Onko soten tavoitteena terveyserojen tasoittaminen vai kustannusten kasvun hillintä
Sosiaali- ja terveysministeriö sai Marinin hallituksen sote-esityksestä 25.9.2020 mennessä 801 lausuntoa (https://stm.fi/hanke?tunnus=STM055:00/2019). Monet niistä olivat hyvin kriittisiä joko uudistuksen sisältöä taikka sen tiukkaa aikataulua kohtaan. Niin hallituksen vastuuministereillä kuin STM:n virkamiehilläkin on melkoinen kiire käydä läpi lausunnoissa esiin tuodut soten ongelmat ja löytää niihin poliittisesti ja toiminnallisesti mahdolliset korjausehdotukset joulukuun ensimmäiseen viikkoon (viikko 49) mennessä. Silloin hallituksen työsuunnitelman mukaan sote-lakiesitykset on tarkoitus jättää eduskunnalle. Jonkin verran töitä STM:lle saattaa samaan aikaisesti aiheuttaa maassa kiihtyvä koronaepidemia, joten onkin mielenkiintoista nähdä, priorisoiko ministeriö (priorisointiahan sieltä on välillä ehdotettu terveydenhuollon ongelmien ratkaisemiseksi, https://stm.fi/-/tarvitsemme-terveydenhuollon-priorisointiin-yhteiset-periaatteet) nyt koronaepidemian hoidon vai hallituksen sote-uudistuksen aikataulun noudattamisen. Aikataulupaineita sote-lakipaketille aiheuttaa ennen kaikkea lakipaketissa ehdotettu maakuntavaalien aikataulu, sillä sote-lakien pitää perustuslakivaliokunnan linjausten mukaan olla hyväksyttynä vähintään puoli vuotta ennen suunniteltua vaalipäivää (23.1.2022).
Kuten joissain aikaisemmissa blogi-kirjoituksissani ounastelin, on sote-maakuntien rahoitus useiden lausunnonantajienkin mielestä ehdotetun uudistuksen suurin ongelmakohta. Ongelmat liittyvät niin rahoituksen tasoon kuin sen jakautumiseen. Rahoituksen tason osalta on hyvä muistaa, että Suomessa terveydenhuollon rahoituksen taso on selvästi muita Pohjoismaita alhaisempi ja siitäkin terveyspalvelujen käyttäjät maksavat merkittävästi isomman osan kuin useimmissa muissa Euroopan maissa. Suomessa julkisen rahoituksen osuus terveydenhuollon käyttömenoista oli vuonna 2018 vain 76,9 %, kun se esim. Ruotsissa oli 85,1 % (https://www.kuntaliitto.fi/ajankohtaista/2020/oecd-health-statistics-2020-taloustietoja). Marinin hallituksen sote-uudistus lupaa parempia ja asiakaslähtöisiä palveluja sekä pienempiä terveyseroja. On kuitenkin vaikea uskoa, että näitä tavoitteita voitaisiin toteuttaa ilman, että samalla investoidaan merkittävästi lisää palveluihin ja nyt heikoimmassa asemassa olevien terveyden parantamiseen. Toki hyvinvoivien terveyden heikentäminen (heidän palvelujaan huonontamalla) tasaisi sekin terveyseroja, mutta sote-esitys ei sentään mitenkään puutu työterveyshuollon palveluihin taikka yksityisten terveysvakuutusten käyttöön. Oikeasti ainoa tapa pienentää terveyseroja esim. työterveyshuollon palveluja käyttävien (so. töissä käyvien) ja julkisten palvelujen varassa olevien (esim. työttömien) välillä olisi tarjota työttömille yhtä hyvät terveyspalvelut kuin mitä työterveyshuollon palveluja käyttävät nyt saavat. Tämä taas edellyttäisi merkittävää lisärahoitusta perustason terveydenhuoltoon. Sote-uudistukseen sisällytetty sote-kustannusten kasvun hillinnän tavoite onkin väistämättömässä ristiriidassa terveyserojen kaventamiseen tähtäävän hallituksen tavoitteen kanssa.
