Metsäsissiksi vai lukkarin kouluun

Suomea on pidetty lukutaidon suhteen yhtenä maailman parhaista maista (Literacy Rate by Country 2023 (worldpopulationreview.com). Kehityssuunta on kuitenkin ollut kovin huolestuttava, sillä tämänhetkisten arvioiden mukaan joka seitsemännellä peruskoulunsa päättävällä nuorella lukutaito on niin huono, että se aiheuttaa vaikeuksia selvitä päivittäisessä elämässä. Vuonna 2018 tehty PISA-tutkimus havaitsi, että joka viides peruskoulunsa päättävä poika lukee huonosti – ero tyttöjen ja poikien lukutaidossa oli jo silloin OECD-maiden suurin (Pisa 18 ensituloksia; Suomi parhaiden joukossa (valtioneuvosto.fi)). PISA-tutkimus toistetaan 5 vuoden välein ja seuraava tutkimus paljastaa kohta tämän vuosikymmenen alun tilanteen, mutta useimmat koulujärjestelmämme kehitystä seuraavat pitävät todennäköisenä, että Suomen koulujärjestelmän tuottamat oppimistulokset ovat entisestään heikentyneet.

Vanhempien luottamus peruskoulujärjestelmän kykyyn antaa lapsille laadukasta opetusta on universaalin koulujärjestelmämme perusta. Jo nyt monet vanhemmat valitsevat perheen asuinpaikan sen mukaan, millaiset ovat kulkuyhteydet kouluun ja millaisena opetuksen tasoa koulussa pidetään. Ne vanhemmat, joilla on siihen mahdollisuus, haluaisivat ymmärrettävästi lapsensa sellaiseen kouluun, jossa oppimistavoitteet varmasti saavutetaan. Vaikka koulujen tuloksia ei julkisteta, on eriarvoisuus lasten oppimistuloksissa lisääntynyt. Vanhempien oma koulutustausta on alkanut Suomessa saada yhä suurempaa merkitystä sen suhteen, pärjääkö lapsi koulussa hyvin tai huonosti. Toisin sanoen lasten oppimistulokset riippuvat yhä enemmän vanhempien aktiivisuudesta lastensa suhteen, eikä niinkään koulun opetustoiminnasta.

Yleisesti ottaen mittaamista ja seurantaa on peruskoulujärjestelmässä parina viime vuosikymmenenä vähennetty. Todistusten numeroiden on katsottu lähinnä aiheuttavan paineita ja stressiä oppilaille, eikä niitä ole suuremmin hyödynnetty koulujärjestelmän tiedolla johtamisessa. Kilpailu arvosanoista alkaa toden teolla vasta peruskoulun jälkeen. Yliopistojen valintamenettely on muuttunut enenevässä määrin todistusvalinnaksi, jossa ylioppilaskirjoitusten arvosanoilla on keskeinen merkitys. On aika lailla itsestään selvää, että jos peruskoulun jälkeen nuorella ei ole kunnollista lukutaitoa, on tie korkeakouluopintoihin lähes mahdoton. Peruskoulun heikkenevät oppimistulokset huonontavatkin jo mahdollisuuksia lisätä korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuutta väestöstämme.

Suomalaisten koulutustaso vaikuttaa merkittävästi taloutemme kilpailukykyyn. Ilman kansainvälisen tason osaajia vientialamme eivät yksinkertaisesti pärjää maailmanmarkkinoilla ja jäämme jälkeen tutkimuksessa ja tuotekehityksessä. Kyse ei ole vain koulutettujen määrästä, vaan myös siitä, tuottaako peruskoulu, toisen asteen koulutus ja korkeakoulut sen tason osaajia, että tuolla osaamisella maailman turuilla myös pärjää. Sanna Marinin hallituksen toimesta peruskoulun käyneiden osaamisongelmia on yritetty ratkaista lähinnä pidentämällä oppivelvollisuutta, jolloin myös huonosti peruskoulussa pärjänneet, joille ei ole jatko-opintopaikkaa järjestynyt, joutuvat opiskelemaan aina 18-vuotiaaksi asti. Toisena suosittuna vaihtoehtona koulutustason nostamiseksi on ollut lisätä korkeakoulujen aloituspaikkojen määrää, jolloin ylempää korkeakoulututkintoa on päässyt opiskelemaan aiempaa helpommin. Yliopistoja 5,5 milj. asukkaan maassamme on nyt 13 ja osakeyhtiömuotoisia ammattikorkeakouluja 22. Monissa ammattikorkeakouluissa on jo vaikea saada koulutuspaikkoja täytetyksi vaatimukset täyttävillä tai kiinnostuneilla opiskelijoilla. Yliopistojen ja korkeakoulujen sijoittelu onkin ollut usein enemmän aluepolitiikkaa kuin koulutuspolitiikkaa, jolla olisi haluttu varmistaa se, että niistä valmistuvat opiskelijat ovat saavuttaneet työelämässä tarvittavan osaamistason. Työantajapalautetta tutkinnon suorittaneiden pärjäämisestä kerätään ja julkaistaan todella harvoin.

Yliopistojen kansainvälisessä vertailussa Suomesta löytyy vain yksi maailman sadan parhaan yliopiston joukkoon sijoittuva korkeakoulu. Helsingin yliopisto on esim. viimeisimmässä Shanghai-rankingissa sijalla 92. Senkin sijoitus on kuitenkin viime vuosina ollut ennemmin laskeva kuin nouseva, sillä v. 2018 Helsingin yliopisto oli vielä sijalla 57 (ShanghaiRanking-Univiersities). Suomen yliopistojenkin osalta voidaan hyvinkin todeta, että koulutuspaikkojen suuri määrä ei pienen maan resursseilla välttämättä tuota opetusjärjestelmälle korkeaa laatua. Olen itse ollut yliopiston opettajana yli 30 vuoden ajan ja kehitystä on kieltämättä ollut surullista seurata.

Olin opetusalan Educa-tapahtumassa 27.-28.1.2023 kuulemassa pohdintaa Suomen koulutusjärjestelmän ongelmista ja tulevaisuudesta. Puoluejohtajien paneelissa 28.1. opetusministeri Li Andersson toi esiin, kuinka lukeminen korreloi koulumenestykseen ja kuinka selvästi lukemisen määrän väheneminen näkyy oppimistuloksissa. Itselleni heräsi opetusministerin analyysistä kysymys, että jos lukemisen merkitys oppimiselle on ollut tiedossa, mitä koulujärjestelmässämme on tehty lukemisen lisäämiseksi ja paremman lukutaidon aikaansaamiseksi. En ole ainakaan tällaisia toimia julkisuudessa havainnut – ennemminkin on kai ollut niin, että kirjojen käyttöä opetuksessa on haluttu vähentää ja digitaalisuutta lisätä. OAJ:n puheenjohtaja Katariina Murto totesi puolestaan, että selvityksiä peruskoulun heikkenevästä tilanteesta on jo tarpeeksi tehty – nyt olisi toimien aika. Kokoomus onkin 1.2.2023 julkaistussa koulutuspoliittisessa ohjelmassaan ehdottanut osaamistakuuta peruskoulun päättävien oppilaiden osaamistason varmistamiseksi (Koulu on oppimisen paikka: Kokoomuksen koulutuspoliittinen ohjelma 2023 – kokoomus.fi).

Koulujärjestelmämme ja yliopistolaitos tarvitsee varmasti lisää resursseja, jotta osaamisen kansainvälisessä kilpailussa pärjätään. On kuitenkin oikeutettua myös esittää vaatimuksia oppimistavoitteiden saavuttamisesta niin oppilaille kuin opettajille. Aleksis Kiven seitsemän veljestä joutuivat opiskelemaan lukutaitoa lukkarin koulussa, kun ilman lukutaitoa ei 1800-luvun Suomessa päässyt edes rippikouluun ja naimisiin. Vaihtoehtona Jukolan veljeksille oli metsäsissin elämä Impivaaran korvessa. Nykynuorten kannalta on yhtä onnetonta, jos maamme peruskoulusta voi 2020-luvulla saada päästötodistuksen ilman, että osaa kunnolla lukea tai ymmärtää lukemaansa.