Koronatestauksen määrä, laatu ja hinta

Suomen sosiaali- ja terveysministeriö (STM) julkisti päivitetyn koronaviruksen testausstrategian 19.8.2020 (https://stm.fi/documents/1271139/21429433/TestausstrategianPaivitysSTM.pdf/7c9b1924-e61b-ccf2-fe7a-a9568a2793df/TestausstrategianPaivitysSTM.pdf?t=1597847532234). Päivityksen keskeinen viesti oli nostaa aikaisemman testausstrategian tavoittelema 10 000 päivittäisen testin testausmäärä 20 000 koronavirustestin päivätasolle eli kaksinkertaiseksi aiempaan testausstrategiaan nähden (https://stm.fi/documents/1271139/21475529/Testausstrategia+100420.pdf/6d9aa29e-7d9a-c4fd-bb55-af5af1a4f6e5/Testausstrategia+100420.pdf). Tuo 20 000 päivittäisen testin määrä tarkoittaa käytännössä, että Suomen koko väestöä vastaava henkilömäärä on testattu kertaalleen koronan varalta toukokuun 2021 loppuun mennessä – jotkut meistä varmasti useaan kertaan.

Heinäkuussa 2020 Suomessa tehtiin n. 6000 koronavirustestiä vuorokaudessa eli n. 1200 testiä miljoonaa asukasta kohden. Luku oli tuolloin suurempi kuin koronaviruksen tukahduttamisessa melko hyvin onnistuneissa maissa Saksassa ja Norjassa (joissa tehtiin n. 900 testiä/vrk miljoonaa asukasta kohden), mutta huonompi kuin esim. Iso-Britanniassa tai Yhdysvalloissa (joissa tehtiin yli 2000 testiä/vrk miljoonaa asukasta kohden) (https://ourworldindata.org/coronavirus-testing). Suomen laskennallinen testauskapasiteetti oli heinäkuussa n. 13 000 testiä vuorokaudessa eli n. 2300 testiä miljoonaa asukasta kohden vuorokaudessa, mikä taso saavutettiin pian STM:n ilmoitettua testausmäärän nostotavoitteesta. Suomi kuuluukin väestöään koronaviruksen varalta eniten testaavien maiden joukkoon ja itse asiassa meillä testimäärä todettua koronatapausta kohden on aivan maailman huippua (Malesia ja Myanmar ovat meistä vielä edellä).

Euroopan tartuntatautivirasto ECDC julkisti sattumalta juuri 19.8.2020 koronatestauksia koskevan oman katsauksensa (https://www.ecdc.europa.eu/en/publications-data/population-wide-testing-sars-cov-2-country-experiences-and-potential-approaches). Verrattaessa Suomen uutta testausstrategiaa ja ECDC:n näkemyksiä, on selvää, että Suomen testausstrategian päivitystä on tehty erillään ECDC:n raportista. ECDC:n raportti toteaa nimenomaisesti, että mikään testausstrategia ei saa vaarantaa testauksen laatua eikä myöskään testitulosten läpimenoaikaa niiden henkilöiden osalta, jotka ovat vaarassa sairastua koronaviruksen vaikeaan sairausmuotoon. ECDC korostaa omassa raportissaan, että testaukseen tulisi tehokkaasti liittää tartunnanjäljitys ja tartunnansaaneiden eristys.

Koronavirustestaus koostuu useasta vaiheesta: Koronavirusnäyte otetaan pääsääntöisesti pitkällä näytetikulla nenänielun takaosasta. Koronaviruksen löytämisen kannalta onnistunut näytteenotto on koko prosessin kriittisin vaihe, sillä parhaallakin näytteenottotekniikalla virus löytyy vain n. 80 %:lla koronavirusta sairastavien näytteistä. Näytteenotossa yritetään kerätä niitä nenänielun soluja, joita virus on infektoitunut ja osoittaa viruksen läsnäolo. Virus voidaan osoittaa joko monistamalla näytteestä viruksen perintöainesta (PCR) taikka yrittämällä löytää näytteestä viruksen pintarakenteita (ns. antigeenitesti). Molemmat testit vaativat hyvän näytteen, jonka tartuntavaaran takia ottaa suojavarusteisiin pukeutunut näytteenottoja pyörittämällä tikkua useaan kertaan nenänielun limakalvoa vasten. Viruksen näytteenottoon käytetään erityisrakenteisia näytteenottotikkuja, joista on mahdollista liman ja rään keskeltä saada irti niitä nenänielun limakalvon soluja, joissa virusta esiintyy. Koska koronavirustestauksessa liikkuvat isot rahat, on testauslaitteistoja ja eri testejä tarjoavia yrityksiä valtava määrä. Koronaviruksen osoittaminen PCR-testillä on kuitenkin muodostunut kaikissa maissa viruksen kliinisen diagnostiikan standardiksi, eivätkä esim. antigeenitestit ole maailmalla yleistyneet. Euroopan tartuntatautivirasto toteaakin omassa raportissaan, että antigeenitestiä voi käyttää joissain tilanteissa, mutta negatiiviset testitulokset (joita Suomessa on yli 99 % testeistä) kannattaa varmistaa PCR-testillä.

Koronavirusnäytteiden analyysien osalta on käytännössä kolme eri kiireellisyysryhmää. Kliinistä diagnoosia tarvitsevat potilaat menevät aina etusijalle eli sairaalan päivystykseen tuleva hengitystieinfektiopotilas saa mahdollisen koronavirusdiagnoosinsa parissa tunnissa usein PCR-pikatestin avulla. Toisessa prioriteetissa tulee terveydenhuollon ja vanhustenhoidon henkilöstö, joiden osalta tarvitaan nopeasti tietoa siitä, ovatko he altistaneet koronavirukselle potilaita taikka muuta henkilökuntaa. Sote-henkilöstö pääsee ohi jonon näytteenottoon ja saa esim. HUS-alueella testituloksensa noin vuorokaudessa. Kolmanteen ryhmään kuuluu nykyisellään muu väestö, jonka STM:n uusien linjausten mukaan tulisi päästä näytteenottoon vuorokaudessa ja saada testitulos seuraavan vuorokauden kuluessa.

Koronavirustestin ”maailmanmarkkinahinta” on 150 – 200 USD. Suomessa HUSin ns. kuntahinta koronaviruksen PCR-analyysille on 105 euroa, mutta suojavarusteissa tapahtuva näytteenotto aiheuttaa vielä 40 euron lisäkustannuksen. STM tavoittelee 20 000 koronavirustestin vuorokausitasoa, jonka kustannus olisi siis 2-3 milj. euroa/päivä. Toukokuun 2021 loppuun mennessä tuolla 20 000 testin päivätasolla (laskien testauksen hinnaksi vain 100 euroa) tehty koronavirustestausmäärä maksaa ainakin 500 milj. euroa. Toivottavasti tuo summa löytää tiensä valtion lisäbudjetteihin, kun hallitus on luvannut testauksen viulut maksaa.

STM:n testausstrategia tarjoaa testausta matalalla kynnyksellä kaikille mahdollisista koronaoireista kärsiville. Koronainfektion oireet ovat kuitenkin epäspesifisiä, sillä niihin kuuluvat niin hengitystieinfektion kuin mahataudinkin oireet sekä epäselvä väsymys tai kuume. Flunssakaudella tällaisia potilaita on päivittäin ainakin 50 000 päivässä. Onkin varsin selvää, ettei STM:n tavoittelema maailmanennätys koronavirustestauksessa asukasta kohden tule vielä riittämään kaikkien oireilevien testaukseen. Uudessa testausstrategiassa melkoisena vaarana onkin se, että koronavirustartunnan korkean riskin henkilöt jäävät testausjonoon vähäriskisten henkilöiden viedessä testausresurssit. Korkean riskin henkilöitä ovat mm. riskimaista palaavat matkailijat, jotka tällä hetkellä tuottavat noin puolet Suomessa havaituista tartunnoista. Valitettavasti riskimaissa matkailijoista testataan vain pieni osa. Esim. Helsinki-Vantaan lentokentälle saapuu päivittäin n. 1000 matkailijaa riskimaista, mutta testejä lentokentällä tehdään tällä hetkellä alle 500 viikossa. Helsingin satamissa testausta on elokuussa 2020 tehty satunnaisesti. Testauksen kohdentaminen niihin henkilöihin, jotka todennäköisesti levittävät koronaa, olisi kuitenkin paljon tehokkaampi koronan toisen aallon estämistapa kuin testauksen laajentaminen vähäriskiseen väestöön.

LasseLehtonen

Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajana ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Olen osallistunut terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH). Kuulun myös Eroon koronasta -tutkijaryhmään. Jaan tässä blogissa tietoa ja omia ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon kehitysnäkymistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu