidosta ei ole juurikaan tuotu esiin sitä tosiasiaa, että vaikeiden psykiatristen potilaiden hoitojärjestelmä on sekin Suomessa kovaa vauhtia kriisiytymässä. Suuressa osassa maata vallitsee suuri pula niin psykiatrian erikoislääkäreistä kuin mielenterveyshoitajista. Esimerkiksi Uudenmaan alueen psykiatrisesta sairaanhoidosta vastaavan HUS-yhtymän psykiatrian alan lääkärin viroista on vain 35 % täytetty viran pätevyysehdot täyttävillä psykiatrian erikoislääkäreillä. Tilanne on vielä huonompi monilla Ruuhka-Suomen ulkopuolisilla hyvinvointialueilla, joilla on vaikeuksia saada edes minimimäärää psykiatrian erikoislääkäreitä palvelukseensa. Tahdonvastainen psykiatrinen hoito kuitenkin edellyttää, että psykiatrisen potilaan pakkohoitopäätöstä on tekemässä useampi kuin yksi lääkäri.
Psykiatristen potilaiden lääkehoitoa voi toteuttaa vain laillistettu lääkäri. Vaikeiden psykiatristen potilaiden hoidon rapautuminen on alkanut valitettavasti näkyä myös ympäröivässä yhteiskunnassa erilaisena häiriökäyttäytymisenä tai jopa väkivallantekoina, kun potilaat eivät ole asianmukaisessa seurannassa ja jättävät esim. heille määrätyt lääkehoidot ottamatta. Olenkin itse melko skeptinen sen suhteen, miten suomalaisesta terveyspalvelujärjestelmästä löytyy psykiatrian alan osaajaresursseja lisäämään psykoterapian saatavuutta. Ehdotettu terapiatakuu on myös kovasti painottanut yhden hoitomuodon eli psykoterapian (vaikka takuun piiriin kuuluisivat myös muut psykososiaaliset interventiot) saatavuutta, vaikka esim. masennukseen hoitoon on muitakin vaikuttavia hoitomuotoja. Lääkehoidon rinnalla uudet neuromodulaatiohoidot (magneettistimulaatiohoito) ovat jo lisäämässä merkitystään masennuspotilaiden hoidossa (Depressio (kaypahoito.fi)).
Mielenterveysalan kansalaisjärjestöjen ehdottaman terapiatakuun rinnalla psykiatrisen erikoissairaanhoidon asiantuntijat ovat rakentaneet Terapiat etulinjaan -hankkeessa uutta toimintamallia matalan kynnyksen mielenterveyspalveluille (Terapiat etulinjaan -toimintamallin idea – Terapiatetulinjaan). Tässä STM:n rahoittamassa valtakunnallisessa kehittämishankkeessa pyritään porrastamaan psykososiaalisia palveluja niin, että palvelut järjestetään jatkumoksi. Apua tarvitsevalle tarjotaan ensi sijassa sellaista näyttöön perustuvaa hoitoa, joka kuormittaa häntä itseään ja palvelujärjestelmää mahdollisimman vähän. Terapiat etulinjaan -hankkeessa erilaiset digitaaliset palvelut hoidon tarpeen arvioinnissa ja nettiterapiat ovat selvästi suuremmassa roolissa kuin ehdotetussa terapiatakuussa. Vaikka psykiatrian asiantuntijat ovat optimistisia sen suhteen, että osaajia riittäisi Terapiat etulinjaan -hankkeen mukaisiin palveluihin, olen itse senkin asian suhteen epäileväinen. Kun osaavan työvoiman tarjonta vähenee samanaikaisesti, kun palvelutarve lisääntyy, tulisi jostain aina pystyä vapauttamaan resursseja, jos uusia palveluja halutaan pystyttää.
Julkisessa terveydenhuollossa on tällä hetkellä pulaa osaajista. Ratkaisuksi psykiatrian osaajapulaan on ehdotettu mm. psykoterapian hankintaa palvelusetelillä. Yksityisen terveydenhuollon psykoterapeuttien resurssit ovat pitkälti kiinni Kelan-kustantamassa kuntoutuksessa, jonka kustannusvaikuttavuutta moni psykiatrian asiantuntija vahvasti epäilee. Yksi keino parantaa matalan kynnyksen psykoterapiapalveluiden saatavuutta olisikin toteuttaa Terapiat etulinjaan -hankkeen mukainen mielenterveysongelmien hoidon valtakunnallinen porrastus ja samalla siirtää resursseja Kelan kustantamista psykoterapioista tuon hankkeen mukaisen palveluketjun toteuttamiseen.
Usein somessa valvominen tuottaa vaikuttavan väsymyksen ja koulun terkkari ohjaa lääkäriin ja lääkärin pitää tehdä diagnoosi, jotta voi suorittaa työnsä, eli määrätä lääkkeen. Diagnoosi usein keskivaikea masennus ja siihen mielialalääkitys.
– Tämä on viesti nuorelle, että olet mielisairas ja motivaatio tulevaisuuteen nuorella luonnollisesti romuttuu. Joka päivä 9 alle 35 vuotiasta henkilöä jää jo työkyvyttömyys eläkkeelle ja määrä nousee.
Meillä on nuorille liian lepsut säännöt, liiän vänän vanhempien läsnäoloa ja sairas terveydenhoito ja siellä heikko osaaminen puuttua syihin.
Ilmoita asiaton viesti
Meikäläisten eli mielenterveyskroonikoiksi leimattujen hyvinvointiin ei kiinnitäkään enää juuri kukaan mitään huomiota, kun tullaan usein pienellä eläkkeellä jotenkin toimeen. Elämä ei aina tunnu elämisen arvoiselta osana suomalaista yhteiskuntaa, vaikka itselläni on ilo seurata kahden koulupojan kasvamista. Pieniin työkyvyttömyyseläkkeisiin pitäisi tehdä tasokorotus tai ainakin poistaa elatusmaksuvelvollisuus pieneläkeläisiltä.
Ilmoita asiaton viesti
Oletko, Kimmo tai moni vastaava edes työkyvytön eläkeläinen? Sinäkin kirjoittelet täällä kuten kuka tahansa ja pää leikkaa hyvin, joten miksi et vois tehdä asioita rahaa vastaan tai fyysistä työtä?
Mielestäni järjestelmämme on sairas tässäkin suhteessa – jossa diagnoosi siirtää eläkkeelle, eikä työkyvyn puute.
Ilmoita asiaton viesti
Voisihan sitä eläkkeellä tehdä palkkatöitä eläkkeen lisäksi, mutta en usko itselläni olevan työllistymisedellytyksiä. Kirjoitusharrastuksesta ei oikein voi päätellä paljokaan henkilön työkyvystä, vaikka itselläni se on välillä melko hyvä, mutta edelleen tulee heikompivireisiä kausia. En ole itse eläkettä itselleni hakenut, vaan Kela ja Ilmarinen päättivät laittaa minut toistaiseksi voimassa olevalle työkyvyttömyyseläkkeelle jo vuoden 2008 lopulla. Ei työelämässä ole tällä hetkellä Suomessa juurikaan tilaa kaltaisilleni kroonikoille, joilla on jopa vuosikymmenten poissaolojakso työelämästä.
Ilmoita asiaton viesti
Suurin este työllistymiseen lienee juuri pitkä työttömyys jakso. Kaikki meistä vieroittuu työelämästä, jos sitä ei säännollisesti tee. Samoin jos annetaan ymmärtää, ettet ole sovelias työelämään.
Olen vakuuttunut, että pystyisit moninaiseen työelämään ja mielekäs työ olisi samalla kuntouttavaa terapiaa ja sen jälkeen kotiin jääminen tuntuisi vaikealta.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kannustavista sanoista Jouni. Olet oikeassa, että yhteisöön tai työyhteisöön kuuluminen voisi olla merkittävä elämänlaadun kohentaja itselläni ja muilla kaltaisillani kroonikoilla.
Ilmoita asiaton viesti
Kimmo, olen ymmärtänyt puheistasi, että sinulla on vakava psykiatrinen sairaus. Onneksi sinulla ilmeisesti on käytössä sopiva lääkitys ja siksi toimintakyky on hyvä. Varmasti myös omat lapset pitävät sinut pinnalla. Velvollisuudentunteet lapsia kohtaan pitää huolen siitä, ettet jätä esimerkiksi lääkkeitä ottamatta. Voit olla ylpeä itsestäsi. Onhan se sääli että yhteiskuntamme on muuttunut niin paljon, ettei ihminen kelpaa työelämään, ellei voi antaa 100% työpanosta. Oikeastaan harva ihminen edes pystyy tähän.
Ilmoita asiaton viesti
Juu diagnostisesti minulla on ollut skitsofrenia jo vuodesta 2005, enkä siitä diagnoosista taida koskaan eroon, vaikka psykoosialttius olisikin paljolti remissiossa. Kyllä eräs tuttu psykiatrikin on neuvonut edelleen käyttämään antipsykoottista lääkettä, vaikka en ole kokenut harhaisia ajatuksia näinä aikoina. Pientä psykoottisuutta minulla saattoi olla vielä vuoden 2022 alussa, mutta ei sellaista mikä olisi välttämättä näkynyt mitenkään muille. Kaiketi elän nyt keski-ikäisenä sellaista kautta elämässäni, että tunnen rationaalisuuden ajattelussani vahvempana kuin koskaan. Omana ajanvietteenä sosiaalisen median parissa saatan edelleen etsiä sellaisia merkityksiä, joita en todennäköisesti koskaan tule löytämään, vaikka some-ympäristö ei ole neutraali tai motivaatioton, vaan se nähdäkseni mukautuu osittain myös oman ajattelumme mukaisesti.
Ilmoita asiaton viesti
”Tärkeimpänä syynä itsemurhien määrän vähenemiseen pidetään masennuksen parantunutta lääkehoitoa.”
Olisin hyvin skeptinen tämän pidetään -tahon näkemystä kohtaan. Kuinka yhteiskuntamme on muuttunut sallivammaksi, kasvojen menettäminen muuttunut arkisemmaksi (konkurssit yms.), asioista puhutaan avoimemmin, seksuaalinen suuntautuminen miten vaan on sosiaalisesti sallitumpaa, uuden uran luominen työelämässä on mahdollistunut ja yleistynyt aikuiskoulutuksen myötä, köyhyyskään ei ole niin absoluuttista ja stigmatisoivaa kuin ennen, jne.
Lääketiede ei ole se taikasauva tässäkään tapauksessa ollut, päin vastoin, mielialalääkkeiden aloitus on usein itsemurhariskiä kasvattava tekijä.
Ilmoita asiaton viesti
Mielialalääkkeet voivat lyhytaikaisesti lietsoa itsemurha-ajatuksia hoidon alkuvaiheessa, mutta masennuksen tehokas hoito nyt toki vähentää itsemurhia. Samoin on esim. skitsofrenian yhteydessä; tehokas lääkehoito vähentää itsemurhakuolleisuutta. Kun uuden sukupolven mielialalääkkeet tulivat Suomessa käyttöön v. 1988, niin itsemurhakuolleisuus lähti laskuun ja on siis suunnilleen puolittunut. Uusilla lääkkeillä on paljon vähemmän sivuvaikutuksia, kuin vanhoilla, joten asianmukainen lääkehoito toteutuu useammin. Toisaalta niillä on myös vaikeampi tehdä itsemurha. Suomessa lääkehoidot eivät usein toteudu parhaalla mahdollisella tavalla, suurin syy siihen on psykiatripula. Nimenomaan masennuksen hoidon tehottomuus lisää nuorten eläkeläisten määrää. Kuulin tässä, että Kotkan psykiatrian pkl:lla ei ole yhtäkään vakituista psykiatria töissä, joten lääkehoidoissa varmasti on ongelmia. Kukaan ei halua töihin julkisen sektorin suolakaivoksiin. Ainoa todellinen ratkaisu tähän olisi käyttää palveluseteleitä, ja lähettää potilaat yksityispsykiatrien vo:ille, mitä monella paikkakunnalla jo tehdäänkin.
Ilmoita asiaton viesti
Roposen kokemusympäristössä ei siis ole tapahtunut mitään muuta vuoden -88 jälkeen, kuin että uusien masennuslääkkeiden tehoa on arvuuteltu.
Ilmoita asiaton viesti
Why is everybody in need of mental health services which means pills and addiction or then illegal drugs and addiction.
Young people have no hope.
On a daily basis news tell about climate destruction and wars and no value of education living in a squirrel wheel forever.
Taxes take all income and red tape makes entrepreneurship difficult.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, että otat kantaa mielenterveyshuollon kokonaisuuteen, joka tulisi Suomessa saada parhaaksi mahdolliseksi resurssien puitteissa. Olisi hyvä, että sitä jollain lailla koordinoitaisiin valtakunnan laajuisesti, eikä hyvinvointialueet tekisi erilaisia systeemejä. Terapiaa toivotaan, mutta tärkeintä on, että perustason psykiatrinen hoito toimii ja kehittyy.
Ilmoita asiaton viesti
Haasteena erilaisten terapiapalvelujen ja ensilinjan hoidoissa on valitettavasti useita, vaikka mieluusti näkisin asiat positiivisemmassa valossa. Kaikista hyvinvointialueista minulla ei ole kokemusta, mutta Pohteen osalta ollaan varmasti samassa tilanteessa kuin muissakin.
1. Koulutettuja hoitajia ei ole saatavana kaikkina aikoina riittävästi edes tilanteiden arviointiin saatikka toteuttamaan säännöllistä riittävän intensiivistä terapiaa. 2. Lääkäreitä on auttamattomasti liian vähän diagnosoimaan ja ohjaamaan oikeanlaiseen hoitoon ja kirjoittamaan lausuntoja. 3. Koulutettuja terapeutteja on liian vähän. Ihmisten hoitaminen ja erityisesti psyykkisissä ongelmissa kamppailevien kohtaaminen ja hoitaminen ei ole taito, joka opitaan 8 viikon kurssilla. Lisäksi kuka terapiakoulutukseen hyväksytään ja miten arvioidaan kaikenlainen sopivuus ammattiin. Monilta tällaiset ominaisuudet löytyvät, mutta valitettavasti joukkoon mahtuu myös sopimattomia.
Toisaalta hoitoon pääsy ja inhimillinen ja empaattinen kohtaaminen ennen vaikeuksien pahenemista voi hyvinkin vähentää erikoissairaanhoidon tarvetta, mutta tästä on puhuttu niin kauan kuin itse muistan.
Muoks. Ja vielä täytyy lisätä, että kannatan kovasti arvioinnin ja hoidon kehittämistä, kuten blogissa on ansiokkaasti esitetty.
Ilmoita asiaton viesti
Olen 84 vuotias mökin poika ja ihmettelen tätä terapian tarvetta.Jokin tässä meidän touhussa on mennyt vikaan.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa mielenterveyshoitoa on erittäin vaikea saada, sillä Lipposen hallitus puolitti laitoshoitopaikat, ja sille tasolle ne jätettiin.
Näin on saatu sattumanvaraisia tappoja kun halukkaat eivät päässeet laitoshoitoon.
Ilmoita asiaton viesti