Kustannusten kasvun hillinnän kannalta keskeistä on lisätä toiminnan vaikuttavuutta (eli että samalla rahallisella panostuksella tuotettaisiin enemmän terveyttä). Suurimmat hyödyt voidaan todennäköisesti saada ns. kalliiden potilaiden osalta. Esimerkiksi HUS:n potilasmateriaalissa 15 % potilaista aiheuttaa n. 70 % kustannuksista (https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/terveydenhuoltoartikkelit/paljon-erikoissairaanhoidon-palveluja-kayttavat-potilaat/). Näitä kalliita potilaita voivat olla niin keskoset, liikenneonnettomuuksissa monia vammoja saaneet, mielenterveyspotilaat taikka toistuvasti päivystykseen joutuvat vanhukset. Palveluintegraatiosta on ollut osoitetusti hyötyä joissain nykyisissä sosiaali- ja terveyspalvelujen hyvinvointikuntayhtymissä (esim. Eksote, https://kuntalehti.fi/uutiset/sote/ikaihmisten-kuntoutuksen-puute-maksaa-yli-puoli-miljardia-euroa-vuodessa/), mutta kustannusten alenemista ei palveluintegraatiollakaan ole aikaan saatu. Hyvin kuntoutettu vanhus kun elää entistä pitempään ja käyttää näin jatkuvasti lisää sote-palveluja, joiden kustannusten kasvua pitäisi sote-uudistuksessa pystyä rajoittamaan. Sote-integraatio ei myöskään tule täysin toteutumaan Uudenmaan alueella, jossa perustason palvelut tuotettaisiin neljän sote-maakunnan ja Helsingin kaupungin toimesta ja erikoissairaanhoidon palvelut taas HUS-maakuntayhtymän toimesta. Niinpä sote-integraatioon perustuva vaikuttavuuden lisäys olisi epätodennäköistä ainakin tällä alueella, jossa asuu 30 % Suomen väestöstä. Sote-uudistus kuitenkin leikkaa erityisesti Uudenmaan alueen rahoitusta, mikä väistämättä merkitsee palvelutason laskua, väestön huonompaa terveyttä sekä eriarvoisuuden lisääntymistä mm. työterveyshuollon palveluja käyttävän väestön ja muun väestön välillä.
Rahoituksen tason ohella rahoituksen jakaantuminen sote-esityksessä aiheuttaa sote-lausunnoissa paljon kritiikkiä. Marinin hallituksen sote-esitys perustaa valtion rahanjaon sote-maakunnille 81,6 %:n osuudella (eli 15,2 mrd euroa) ”tarveperusteisuuteen” eli mm. eri sairauksien hoitoon aikaisemmin kohdennetuille kuluille. Maakuntien rahoitusta koskevan lakiluonnoksen 14 §:n mukaan ”Terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimien perusteella määräytyvät laskennalliset kustannukset lasketaan kertomalla terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelujen käyttöä kuvaavan tarpeen perushinta sote-maakunnan asukasmäärällä ja kyseisellä palvelutarvekertoimella”. Rahoitusmekanismin osalta voi kuitenkin todeta, että ao. mallia kannattaisi ensin kokeilla jonkun yksittäisen maakunnan alueella. Jonkun sairauden hoitoon muutama vuosi aiemmin kohdennetut toimintakulut kun eivät oikeasti mittaa tulevaisuuden tarpeita. Ehdotettu rahoitusmalli päinvastoin vain ylläpitää aikaisempia toimintatapoja ja estää resurssien kohdentamista nykyistä vaikuttavammalla tavalla, vaikka sairauksien hoidot muuttuvat ja välillä syntyy aiemman historian perusteella ennakoimattomia kulueriä (esim. koronaepidemia).
Sote-esityksen rahoituksen ongelmat ovat vakavia. Hiukan karrikoiden voikin todeta, että sote-uudistus toteutuu varmasti vasta, kun uudistuksen perustana (kuten Tanskan sote-uudistuksessa aikanaan) on niin suuri rahallinen investointi terveydenhuoltoon, että kaikki tahot ovat rahoituksensa tasoon tyytyväisiä.
Pitäisi rohkeasti siivota pöytä kerralla, ja laittaa prioriteetiksi Suomen kansalaisten tasavertainen julkinen terveyspalvelu. Se tarkoittaisi vielä ehdotettuakin rajumpaa rahoituksen uusjakoa pois Uudeltamaalta, jossa julkisiin terveyspalveluihin on nykyisellä mallilla ollut käytettävissä paljon enemmän rahaa per asukas kuin maassa yleisesti. Mutta näinhän siinä käy, että kansalaisten tasavertaisuus ei koskaan käy sille jolla lähtötilanteessa on muita parempi tilanne, ja sitten lähdetään tekemään kompromissia, joka estää ihmisten tasavertaisuuden toteutumisen jatkossakin.
Ilmoita asiaton viesti
Unohdat lähtökohdan, eli että Suomessa käytetään jo nyt vähemmän rahaa terveydenhuoltoon kuin muissa Pohjoismaissa. Terveydenhuollon käyttömenot asukasta kohden olivat v. 2018 Norjassa 45%, Ruotsissa 25% ja Tanskassa 22 % suuremmat kuin Suomessa. Jos haluamme pysyä pohjoismaisella tasolla terveydenhuollossa, joudumme lisäämään rahoitusta. Riittämättömän rahoituksen ”siirtely” maakunnasta toiseen ei perustilannetta korjaa. Rahoitusvajetta ei myöskään voi korjata polkemalla hoitohenkilökunnan palkkoja, jotka ovat nekin Suomessa alle muiden Pohjoismaiden tason.
Ilmoita asiaton viesti
> Unohdat lähtökohdan, eli että Suomessa käytetään jo nyt
> vähemmän rahaa terveydenhuoltoon kuin muissa Pohjoismaissa.
En unohda sitä näkökohtaa, vaan jätän ottamatta kantaa siihen. Totean että lopputuloksen pitäisi olla tasavertainen kansalaisten kannalta, budjetoitiinpa rahaa terveyteen lisää tai ei.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka Suomessa käytetään terveydenhuoltoon vähemmän rahaa kuin muissa pohjoismaissa, se ei estä tasapuolisuuteen pyrkimistä.
Myöskään ristiriitaa sote-kustannusten kasvun hillinnän ja terveyserojen kaventamisen välillä ole, jos niin halutaan. Silloin pitäisi vain käydä kiinni asioihin, joista ei syystä tai toisesta suostuta puhumaan: terveydenhoidon maksuttomuuteen, lääkejakeluketjun oikaisuun ja maakuntahallinnon sijaan koko maan kattavan terveyshallinnon luomiseen. Niillä saavutettaisiin säästöt, jotka riittäisivät kaikkien terveydenhuollon tavoitteiden saavuttamiseen kustannusneutraalisti ja pidemmällä aikaväillä vieläkin enemmän säästäen.
Ilmoita asiaton viesti
Onhan tässä syntymässä melko outo poliittinen näytelmä:
1) Pääministerin kotikaupunki ja sen pormestari Lauri Lyly kuuluu Helsingin pormestari Jan Vapaavuoren kanssa maakunta -soten johtaviin
kriitikoihin.
Lauri Lyly mukaan kuntapohjainen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä on kaikkine haasteineenkin kansainvälisestikin vertaillen toimiva ja kustannustehokas.
https://www.tamperelainen.fi/paikalliset/1386216
2) Porin valtuustossa koettiin erikoinen näytelmä, kun valtuuston puheenjohtaja, nykyinen peruspalveluministeri Krista Kiuru peruutti valtuuston kokouksen, jossa olisi pitänyt antaa sote -lausunto.
https://www.satakunnankansa.fi/a/44e28733-50e3-4c98-9c78-55c5ce0fdf05
——-
Ja blogiotsikon kysymykseen vastaus: Ei kumpikaan
Onko soten tavoitteena terveyserojen tasoittaminen vai kustannusten kasvun hillintä
—–
Minusta hallitus ottaa suuren riskin mm. henkilöstövoimavarojen suhteen, miten yli 200 000 henkilön ”kippaaminen” kunnista ja kuntayhtymistä maakuntavaltion palvelukseen yleensä tulee onnistumaan ja pysyykö henkilöstö . Toinen kysymys on on verotuksen saumaus valtio-kunta välillä, ettei kokonaisverotus kiristy.
****
Tämä maakunta-sote on sukua oppivelvollisuusiän nostamiselle, joka
kääntyy loppujen lopuksi koulutusmenojen leikkaukseksi , kun nykyisiä talous-ja henkilöstöresursseja on jaettava lisää.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kumpikaan. Soten tavoitteena on luoda uusi hyväpalkkainen hallintokerros, josta voidaan jakaa palkintovirkoja puoluekoneistossa ansioituneille.
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän soten tavoitteena ole yksinkertaisesti varmistaa yksityisten terveysfirmojen kannattavuus.
Ilmoita asiaton viesti
Äkkiseltään väitteesi voi tuntua ehdottoman väärältä. Ajaahan hallitus nyt uudistusta julkinen puoli edellä. Siitä huolimatta voit olla oikeassa.
Miksi muuten SDP ja vasemmistoliitto eivät halua käyttää valtaansa esimerkiksi lääkehuollon uudistamiseen. Puhutaan paljon, mutta kalkkiviivoilla vähäisetkin yritykset lässähtävät. Keskustapuoluekin on jopa ihan viralliseen linjaukseensa kirjannut, ettei nykyiseen apteekkijärjestelmään puututa, vaikka se on tarpeettoman kallis eikä vastaa täysimittaisesti lääkkeiden toimitusvarmuuteen edes nykyoloissa saati sitten kriisitilanteissa. Ei tarvita suurta salaliittoteoreetikkoa jotta tulee mieleen, että keskustan etukäteinen sitoutuminen tuskin on vastikkeetonta.
Aivan sama asenne puolueilla on yksityiseen terveydenhuoltoon yleisemminkin. Puhutaan yksityisen saattamisesta samalle viivalle, mutta samaan aikaan ei edes haluta keskustella siitä, että julkinen puoli saisi käyttää kaikki vahvuutensa. Viittaan tässä taa Pelkistettyyn soteen. Tarpeettomat miljardikustannukset eivät merkitse puolueille loppupeleissä yhtään mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Maakuntavaalit pitäisi suosiolla siirtää suunnitellusta ajankohdasta 23.1.2022, muuten tulee farssi.
Ei taida eduskunta nimittäin saada käsiteltyä puolessa vuodessa, vaan perustuslakivaliokunnalla lienee taas muutosvaateita.
Ilmoita asiaton viesti
Soten tavoitteena tulisi olla koko Suomen kattava tasavertainen terveyspalveluverkosto, jossa jokaisen alueen niukkuus olisi tasapuolisesti jaettuna. Jos tavoitteena on lisäksi kustannusten kasvun hillintä, sekin tulisi aikaansaada niin, että etelän suurempia menoja suitsitaan muuta maata rankemmalla kädellä.
Yksityisiä terveyspalveluja käyttävien hoitoon ei julkisia pidä verrata, vaan julkisten palvelujen tulee olla yhtä hyvällä palvelutasolla saatavissa joka puolella Suomea.
Lehtonen on väärässä siinä, etteivät kuntoutustoiminta ja kehittyneet palveluintegraatiot olisi tuoneet säästöjä. Pitempään kotona selviävä liikuntakykyinen vanhus ei tarvitse laitoshoitopaikkaa läheskään yhtä pitkän aikaa kuin heikosti hoidettu, varhaisessa vaiheessa laitoshoitoon siirretty vanhus.
Tarvitsemme kustannusten tasapuolista jakamista: erikoissairaanhoitoon satsaamisen sijaan tarvitsemme perusterveydenhuoltopalveluihin hyvän verkoston, jolloin erikoissairaanhoidon tarve automaattisesti vähenee ja potilasturvallisuus paranee.
Työterveyshuoltoon vertaaminen ei kannata. Ne joilla on varaa hoitaa terveysmenonsa joko työnantajan kustantamana tai itse, tekevät sen joka tapauksessa. He näin ollen eivät kuormita julkisia palveluja.
Ilmoita asiaton viesti
Olettamuksesi perustuu siihen, että ihmiset tulisivat perusterveydenhuollon toimin kuolemattomiksi 🙂 Valitettavasti käytännössä on niin, että mitä pitempään ihmiset elävät, sitä enemmän he käyttävät sote-palveluja. Onnistunut terveyden edistäminen ei siis lopultakaan vähennä soten kokonaiskustannuksia, mutta tuottaa terveitä elinvuosia ja siirtää kustannukset myöhemmälle iälle. En ollenkaan usko kurjuuden jakamisen lisäävän väestön terveyttä, vaan Suomessa terveydenhuollon ja vanhuspalvelujen resurssointi pitäisi nostaa pohjoismaiselle tasolle erilaisten hallinnollisten laatikkoleikkien sijasta.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmisistä ei tule kuolemattomia. Teillä lääkäreillähän on tapana kertoa kuinka monta ihmishenkeä pelastatte. Kuitenkaan ette tee muuta kuin siirrätte vääjäämätöntä hetken kauemmas.
Erikoissairaanhoitotarve vähenee myös ihmisten ollessa terveempiä. Sen kustannusten leikkaaminen on hyödyttävää myös siinä mielessä, että erikoissairaanhoidon tuottamat lisäelinvuodet ovat usein yhteiskunnalle erittäin kalliita. Esimerkiksi hoivalaitosvanhuksen hoitamisen erikoissairaanhoidossa tuottama hyöty on melko olematonta.
Sen sijaan perusterveydenhuollossa annetaan ihmisille vuosia itsenäisessä selviämisessä. Onnistunut terveyden edistäminen ei lisää elinikää, mutta tuottaa terveitä elinvuosia. Näin ollen sen on osoitettu vähentävän hoivapalveluiden tarvetta. Näitä sosiaalimenojahan te lääkärit ette tuijottele ettekä huomioi.
Ilmoita asiaton viesti
Terveydenhuollon toimintamalli on jo itsessään mahdottomuus toteuttaa talouden kannalta. Täytyy ottaa täysin toinen ote tämän asian hoitoon jo lainsäädännöstä alkaen.
Suomen koon ja pienen asukastiheyden takia ei edes pidä pyrkiä samanlaiseen hoitovalmiuteen kaikille asukkaille riippumatta siitä mihin he ovat päättäneet asettua asumaan. Ihmisten on ymmärrettävä asua ihmisten ilmoilla Suomen kaltaisessa köyhässä maassa. Se on oma valinta, jos on kaukana palveluista eikä muiden ongelma.
Syrjäseuduilla on syrjäseutujen palvelut. Tämä täytyy jokaisen tajuta. Kunkin alueen asukkaat voivat saada vain sen väestöpohjan tuottamien verotulojen mukaiset palvelut.
Jatkuva tulonsiirtojen käyttö yhteiskunnassa milloin minkäkin aukon tilkkimiseksi tasa-arvon nimissä on tullut tiensä päähän kauan sitten. Nyt olemme menneet vielä typerämpään suuntaan elämällä velaksi
Terveydenhuollon kustannuksia karsitaan eniten pakottamalla ihmiset seulontatutkimuksiin mieluiten vuosittain. Sairauksien ehkäisyn lisäksi on sairauksia päästävä hoitamaan ajoissa. Tämä ei enää voi perustua vapaaehtoisuuteen. Samoin on heikkojen elintapojen laita. Niihin on puututtava ohi yksilön itsemääräämisoikeuden.
Miksi näin? Koska huolettomasti tai tietoisen vastuuttomasti eläneet on kuitenkin pakko toisten hoitaa. Siinä on riittävä peruste.
Terveydenhoidon pirstaloituminen moninaisten kapean sektorin osaajien kesken on lopetettava. Jonkun täyspäisen on tunnettava potilas pidemmältä jaksolta ja nähtävä hänet kokonaisuutena. Hoidon katkokävelyn on loputtava. Ei käy, että hoidetaan viikolla yksi isoa varvasta ja toista varvasta viikolla 36.
Työterveydenhuoltoa yliarvostetaan. Olin itse yrityksissä töissä 44 vuotena ja kävin pari kertaa työterveyshuollossa rokotuksessa trooppista tautia vastaan. En tarvinnut kertaakaan edes sairauspoissaoloon todistusta, joka lienee pääsyy tuon systeemin olemassaololle.
Suomen julkinen sektori on jo niin järjettömän kokoinen rahareikä, ettei sille löydy maksukykyä. Maassa, jossa tavallisen pulliaisen nettopalkka on nälkärajalla eli pari tonnia kuussa ja nettoeläke reilu tonni, ei tällainen rahankäyttö voi jatkua.
Kun meillä Hesassa käy terveysasemalla niin puolet väestä on siellä jonossa maahanmuuttajia eri polvissa. Tiedämme, ettei heistä ei kovin moni osallistu näiden palveluiden maksamiseen mitenkään, mutta hallitus haluaa tätä kuormaa meille vain lisää. Köyhyystutkija ja kassaneiti uskovat tämän olevan oikein meille kantaväelle.
Ilmoita asiaton viesti
Olivatkohan Juha Tuomisen ja HUSin laskelmat HS mielipide oikein (Uusimaa menettäisi 400 miljoonaa)?
Yle:
Nykyisessä esityksessä leikkuri on 150 euroa asukasta kohden. Eli mikään maakunta ei voisi menettää enempää rahaa kuin 150 euroa asukasta kohden eikä saada lisää rahaa enemmän kuin 150 euroa asukasta kohden.
[Kommenttini: Uudenmaan maakunnan
1,6 miljoonan asukkaan osalta maksimi olisi siis luokkaa 225 miljoonaa.
Mutta tuo 225 miljoonaakin aiheuttaisi
yli 2.000 työpaikan vähennyksen.
Uusimaalaiset olisivat ihmeissään: oliko soten tarkoitus huonontaa terveyspalveluita?
Sanoisin itse, että nyt ei ole aika lisätä tulonsiirtoja.
__________________________
Ylen tiedot sotesta: Vauraimpien ja terveimpien maakuntien menetykset todennäköisesti pienenevät – hallituksessa vielä ainakin neljä kiistaa
https://yle.fi/uutiset/3-11585022
Ilmoita asiaton viesti
THL:n rahoituslaskelmat tosiaan veisivät Uudenmaan 4:n maakunnan ja Helsingin nykyrahoituksesta tuon 150 euroa asukasta kohden eli n. 225 milj. euroa. Lisäksi rahoitustarpeen kasvusta (joka on ollut n. 3 % vuodessa) kompensoitaisiin vain 80 %. Väestönkasvun vaikutusta rahoitukseen ei otettaisi myöskään täysimääräisesti huomioon. Näiden yhteisvaikutus on n. 400 milj. euroa.
Ilmoita asiaton viesti