Kannustamaton sote

Eduskuntakin on kolmen viikon koronasulun ja maassa vallitsevien poikkeusolojen takia vähentänyt kokoontumiset aivan välttämättömään. Poliittiset ryhmät ovat sopineet, että sulun aikana vältetään poliittisesti kiistanalaisten asioiden käsittelyä. Sotea kuitenkin edelleen painetaan eduskunnassa läpi nopealla aikataululla. Päähallituspuolueissa SDP:ssä ja Keskustassa on odotettavissa lähiaikoina ministerinkierrätyksiä – onhan eduskunnan vaalikausi kohta puolivälissään. Niinpä sote-asioista vastaavat hallituspuolueiden edustajat pyrkivät parhaansa mukaan hankkimaan mainetta ja kunniaa soten aikataulutavoitteissa pysymällä sekä saamaan tästä ennen kaikkea oman puolueen puoluejohdon suosiota. Tuolla keinolla tunnetusti ministerinpestit ym. parhaiten varmistuvat.

Sote- ja maakuntauudistus on se liima, joka pitää Keskustan Sanna Marinin hallituksessa. Talous- ja ympäristöpolitiikan linjausten osalta Keskustalla lienee hallitusohjelman kirjauksissa enemmän nieltävää. Keskusta toivoi, että sote-uudistuksesta tulisi se rahasampo, joka pitäisi sen taantuvat kannatusalueet hengissä ja varmistaisi näin puolueen poliittisen tulevaisuuden. Monialaisten maakuntien toteutuminen näyttää nyt kuitenkin erittäin epätodennäköiselle eivätkä perustettavien hyvinvointialueiden rahat tule riittämään nykyistenkään sote-palvelujen ylläpitoon. Sote-uudistuksen läpimeno olisikin Keskustalle Pyrrhoksen voitto, sillä julkisten palvelujen kurjistumista tuskin kukaan poliitikko ansioluettelossaan haluaa pitkän päälle mainostaa.

Keskusta laittoi alun perin paljon toivoa siihen, että valtion tunnetusti kitsaan rahoituksen rinnalla sote-palveluja voitaisiin rahoittaa maakuntaverolla ja veroon mahdollisesti jollain tasolla liitetyllä verontasausjärjestelmällä, joka siirtäisi rikkaiden alueiden verokertymään köyhempien hyvinvointialueiden tukemiseen. Keskustan vaatimuksesta hallitus linjasi soten rahoituksen osalta tavoitteen ottaa maakuntavero käyttöön jo 2026. Maakuntaveroa pohtinut parlamentaarinen komitea kuitenkin tyrmäsi 11.3.2021 valmistuneessa mietinnössään maakuntaveron nopean aikaansaamisen. Parlamentaarisen komitean puheenjohtajana toiminut Keskustan kansanedustaja ja veroasiantuntija Esko Kiviranta tuo omassa blogissaan (https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/author/esko-kiviranta/) esiin maakuntaveron keskeiset ongelmat ja sen, ettei erillisen veron kantaminen pelkästään sote-tehtäviä varten ole Suomen verojärjestelmässä perusteltua.

SDP:n osalta on vaikeampi ymmärtää, miksi puolue haluaa rakentaa sote-mallia, jossa luovutaan muiden Pohjoismaiden palvelutason tavoittelusta. SDP:n hyvinvointivaltiopolitiikan ikiaikainen tavoite kun on ollut ruotsalaisen hyvinvoinnin tason tavoittaminen. Terveys- ja vanhuspalvelujen osalta olemme kuitenkin edelleen merkittävästi Ruotsia jäljessä ja soten toteutuessa ero vain kasvaa. Terveyspalvelujen osalta ero julkisen rahan käytössä on aivan valtava. Ruotsin kansantuote asukasta kohden v. 2018 oli yli 54 000 USD, kun se Suomessa oli n. 51 000 USD. Terveydenhuoltoon käytetty kansantuoteosuus oli vuonna 2018 Ruotsissa 10,9 % ja Suomessa 9,0 %. Julkisen rahoituksen osuus väestön terveysmenoista oli Ruotsissa tuolloin 85 % ja Suomessa 77 % (https://www.kuntaliitto.fi/ajankohtaista/2020/oecd-health-statistics-2020-taloustietoja). Lopputulemana on tilanne, jossa terveydenhuollon julkisen rahoituksen euromäärä asukasta kohden oli Ruotsissa v. 2019 n. 43 % Suomea suurempi. Jos soten julkisen rahoitukseen ehdotettu leikkuri toteutuu (ts. ennakoidusta palvelutarpeen kasvusta rahoitetaan vain 80 %) ja terveysmenot kasvavat odotetusti, olisi julkisen terveydenhuollon rahoitus asukasta kohti Ruotsissa euromääräisesti vuonna 2030 peräti 54 % Suomea suurempi. On minusta aivan selvää, että noin paljon pienemmällä rahoituksella on mahdotonta turvata Suomen väestölle pohjoismaisen tason terveyspalveluja.

Olen tähän mennessä kirjoittanut 6 asiantuntijalausuntoa sotesta neljälle eri valiokunnalle ja yksi pyydetty lausunto on vielä kirjoitettavana. Asiantuntijakuulemisissa käytännössä kaikki terveystaloustieteen ja talouden asiantuntijat ovat tuoneet esiin huolensa siitä, että ehdotetussa sote-mallissa ei ole kunnon kannustimia kustannusvaikuttaviin terveyspalveluihin. Päinvastoin hyvinvointialueilla on kannustin kuluttaa valtiolta saamansa rahat viimeiseen senttiin. Käyttämättä jääneet rahat kun voisivat seuraavalla rahoituskierroksella merkitä valtion rahoituksen vähenemistä.

Soteen ehdotettu hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmä on pitkälti kopioitu nykyisestä kuntien valtionosuusjärjestelmästä. Ns. ”tarvekriteereitä” on kuitenkin muokattu niin, että ne paremmin varmistavat rahoituksen säilymistä taantuvilla ja väestöltään vanhenevilla hyvinvointialueilla. Moderneissa terveydenhuoltojärjestelmissä kuitenkin kannustetaan palvelujen tuottajia väestön terveyden parantamiseen eli rahoitusta annetaan sen mukaan, kuinka hyvin väestön terveyttä on onnistuttu parantamaan eikä sen mukaan kuinka sairaana väestö on onnistuttu pitämään. Tällaisten ns. arvoperusteisen terveydenhuollon rahoitusmallien puuttuminen Marinin hallituksen sote-esityksestä onkin yksi mallin keskeinen puute. Osin tilanne varmasti johtuu siitä, että kun sote-uudistusta on valmisteltu vuodesta toiseen ja esityksiä STM:ssä nykyään tehdään osin leikkaa ja liimaa menetelmällä laittamalla yhteen aikaisempien esitysten osasia, ei soten valmistelijoilla ole enää riittänyt aikaa, energiaa ja osaamista miettiä, miten Suomen terveydenhuollon kannustinjärjestelmää oikeasti voitaisiin modernisoida.

Marinin hallituksen esityksessä ainoa kannustin hyvinvointialueille on itse asiassa uhkailu itsehallinnon menetyksellä. Jos hyvinvointialue ylittää budjettinsa, uhkaa sitä ns. arviointimenettely eli muuttuminen ”kriisikunnaksi”. Silloin sekin vähäinen itsehallinto, mikä sote-uudistuksessa hyvinvointialueille sallitaan, menetetään ja alue otetaan suoraan valtionohjaukseen. Näin käy siinäkin tapauksessa, että hyvinvointialue olisi mieluummin toteuttanut julkiselle vallalle perustuslaissa säädettyä tehtävää riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamiseen ja alueensa väestön perusoikeuksen edistämiseen tiukan taloudenpidon sijasta.

+10
LasseLehtonen
Sitoutumaton Espoo

Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajana ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Olen osallistunut terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH). Kuulun myös Eroon koronasta -tutkijaryhmään. Jaan tässä blogissa tietoa ja omia ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon kehitysnäkymistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu