Korona ja lainvalmistelun kukkaset

Hallituksen liikkumisrajoituksia koskeva lakiesitys kaatui perustuslakivaliokunnassa 31.3, kun valiokunta totesi yksimielisesti, ettei ulkonaliikkumiskielto ollut välttämätön toimenpide yksityisten kokoontumisten rajoittamiseksi. Perustuslakivaliokunnan käyttämät valtiosääntöasiantuntijat esittivät tämän jälkeen julkisuudessa epäilyjään Sanna Marinin hallituksen lainvalmistelun tasosta sekä valtioneuvoston oikeuskanslerin roolista lakiesitysten perustuslainmukaisuuden tarkistamisessa.

Koronapandemian aikainen säädösvalmistelu ansaitsee kovaakin kritiikkiä. Se on ollut juristien termein kasuistista (eli yksittäistapauslähtöistä). Julkisen vallan toiminnan kokonaisuus on näin muodostunut tilkkutäkkimäiseksi hetteiköksi, jossa sekä rajoitusten kohteena olevan väestön että rajoituksia toimeenpanevien viranomaisten on ollut vaikea ymmärtää säätelyn kokonaisuutta. Helpompaa onkin ollut käyttää tervettä maalaisjärkeä ja pysyä kotona kontakteja vältellen, kuin ottaa aina selvää siitä, missä koronaepidemian vaiheessa mikin alue on ja mitä erilaisia rajoitustoimenpiteitä kunta, aluehallintovirasto tai valtioneuvosto on siellä kulloinkin määrännyt noudatettavaksi.

Toimin itse eduskunnan eri valiokuntien asiantuntijana 1-2 kertaa kuukaudessa ja viimeisen 20 vuoden aikana olen tehnyt monta sataa lausuntoa tyypillisesti sosiaali- ja terveydenhuollon alaan kuuluvista (mutta toki myös muistakin) lakiesityksistä. Vuosien kokemuksella voin sanoa, että lakiesitysten valmistelu ei valitettavasti ole viime vuosikymmenellä parantunut. Esityksien perustelut ovat kyllä pidentyneet – välillä tulee jopa sellainen olo, että perustelujen sivumäärällä yritetään korvata varsinaisen lakitekstin heikko tekninen laatu. Hallituksen esityksiä kootaan nykyään leikkaa ja liimaa menetelmällä, jossa suurin piirtein samat liirum-laarumit on toistettu ao. alueen lakiesityksestä toiseen. Esityksistä on usein vaikea löytää johtoajatusta taikka kunnon vaikutusarviointia.

Itselleni on koronalainsäädännöstä jäänyt erityisesti mieleen neljä lainvalmistelun kukkasta. Niistä ensimmäinen koskee koronatestausta maamme ulkorajoilla (HE 137/2020 vp.). Sanna Marinin hallitus yritti toteuttaa – sinänsä perustellun ja tärkeän tavoitteen – vaatia maahantulijoilta negatiivista koronatestitodistusta. STM:n oltua alkusyksyn 2020 kovasti kiinni sote-valmistelussa, ao. lakiesitys päätyi liikenne- ja viestintäministeriön valmisteltavaksi. Perustuslakivaliokunta totesi LVM:n valmisteleman esityksen kuitenkin niin sekavaksi ja vastuutuksiltaan epäselväksi, ettei pitänyt mahdollisena korjata esitystä eduskunnassa hyväksyttävään kuntoon.  Kun hallitus ei uutta esitystä antanut, on Suomen ulkorajojen terveysturvallisuus edelleen kunkin aluehallintoviraston alueensa rajanylityspaikkojen osalta tyypillisesti kolmeksi viikoksi kerrallaan tekemän päätöksen varassa.

Seuraava kukkanen oli tartuntatautilakiin tuotu asiakastilojen henkilömäärää koskeva säätely (HE 245/2020 vp.). Perustuslakivaliokunta oli toistuvasti vuonna 2020 edellyttänyt, että elinkeinotoimintaa koskevien rajoitusten tulee ottaa huomioon kunkin alueen epidemiatilanne ja koronan leviämisen riski erilaisissa kohtaamistilanteissa. Sosiaali- ja terveysministeriön lainvalmistelu tulkitsi tätä niin, että rajoitettavaksi tulevat sisätilat, joita käytetään yli 10 asiakkaan tai osallistujan samanaikaiseen oleskeluun. Ilmeisesti ministeriön johto ei joko lukenut taikka ymmärtänyt eduskunnalle toimittamansa lakiesityksensä sisältöä, koska siellä hämmästys oli suuri, kun aluehallintovirastot olivat eduskunnan hyväksymän lain perusteella valmiit sulkemaan vain nuo yli 10 asiakkaan tilat. STM päätyi lopulta antamaan eduskunnalle kokonaan uuden lakiesityksen, jossa tuo 10 hengen raja poistettiin ja mm. kuntosalit voitiin sulkea kokonaan.

Kolmas lainvalmistelun kukkanen koskee maahantulijoiden pakollisia terveystarkastuksia ja tartuntatautilain 16 §:ää. Itse alaa jo n. 37 vuotta harrastaneena olen aina ollut siinä käsityksessä, että tartuntatautilain mukainen terveystarkastus tartuntataudin toteamiseksi voidaan kohdistaa joko yksittäiseen henkilöön tai henkilöjoukkoon. Asia oli kuitenkin sekä STM:lle että aluehallintovirastoille itselleen sen verran epäselvä, että hallituksen esityksessä (HE 15/2021 vp.) päätettiin vielä erikseen säätää, että näitä tarkastuksia voidaan henkilöjoukollekin suorittaa. Perustuslakivaliokunta totesi osaltaan (PeVL 7/2021 vp.), että terveystarkastuksen henkilöllistä kohdetta määrittelevä tartuntatautilain lisäysehdotus ei muuta voimassa olevaa oikeustilaa. Ehkä tällainen olemassa olevan asiantilan toteava lakiesitys oli jollekin rajojemme terveysturvallisuutta hoitavalle taholle sitten tarpeen muistutuksena virkavelvollisuuksista.

Liikkumisrajoituksia koskeva hallituksen esitys (HE 39/2021 vp.) oli sitten aivan oma lukunsa. Esityksessä ehdotettiin ulkonaliikkumiskieltoa (lukuisin poikkeuksin) kontaktien vähentämiseksi, muttei kielletty yksityisiä kokoontumisia. Niinpä virkistävää liikuntaa harrastavat olisivat voineet suunnata kaverin saunalle, viettää rattoisan illan yhdessä ja palata sitten kotiin. Ruuhkaisissa marketeissa olisi kyllä saanut käydä, muttei pienissä liikkeissä ostoksilla taikka Stockmannin eri kerroksissa. Perustuslakivaliokunta totesi esityksestä antamassa lausunnossaan vielä selvyyden vuoksi erikseen, ettei yksityiselämän suoja estä säätämästä yksityisiä kokoontumisia koskevia rajoituksia, joilla ao. hallituksen esityksenkin perustelujen mukaan saataisiin kontaktien vähenemiseen kuta kuinkin sama vaikutus kuin hallituksen ehdottamalla ulkonaliikkumiskiellolla.

Opiskelin itse oikeustieteitä 1980-luvulla. Vielä silloin moni suomalainen laki oli pääosin kopioitu muiden Pohjoismaiden (tyypillisesti Ruotsin) lainsäädännöstä. Kun esim. negatiivisen koronatestin edellyttäminen maahantulijalta tuntuu nyt suomalaisille lainvalmistelijoille kovin vaikealle, voisi enempien turhaantumisten välttämiseksi olla syytä palata tuohon vanhaan käytäntöön eli huonosti valmisteltujen suomalaisten lakiesitysten sijasta kopioida toimivia pohjoismaisia säädöksiä omaan lainsäädäntöömme.

+27
LasseLehtonen
Sitoutumaton Espoo

Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajana ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Olen osallistunut terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH). Kuulun myös Eroon koronasta -tutkijaryhmään. Jaan tässä blogissa tietoa ja omia ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon kehitysnäkymistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu