Koronaepidemian välitilinpäätös

Ensimmäinen koronavirustapaus diagnostisoitiin kiinalaisturistilla Suomessa 28.1.2020. HUS-alueen ensimmäinen tartunta todettiin 26.2.2020. Taudin nopean leviämisen takia Suomen todettiin olevan poikkeusoloissa 16.3.2020. Epidemiatilanteessa olemme siis olleet 9 kuukauden ajan, joskin viime kesää voitiin viettää melko lailla ilman rajoituksia. Vaikka pandemia jatkuu ja tartuntatilanne juuri nyt näyttää huonolle monessa Euroopan maassa, on hyvinkin mahdollista, että epidemia saadaan hallintaan kesään 2021 mennessä. Tämä johtuu siitä, että useat lupaavat rokotekandidaatit ovat kliinisen kehitystyön loppuvaiheissa. Rokotesuojan aikaansaaminen väestölle on tehokkain ja vähiten haittoja yhteiskunnan toiminnalle aiheuttava tapa epidemian tukahduttamiseen. Suomessakin jo suunnitellaan laajamittaisten rokotusten järjestämistä, niin pian kuin sopiva rokote on saatavilla. Oman arvioni mukaan olemmekin nyt melko lailla koronaepidemiamme puolivälissä.

Eurooppalaisessa vertailussa Suomi on pärjännyt varsin hyvin. Keskeisten epidemian kulkua kuvaavien mittarien (tartuntamäärä, koronakuolemat) perusteella olemme Euroopan mestaruuskisassa pistesijoilla. Maailmanmestaruuskisoissa ei sijoitus ole yhtä hyvä, vaan olemme maailman valtioiden joukossa jossain sijan 50 paikkeilla. Koronaepidemian hoitamisen mestaruudesta kisaavat pääosin Itä- ja Kaakkois-Aasian maat (Kiina, Japani, Korea, Taiwan, Thaimaa) sekä jokin yksittäinen koronaepidemian tukahduttamisessa onnistunut muu maa (Uusi Seelanti etunenässä). Vaikka suorituksemme on lähiympäristöön verrattuna ollut ihan hyvä, ei valtaisaan itsekehuun vielä ole aihetta, sillä epidemiatilanne voi nopeasti Suomessa muuttua ja olemme vasta urakan puolivälissä.

Urakan jälkipuoliskoa varten on kuitenkin hyvä analysoida, missä epidemian hoidossa ollaan onnistuttu ja missä toisaalta olisi ollut parantamisen varaa. Itse katson onnistumiseksi poliittisen päätöksentekojärjestelmämme nopean kyvyn reagoida muuttuneeseen tietoon ja tilanteeseen. Maaliskuun puolivälissä toteutetut tehokkaat rajoitustoimet olivat keskeisessä osassa epidemian ensimmäisen aallon tukahduttamisessa. Itselleni ei ole jäänyt mitään epäilystä maan hallituksen vastuuministereiden aidosta pyrkimyksestä Suomen väestön terveyden turvaamiseen. Hallituksen 3.9. hyväksymä toimintasuunnitelma koronaepidemian toisen aallon varalta (https://valtioneuvosto.fi/-/10616/hallitus-kasitteli-toimintasuunnitelmaa-koronavirustilanteen-hillitsemiseksi) on myös hyvin rakennettu.

Sairaaloiden toiminnan ja koronapotilaiden hoidon onnistumisen osalta voidaan todeta, että koko epidemian ajan sairaanhoito on pystynyt takaamaan koronapotilaille hyvän hoidon. Esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä kevään ensimmäisen aallon aikana sairaalassa hoidettujen koronapotilaiden kuolleisuus jäi n. 5 %:n tasolle. Missään vaiheessa terveydenhuoltojärjestelmämme ei ole koronapotilaiden takia ylikuormittunut ja tehohoitopaikat ovat riittäneet kaikille niitä tarvitseville. Toki ns. hoitovelkaa on syntynyt melkoisesti, kun kiireettömän hoidon resursseja keväällä siirrettiin koronapotilaiden hoitoon.

Vaikka suojavälineiden saannin osalta oltiin keväällä uhkaavassa tilanteessa ja suojavälineitä oli sairaanhoidon tarpeisiin välillä vain parin päivän varasto, onnistuttiin koronapotilaita hoitavan henkilöstön suojauksessa lopulta varsin hyvin. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden työperäiset koronatartunnat ovat Suomessa murto-osa esim. Italian taikka Iso-Britannian tartuntojen määristä ja Suomen tartunnoista iso osa on saatu työkaverilta (ns. kahvihuonetartunnat). Suomalaiseen tapaan sairaanhoidon yksiköt kriisitilanteessa hyödynsivät tehokkaasti kaikkia käytettävissä olevia suojainresursseja ja omaa asiantuntemustaan suojaimia koskevien virallisohjeiden soveltamisessa. Toiseen aaltoon osattiinkin sitten jo varautua oikeanlaisin varustein, joten suojavälinetilanne sairaanhoidon yksiköissä on syksyllä 2020 ollut erinomainen.

Parantamisen varaa olisi sitten ollut tilannekuvan muodostamisessa tammi-helmikuussa 2020. Olin itse hiljattain asiantuntijana mukana Euroopan Tartuntatautiviraston (ECDC) tähänastista toimintaa koronaepidemiassa arvioineessa selvityksessä. Moni EU:n jäsenmaa näyttäisi tällä hetkellä olevan halukas entisestään vahvistamaan ECDC:n roolia yhteiseurooppalaisen tilannekuvan muodostamisessa. Uskoakseni vielä tiiviimmän eurooppalaisen yhteistyön kautta voitaisiinkin kulloisenkin tilannekuvan ajantasaisuus varmistaa nykyistä paremmin. Kansallinen viranomaisemme eli Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) menetti 2010-luvun säästöissä merkittävän osan resursseistaan, millä erityisesti koronaepidemian alussa oli varmasti vaikutusta laitoksen suoriutumiseen.

Koronavirusta koskeva virallinen viestintä on ollut useaan kertaan ongelmissa. Kasvomaskien käyttöä koskevat linjaukset eivät ole olleet omiaan vahvistamaan luottamusta viranomaisten asiantuntemukseen, kun nykymaailmassa jokainen internet-yhteyden omistava pääsee itsekin tiedon alkulähteille. Maailman terveysjärjestön sekä Euroopan ja Yhdysvaltain tartuntatautiviranomaisten linjaukset ovat olleet asiasta kiinnostuneiden saatavilla, joten STM:n olisi omissa linjauksissaan pitänyt joka kerta pystyä perustelemaan, miksi poikkeamat kansainvälisistä suosituksista ovat Suomessa tarpeellisia. Henkilökohtaisia suojatoimia koskeva kampanjointi ei epidemian toiseen aallon uhatessa ole ollut mitenkään aktiivista saati mieleenpainuvaa, vaikka kasvomaskien käytön osalta sitä olisi tarvittu.

Vaikka poliittista tahtoa lainsäädäntömuutoksille olisi ollut, on tartuntatautilainsäädännön täydentäminen edennyt liian hitaasti. Esimerkiksi matkailua avattiin kesällä jo ennen kuin matkailijoiden testaamista koskevaa lainsäädäntöä oli saatu aikaan. Toisen aallon siemen kylvettiin, kun merkittävää osaa tartunnankantajista ei pystytty maan rajoilla tunnistamaan. Helsinki-Vantaan lentokentän matkustajamäärien (elokuussa n. 130 000) ja testeissä esiin tulleen koronapositiivisten osuuden (n. 1 %) perusteella on helppo laskea, että kentän kautta Suomeen tuli elokuussa todennäköisesti yli 1000 koronaviruksen kantajaa. Tartuntatautilainsäädäntöön esitettyjä muutoksia kohtaan perustuslakivaliokunnasta lokakuussa tullut kova kritiikki on sitten ollut omiaan herättämään epäluuloja eri ministeriöiden säädösvalmistelun tasosta.

Suomen koronaepidemian lopputulos riippuu kuitenkin viime kädessä jokaisen halusta ottaa oma ja kanssaihmisten terveys vakavasti. Kevään ensimmäisen aallon osalta henkilökohtaisten suojaohjeiden (käsihygienia, turvavälit, yskimishygienia) noudattaminen sekä sosiaalisten kontaktien vähentäminen johtivat käytännössä koronaepidemian ensimmäisen aallon tukahtumiseen. Toinenkin aalto on tukahdutettavissa aivan samoin keinoin.

LasseLehtonen

Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajana ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Olen osallistunut terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH). Kuulun myös Eroon koronasta -tutkijaryhmään. Jaan tässä blogissa tietoa ja omia ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon kehitysnäkymistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu