Neuvostoliiton perustuslaki ja Suomen sote-uudistus

Sosiaali- ja terveysministeriö piti 17.1.2020 tiedotustilaisuuden sote-uudistuksen etenemisestä. Ministeriön tavoitteena on saada sote-lainsäädäntö eduskuntaan ennen vuoden 2020 loppua. Peruspalvelu- ja perheministeri Krista Kiurun (SDP) mukaan ”peruspalvelut laitetaan nyt kertakaikkiaan kuntoon”.

Pelkkä lakien kirjoittaminen ja hyväksyminen ei kuitenkaan vielä tuota terveyttä. Kuulun itse 1980-luvulla opiskelleeseen sukupolveen. Tuolloin julkisoikeuden jatko-opinnoissa oli tapana tutustua myös muiden maiden perustuslakeihin. Käytänkin joskus omilla terveydenhuoltolainsäädännön luennoillani esimerkkinä vaikuttavan lainsäädännön aikaan saamisen vaikeudesta Neuvostoliiton viimeistä perustuslakia. Tuon vuonna 1977 voimaan saatetun ns. Brezhnevin perustuslain 42 artikla takasi Neuvostoliiton asukkaille valtion tarjoaman ilmaisen ja laadukkaan terveydenhuollon. On hyvä muistaa, että vuonna 1977 Neuvostoliitto oli vielä merkittävät resurssit omaava globaali suurvalta, jonka olisi voinut olettaa pystyvän kehittämään väestönsä terveydenhuoltoa. Se kuitenkin käytti resurssinsa aseisiin ja kilpavarusteluun Yhdysvaltojen kanssa ja perustuslakiin kirjattu oikeus jäi toteutumatta.

Maailmassa on tälläkin hetkellä kymmeniä valtioita, joissa on väestön oikeuden terveydenhuollon nimellisesti takaava lainsäädäntö. Potilaat eivät kuitenkaan parane pelkästään sillä, että lakiin kirjoitetaan vaikkapa oikeus päästä 7 päivässä terveyskeskukseen hoitoon. Terveydenhuoltojärjestelmä on monimutkainen kokonaisuus, jossa lainsäädännön pitää potilaiden oikeuksien lisäksi turvata esimerkiksi terveydenhuoltohenkilöstön koulutus sekä terveydenhuoltojärjestelmän rahoitus ja vielä kohdentaa resurssit vaikuttavalla ja yhdenvertaisella tavalla.

Kenellekään sote-uudistusta seuranneelle ei liene epäselvää, että perusterveydenhuollon toiminta takkuilee tällä hetkellä Suomessa ja hoitoon pääsy on monin paikoin varsin vaikeaa. Peruspalvelujen aito kuntoon laittaminen edellyttää mm. perusterveydenhuollon lääkäriresurssin vahvistamista niin syrjäseuduilla kuin Helsingissäkin. Suomessa on tällä hetkellä vähemmän lääkäreitä asukasta kohden kuin muissa EU-maissa keskimäärin ja lääkäreitä perusterveydenhuollossa on meillä merkittävästi vähemmän kuin esim. Ruotsissa, jossa sielläkin hoitoon pääsy perusterveydenhuoltoon erityisesti syrjäseuduilla on paikoin vaikeaa. Suomen omalaatuinen työterveyshuoltojärjestelmä sitoo meillä muuhun toimintaan erittäin merkittävän lääkäriresurssin.

Sosiaali- ja terveysministeriö esittää perusterveydenhuollon toiminnan parannuskeinoksi erityistä terveyskeskusten kehittämisohjelmaa. Sellaisia on kuitenkin nähty jo useita aikaisemmin. Tosin tällä kertaa STM myös rahoittaa kehittämistä merkittävästi eli n. 70 miljoonalla eurolla. Asian taustana on hyvä kuitenkin muistaa, että Sipilän hallitus vain pari vuotta sitten tosiasiassa supisti kuntien valtionosuuksia ja käytti näin saatuja satoja miljoonia euroja oman sote- ja maakuntauudistuksen valmisteluun. Sipilän hallituksen uudistuksen kaatuessa noita rahoja jäi käyttämättä pari sataa miljoonaa ja Marinin hallitus voi nyt kohdentaa niitä omaan sote-uudistamiseensa. Valtionosuuksien merkittävä (yli 2 mrd euron) leikkaaminen viime vuosikymmenellä on kuitenkin johtanut kunnat ja sote-palvelut pahaan rahoituskriisiin.

Terveyskeskusten kehittämistarpeet tunnetaan varsin hyvin jo entuudestaan. Suomen Lääkäriliiton lokakuussa 2019 julkaistussa ehdotuksessa terveyskeskusten pelastamiseksi korostetaan nopeaa hoitoon pääsyä terveyskeskuksiin kansalaisten luottamuksen palauttamiseksi julkiseen terveydenhuoltoon. Lisäksi ehdotus haluaa vaiheistaa sote-uudistusta niin, että perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja niihin tiiviisti liittyvät sosiaalipalvelut yhdistetään mahdollisimman nopeasti. Lääkäriliitto haluaa edelleen, että hoidon ja potilas-lääkärisuhteiden jatkuvuus varmistetaan uudistuksessa. Terveyskeskustyön sisältöä ja työmäärää tulee korjata ja parantaa mahdollisuuksia lääkärien ammatilliseen kehitykseen.

Marinin hallituksen hallitusohjelman sote-uudistus on ennen kaikkea hallintorakenteiden uudistus. Se siirtäisi vastuun sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä kunnilta maakunnille ja loisi maahan uuden väliportaan tason eli näillä näkymin 22 maakuntaa. Palvelujen rahoitus siirtyisi kunnilta valtion tehtäväksi. Uudistus ei sinänsä tuo yhtään uutta lääkäriä perusterveydenhuoltoon, vaan ajatuksena kaiketi on, että maakunnat voivat kohdentaa resursseja sisäisesti uudella tavalla ja valtion rahoitus toteuttaisi verotulojen uusjaon eri maakuntien välillä. Käytännössä kasvukeskuksien verokertymää siirrettäisiin köyhemmille maakunnille niiden sote-palvelujen rahoittamiseksi.

Ministeri Kiurun mukaan Marinin hallitus ei aio leikata uudistuksessaan sote-menoista. Hallitus ei toisaalta ole lupaamassa niihin lisääkään rahaa, vaikka hoidon ja hoivan tarve lähivuosina varmasti kasvaa. Sitova lupaus lisäresursseista olisikin vaikeaa, sillä sote-uudistuksen täytäntöönpano mennee vuoteen 2023, ja sitä on todennäköisesti toteuttamassa jonkun muun poliittisen komposition mukainen hallitus ehkä toisenlaisin painotuksin. Erityisen huolestuttavaa minusta on, että valtion budjettikehyksessä sote-menojen tarveperusteisen kasvuun ei ole kunnolla varauduttu. Vaikka STM:n jakamat perusterveydenhuollon kehittämisohjelman rahat tulevat varmasti kokonaan jaetuiksi, ei sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituskriisi vielä noilla summilla korjaannu. Jos hoidon saatavuutta halutaan parantaa ja eri sosiaaliryhmien terveyseroja pienentää, tulee resursseja sitovien rakenneratkaisujen sijasta enemminkin hakea keinoja rahoitustason nostamiseen paremmin tarvetta vastaavaksi ja lähemmäksi Pohjoismaista tasoa. Muutoin Suomen sote-lainsäädännön vaikuttavuus väestön terveyden parantamisessa voi jäädä entisen Neuvostoliiton perustuslain tasolle.

LasseLehtonen

Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajana ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Olen osallistunut terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH). Jaan tässä blogissa tietoa ja ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon kehitysnäkymistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu