Kimurantti työmarkkinatilanne uhkaa koko soten palvelujärjestelmää

Kunta-alan työmarkkina on kevään sovitteluyrityksistä huolimatta jäänyt sopimuksettomaan tilanteeseen. Ukrainan sota, Suomen Nato-hakemus sekä Leijonien maailmanmestaruus ovat parina viime kuukautena hallinneet mediakeskustelua. Työmarkkinoiden kireä tilanne kaikkine vaikutuksineen on sen sijaan saanut vähemmän palstatilaa. Osin syynä vähäiseen mediakeskusteluun voi olla myös talousnäkymien nopea synkkeneminen. Moni talousvaikuttaja tietää varsin hyvin, että jos Euroopan talous kääntyy taantumaan ja Suomenkin taloustilanne sitä myötä heikkenee, on entistä vaikeampi löytää rahoitusta palkankorotuksiin etenkään julkiselle puolelle. Näin siitä huolimatta, että nopeana laukkaava inflaatio uhkaa jo kovasti palkansaajien ostovoimaa. Talouden näkymillä ei haluta vielä mediassa synkistellä, mutta ei myöskään luoda kuvaa merkittävästä palkankorotusvarasta. On siksi parempi olla hiljaa julkisen työmarkkinakentän ongelmasta.

Ongelmat eivät kuitenkaan niistä vaikenemalla katoa. Isossa kuvassa kyse on työvoiman kysynnän ja tarjonnan vakavasta epäsuhdasta, joka lähivuosina vain huononee. Tilanne on pahin sote-alalla, jossa väestön vanheneminen lisää sekä hoivan että hoidon tarvetta hyvin nopeasti. Työvoimapulaa on toki niin varhaiskasvatuksessa kuin opetuksessakin, mutta siellä demografian muutos vaikuttaa toiseen suuntaan ja ikäluokkien pieneneminen vähentää palvelukysyntää. Toki muut väestörakenteen muutokset (mm. maahanmuuttajataustaisten lasten määrän kasvu Suomessa) asettavat omat haasteensa myös opetustoimen henkilöstölle.

Niin opetustoimi kuin julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto muodostavat suomalaisen hyvinvointivaltion kovan ytimen. Vuosia sekä korkeamman opetuksen että terveydenhuollon tilannetta järjestelmän sisältä seuranneena voin rehellisesti todeta, että niin poliittisten päättäjien kuin lainsäädäntöä valmistelleiden ministeriöiden realiteettitaju tuntuu jossain vaiheessa kadonneen täysin. Tarkoitan tällä sitä, että edelleen kuvitellaan, että Suomessa löytyy osaavia ja halukkaita henkilöitä tehtävään kuin tehtävään ja että nuo henkilöt ovat valmiita työskentelemään alhaisemmalla palkalla kuin muissa Pohjoismaissa, vaikka verotus ja elinkustannukset ovat Suomessa korkealla tasolla. Esimerkkeinä tästä voi ottaa poliitikkojen halun perustaa korkeamman opetuksen alhoja lähes joka niemen notkoon ja saarelmaan, vaikka tiedeyliopistojemme ranking kansainvälisissä vertailuissa jatkuvasti laskee ja lahjakkaimmat tutkijamme jo nyt hakeutuvat ulkomaisiin yliopistoihin leveämmän leivän ja tutkimusrahoituksen ääreen. Sosiaali- ja terveydenhuollossa taas haluttaisiin edelleen rakentaa uusia palvelukokonaisuuksia ja laajentaa lähipalveluja, vaikka hoitojonot sairaaloissa kasvavat ja päivystykset ruuhkautuvat, terveyskeskukseen ei pääse nopeasti lääkärille tai hammashoitoon eikä esimerkiksi vaikeasti sairaiden psykiatristen potilaiden hoitoon riitä henkilökuntaa. Oma käsitykseni valitettavasti on, ettei meillä lähivuosina tule riittämään työvoimaa edes nykyisen opetustoimen taikka sosiaali- ja terveydenhuollon ylläpitoon. Tilannetta pahentaa vähenevän työvoiman tarjonnan ohella se, että sekä opetussektori että sosiaali- ja terveydenhuolto ovat alirahoitettuja verrattuna vaikkapa muiden Pohjoismaiden rahoitustasoon. Kun asiallisiin palkkoihin ei ole varaa, pakenee olemassa olevakin henkilöstö muille aloille, mikä nopeuttaa hyvinvointivaltiomme ydintoimintojen rapistumista.

Vaikka niin perusopetusta kuin sosiaali- ja terveydenhuoltoa rahoitetaan merkittävästi valtion budjetista, ei maan hallitus ole halunnut millään tavalla myötävaikuttaa työmarkkinasovun syntymiseen. Syykin on varsin selvä: valtiolla ei ole siihen varoja. Suomen valtio on velkaantunut merkittävästi ja korkotason nousu tuntuu nyt valtion budjettitaloudessa. Ulkoiseen turvallisuuteemme liittyvien menojen kasvu sekä verotulojen lasku heikentävät nekin mahdollisuuksia nostaa julkisen sektorin palkkatasoa. Opetustoimessa ei juurikaan ole julkisten työnantajien kanssa kilpailevia toimijoita, mutta sosiaali- ja terveystoimessa Suomessa on merkittäviä yksityisiä toimijoita, jotka kilpailevat alan työvoimasta myös palkoilla. Pitkään valmistellun sote-uudistuksen tavoitteena oli vahvistaa julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon asemaa palvelujärjestelmässä, mutta jos rahat henkilöstön palkkaamiseen uupuvat, voi lopputulos olla aivan toinen, kuin mitä lainsäädännössä tavoiteltiin. Julkinen järjestäjä on helposti täysin yksityisten palvelutuottajien työvoiman varassa pyrkiessään toteuttamaan mm. tiukentuvaksi esitetyn hoitotakuun taikka hoivalaitosten henkilöstömitoitukset.

Terveydenhuollossa kuntasektorin työmarkkinoiden sopimukseton tila näkyy useammallakin tavalla. Uusien työntekijöiden rekrytoiminen on aikaisempaa vaikeampaa, kun alan palkkakehitys on auki ja pääsopijajärjestöt samalla suunnittelevat joukkoirtisanoutumisia. Jo palvelussuhteissa olevan henkilöstön sitoutuminen on aikaisempaa heikompaa ja ainakin henkinen työtaistelu jatkuu, vaikka hoitajien lakko jo huhtikuussa muodollisesti päättyi. Kun palvelukysyntä on kovaa, käyttävät yksityiset työnantajat tilaisuutta hyväkseen ja rekrytoivat aktiivisesti hoitajia julkiselta sektorilta niin terveydenhuollon kuin hoivankin eri tehtäviin. Lopputuloksena on, että julkisen terveydenhuollon kyvykkyydet vastata uusiin haasteisiin (kuten koronaepidemian uusiin aaltoihin) enemminkin heikkenevät kuin vahvistuvat. Pahimmillaan tilanne voi johtaa siihen, että väestön luottamus julkisen terveydenhuollon toimintakykyyn heikkenee merkittävästi. Olemme silloin päätyneet täysin päinvastaiseen lopputulokseen, mitä sote-uudistuksella tavoiteltiin.

+9
LasseLehtonen
Sitoutumaton Espoo

Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajana ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Olen osallistunut terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH). Kuulun myös Eroon koronasta -tutkijaryhmään. Jaan tässä blogissa tietoa ja omia ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon kehitysnäkymistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu